Onko ihminen edes yksiavioinen?

Romantiikkaan perustuva kahden ihmisen välinen elämänmittaiseksi tarkoitettu parisuhdemalli on suuressa murroksessa. Elämme parisuhteiden murrosaikaa ja kukaan meistä ei tiedä, että mihin suuntaan parisuhde kehittyy vuosien myötä.

Ylipäätään, kyseinen parisuhdemalli ei edes ole kovin pitkään käytössä ollut malli. Avioliitto kehitettiin aikoinaan turvaamaan yhteiskunnan toimintaa. Se mahdollisti sen, että yhteiskuntaan synnytettiin uusia työntekijöitä ja veronmaksajia. Viisikymmentäluvulla Suomea jälleenrakennettiin suurella tarmolla ja miehet kävivät töissä ja naiset hoitivat kotia.

Kuusikymmentäluvulla nainen alkoi hiljalleen vapautua kotiorjuudesta ja synnytyskoneen roolista, kun seksuaalinen vallankumous toi markkinoille muun muassa ehkäisypillerit. Seksin tarkoitus ei enää ollut pelkkä uusien vauvojen tehtaileminen, vaan seksiä alettiin harrastamaan silkasta nautinnosta.

Ennen kahdeksankymmentälukua ei avioliitosta juuri erottu. Avioliittoa ei pitänyt kasassa rakkaus, vaan usein myös pakko. Se oli enemmän riippuvuussuhde kuin rakkaussuhde. Ihan jo siksi, koska naisten vapautuminen työelämään oli vielä sangen pientä. Siihen aikakauteen tämä vallalla oleva parisuhdemalli sopi erinomaisesti.

Suora leikkaus 2020-luvulle.

Solmittujen avioliittojen määrä vähenee vuosi vuodelta. Elämme historiallista aikaa siinäkin mielessä, että nykyisistä kolmekymppisistä isompi prosentti elää yksin ja ilman parisuhdetta kuin parisuhteessa elävät. Se on Suomen historiassa ensimmäinen kerta. Avioliitossa ei enää olla taloudellisen riippuvuuden, perheenmuodostamisen tai muun ulkoisen syyn vuoksi, vaan avioliitossa ja parisuhteessa ollaan rakkauden vuoksi.

Ollaankin siten uuden äärellä. Tässä ajassa parisuhteita pitää siis yllä rakkaus eikä pakko. Sukupuolten välinen tasa-arvo on onneksi jo siinä pisteessä, että parit eivät ole enää riippuvaisia toisesta ihmisestä taloudellisesti. Joten parisuhteista haetaan turvan sijaan jotain aivan muuta. Se muu voi olla romantiikkaa, seksiä, intohimoa, kokemuksia ja yksinkertaisuudessaan rakkautta. Olisikin kummallista, jos tämä murrosaika ei näkyisi esimerkiksi kasvavina avioerolukemina. Minusta on jopa hämmästyttävää, että yli puolet solmituista avioliitoista ei pääty eroon. Se on hämmentävän suuri määrä.

Tilastojen mukaan noin puolet ensimmäisistä solmituista avioliitoista päätyy nykyään eroon. Toisista solmituista avioliitoista enää neljännes. Väestöliiton teettämän kyselyn mukaan noin 40 prosenttia parisuhteessa olevista miehistä on pettänyt joskus puolisoaan ja naisista vähän yli kolmasosa on parisuhteessa ollessaan pettänyt puolisoaan. Euroopassa pettäminen on vielä yleisempää. Esimerkiksi Ranskassa selvästi yli puolet miehistä ja vähän alle puolet naisista on pettänyt puolisoaan.

Tässä kohtaa konservatiivinen siipi tulee esittämään syyksi ihmisen itsekkyyttä. Tulevat siinäkin tapauksessa, vaikka kuuluisivat itse heihin, jotka ovat pettäneet, mutta konservatiivisuuteen kuuluu yhtenä osana pienimuotoinen tekopyhyys. Tuskin ihminen on sen itsekkäämpi kuin aikaisemminkaan. Kyllä sitä 50-luvullakin petettiin puolisoita ihan huolella. Se asia pidettiin vain piilossa niin kuin kaikki muutkin asiat pidettiin piilossa.

Kysymys kuuluukin, että miksi avioliitot ja parisuhteet eivät tunnu kestävän ja jos kestävätkin, niin miksi ihmiset niin sankoin joukoin haluavat harrastaa seksiä muidenkin kuin oman puolisonsa kanssa?

Minulla on tähän olettama. Se avioliitto ja parisuhdemalli, joka on synnytetty täyttämään yhteiskunnallisia tarpeita, ei enää ole toimiva tähän aikakauteen. Se on auttamattoman vanhentunut malli. Ihmiset siis yrittävät saada toimimaan jotain sellaista, josta on patterit loppuneet jo aika päivää sitten. Emme me enää ajattele, että elämän yksi suurimmista tavoitteesta on loppuelämän kestävä avioliitto ja saada avioliiton aikana mahdollisimman monta lasta. Syntyvyys oli viime vuonna Suomessa ennätyksellisen alhainen. Tähän lisättynä se tosiseikka, että kolmekymppisistä naisista isompi osa elää yksin kuin kenenkään kanssa, niin ei se syntyvyys ole ainakaan hurjalla tahdilla tulevina vuosina nousussa.

Ihmiset eivät enää edes välttämättä halua olla parisuhteessa ja jos haluavatkin, niin omalla tavallaan. Parisuhde ei enää pelkästään ole raami perhe-elämälle tai loppuelämälle. Silti monet meistä ajattelevat sen olevan ja tulevat hakanneeksi päätänsä seinään, kun huomaavat, että jokin tässä yhtälössä ei toimi. Tämä johtaa suuriin pettämistilastoihin ja avioerotilastoihin. Ne ovat merkkejä siitä, että vuosikymmeniä voimassa ollut parisuhdemalli ei ehkä enää toimi, koska aikaja yhteiskunta ympärillämme on aivan erilainen kuin se on ollut mallia sisäänajettaessa.

Elämme siis parisuhteen murrosaikaa. Se näyttäytyy myös siten, että kirjoittaessa vähääkään niin sanottua perinteistä parisuhdetta poikkeavan tekstin, se saa aikaan jopa vihaista palautetta. Kuinka kehtaammekaan sörkkiä kepillä jotain niin pyhää kuin avioliitto. Ei auta, vaikka esittää tilastoja siitä, että ihmiset eivät voi avioliitoissaan kovin hyvin, koska yrittävät saada itsensä mahtumaan liian ahtaaseen aukkoon.

Onko ihminen edes yksiavioinen?

Tämän kysymyksen esitti eräs tiedetoimittaja televisiossa muutama vuosi sitten. En valitettavasti muista toimittajan tai ohjelman nimeä. Hän heitti ilmaan ajatuksen siitä, että monogaaminen parisuhde tai avioliittohan on ihmisten kehittämä ja keksimä malli. Siinä ei sinänsä ole mitään luonnollista, koska se on ohjeistettu tapa olla parisuhteessa, jossa ei saa olla romanttisia tai seksuaalisia kanssakäymistä muuta kuin oman puolisonsa kanssa.

Hän jatkoi ajatustaan, että onko keksitty malli jopa luonnoton ihmiselle, niin luonnoton, että vain harva meistä siihen kykenee? Vuosikymmeniä kestävään parisuhteeseen, jossa on romanttisia ja seksuaalisia tunteita vain yhdelle ihmiselle annettavaksi. Ja nyt kun parisuhde ei enää perustu esimerkiksi taloudelliseen riippuvuuteen, niin malli elinikäisestä monogaamisesta parisuhteesta on tullut murrokseen ja hakee ehkä uudenlaista suuntaa elääkseen tulevaisuudessa ja sen rinnalle tulee muitakin tapoja olla parisuhteessa.

Aika sen näyttää, mutta sen sijaan, että joka ikinen kerta päivitellään suuria avioerotilastoja tai pettämistilastoja, niin kaikenlaisen syyllistämisen ja kiihkoilun sijaan voisimme ihan vain miettiä asiaa syvällisemmin ja pohtia mahdollisuutta sille, että parisuhteet ja avioliitot saattavat näyttää vuosikymmenten päästä aivan toisenlaisilta kuin nykyään. Kysymys ei ole ihmisten itsekkyydestä, vaan ajan tuomasta murroksesta.

Se kun on vähän niin, että vaikka siitä vanhasta pitää kynsin hampain kiinni, niin yhteiskunta ja ihmiset jatkavat kehitystään.

Myös parisuhteen osalta.