Havaintoja parisuhteesta

”On lähdettävä ennen kuin lapset sairastuvat”

Teksti:
Havaintoja parisuhteesta

Kirje sinulle ”rakkaani” joka olisi pitänyt aikoinaan kirjoittaa.

Eräs normaali talvinen päivä.

Kello herättää 5.30, väsyttää, meni myöhään illalla, että saan lapsille puhtaita vaatteita päälle, pitää käyttää koirasi ulkona, mistä olet niin ylpeä, mutta eihän sinun tarvitse sitä hoitaa.

Kello on 6,00 herätän lapset, hoitoon viemistä varten, makkarista huudat, -älä  vie autoani, tarvitsen sitä töissä. Autosi? Papereissa lukee nimeni ja minä olen sen maksanut.  Joudun siis pyöräilemään töihin 10km ja lunta on satanut.

Lapset autolla hoitoon ja takaisin vaihtamaan pyörään, myöhästyn taas töistä, töistä laitan sinulle viestiä, voisitko laittaa astiat koneeseen ja sohvalla on puhtaita vaatteita, lihapullat on illan ruokaa varten.

Soitat puolen päivän aikaan, -onko mitään syötävää? Et mennyt töihin, koska siellä oli plaa plaa… Taisit saada jo potkut? Minäkin haluaisin työn, johon voi olla menemättä, no oma työni on rakkaudesta lajiin ja henkireikä arjesta, toisaalta eihän sinulla koskaan ole rahaa ostaa edes ruokaa perheelle kaupasta, muuhun sitä kyllä riittää, minä se kaiken kustannan.

Palaan töistä, piha täynnä ystäviesi autoja, en saa omaani pois, ei kun peräkärry pyörään ja lapsia hakemaan. Kello on jo 17.00, kun pääsen takaisin, sisällä odottaa tuttu näky, ystäväsi ovat vallanneet olkkarin, tyhjiä pizza ja kebab laatikoita lojuu lattialla, mutta astiat on pois ruokapöydältä, niistä on taas tehty pyramiidi tiskialtaaseen, ruuat näyttävät olevan vielä lautasilla, jotkut valittaa väärin täytetystä tiskikoneesta, mutta hei, on sentään yritetty, olisin siitä jo onnellinen, jääkaapissa ei ole lihapullia jäljellä, ei kun kaupasta hakemaan lisää aineksia, ensiksi koira on käytettävä ulkona, olisit voinut sanoa kun laitoin viestiä.

-Tarviiko kaupasta mitään? Ei, vastasit. Ystäväsi mulkoilevat halveksien minua, mitä sontaa olet taas minusta selittänyt? Minun kuulteni aina kehut, kun teen sitä ja tätä, kaikille muille selität, että sinä yksin pyörität perhettä, että minä olen kaappijuoppo, väkivaltainen narsisti, mielestäni sinä läpsit ja tukistat lapsia, annat lasten kavereiden tulla ja puolen tunnin päästä ilmoitat, että vieraat joutuvat lähtemään, minuakin pahoinpitelet, vai oliko se että vahingossa sohvalla jalkasi osui päähäni? Ja öiset huitaisut?

Totean, -käväisen kaupassa, katsokaa lapsia sen aikaa ja punaisen romun kuljettaja siirtää sitä tai antaa avaimet minulle, että pääsen kauppaan.

Palaan kaupasta ja ruokin lapset, sinä kerrot innoissasi, lähdette ensi viikon viikonloppuna laivalle, mutta kun juuri silloin olisi ollut töissä virkistyspäivä kylpylässä ja olen odottanut sitä pitkään, sain jopa järkättyä kyydin pois illalla, kun muut jäävät yöksi, eli perun reissun.

Tiedän että lähdet panemaan laivalle, yksi ystäväsi on minulle asiasta kertonut, hurjia juttuja kertoi, sinä kerroit kyllä samat jutut, mutta niin että se teki näin ja se teki noin, et itse varmaan tiedä, että puhut itsestäsi kolmannessa persoonassa?

Toivottavasti löydät sieltä jonkun kivan uuden, joka tykkää sinun seksimaustasi, minä en niin juttuihin syty, enkä kolmenkimppaan, ainakaan jos sinä olet mukana.

Löytäisit jo sellaisen, ettei tee mieli palata kotia, lapsien luo joita et edes halunnut, itse muistan toisin, melkein itkit että suostuin lastenteko hommiin ja olet sanonut sen usein jopa lasten kuullen.

Kello on kuuden pintaa ja lapset ruokittu, menemme hetkeksi ulos, en jaksa kuunnella teidän juttuja. Seiskan jälkeen palaamme sisälle, onneksi ystäväsi jo lähtivät, lapsien iltatoimien aika, et luonnollisesti osallistu, silittelet puhelinta sohvalla.

Palaan olkkariin puoli ysin aikaan ja huomaan että olet heittänyt puhtaat vaateet likaisten vaatteiden laatikkoon, pesurumba alkakoon.

Kerrot että hoitelit itsesi, ei oikeastaan kiinnosta, eipä tarvii pariin päivää miettiä asiaa, en ole kanssasi pariin vuoteen lauennut, eipä kyllä nykyään tee kanssasi mieli, jos haluat panemme kunnes laukeat ja toteat, -jatketaan huomenna ja se huominen on laaja käsite. Onneksi eräs hoitaa minun laukeamisen ja halailut silloin kun kaipaan syliä, tukea tai fiksua keskusteluseuraa, jota en sinulta ole oikeastaan koskaan saanut, en ainakaan lapsien syntymän jälkeen.

Miten voi ihminen olla kateellinen omille lapsille? Perjantaisin kiukuttelet jos en sinulle tuonut herkkuja, tai jouluna kun lapset saavat enemmän lahjoja kuin sinä, itse et osta kenellekään mitään lahjoja, halusit että muutamme äitien- ja isien päivän vanhempainpäiväksi, siksi että saisit lahjoja molemmissa juhlissa. Minua et silloinkaan muista.

”Rakas” se päivä on yllättävän lähellä kun eroamme, taitaa tulla sinulle yllätyksenä? Eniten pelkään, että usutat Lasun minun ja lasten kimppuun, niin kuin olet jo yrittänyt saada lapset laitokseen, nehän vievät minulta aikaa, joka on pois sinulta.

Jälkeen päin ajatellen, en koskaan ole tainnut olla sinuun rakastunut, alussa ihastunut, olit vaan niin sitkeä ja tungit itsesi elämääni ja totuin läsnäoloosi. Jotenkin onnistuit kuin varkain ruveta hallitsemaan elämääni, sinulle huono juttu että olen kovapäinen ja pistän vastaan, mutta laitat jokaisesta asiasta lapset kärsimään, minun Akileen kantapääni.

He ovat alkaneet oireilla takiasi, se näkyy jo hoidossa, he ovat ihmetelleet, vanhin puhui että sinua ei ole edes olemassa, niin pettynyt on kuusivuotias.

Totta se on, sairas sairastuttaa läheisensä, oma pääni on jo sekoamassa, alan jo epäilemään kuka puhuu totta, on lähdettävä ennen kuin lapset sairastuu.”

X