Onko seksi edes pahinta pettämistä?
Sinä tulet kotiin. Minä en anna sinulle mitään huomiota. Itse asiassa harmittaa, että tulet jo näin aikaisin. Olisin halunnut olla ilman sinua. En tule sinua eteiseen vastaan, en anna suudelmaa, en ole tehnyt sinulle ruokaa valmiiksi enkä kysy, miten sinun päiväsi on mennyt. Jos jotain sanonkin, niin tuhahdellen huomautan sinulle asiasta, jonka olet jättänyt tekemättä.
Huomaan, että olet jotenkin apea. En silti kysy mitään. Minua ei oikeastaan kiinnosta syy siihen. Huomaan haluavani muualle. Menen vaihtamaan itselleni treenivaatteet ja ulko-ovella huikkaan sinulle, että lähden salille. Viivyn mahdollisimman pitkään.
Illalla haluaisit puhua jostain sinua vaivaavasta asiasta. Sanon olevani väsynyt, enkä jaksaisi nyt puhua. Myöhemmin soitan kuitenkin kaverilleni, jonka kanssa puhun melkein tunnin. Sinä istut sohvalla viltin alla enkä edes halua nähdä pettymystäsi tai yksinäisyyttäsi.
Menet sänkyyn ilman minua. Minä tulen myöhemmin perässä. Huone on muuten pimeänä, mutta pimeyden rikkoo kädessäsi olevan puhelimen sininen kajo. Kohta sängyn yllä leijailee kaksi valopistettä, kun otan oman puhelimeni käteen. Sinä nukut alasti, mutta minä en enää edes huomaa alastomuuttasi. Minulle ei tule edes mieleeni laittaa puhelintani pois ja tulla saman peiton alle suutelemaan sinua.
Lopulta sinun valosi puhelimesta himmenee ja käännyt minusta poispäin. Et edes enää yritä saada kosketustani. Olet jäänyt sitä niin pitkään jo ilman, että et jaksa enää edes toivoa. Minua se helpottaa, sillä ei tarvitse tehdä sitä väkisin tai keksiä tekosyytä. Sinä olet sanonut minulle, että meillä on liian vähän seksiä. Sinä olet sanonut minulle, että mennään jonnekin puhumaan asiasta. Minä en halua mennä, sillä minusta meillä ei ole mitään puhuttavaa.
Aamulla minä herään ja keitän kahvin itselleni. Juon kaiken ja lähden töihin. En tule antamaan aamusuudelmaa, vaikka tiedän, että saatat olla jo valveilla. Sinä nouset hieman myöhemmin ja teen kaiken saman itse. Päivät vaihtuvat, lapset kasvavat ja elämä on tasaista suoraa viivaa. Kerran vuodessa vaihtuu yksinäisyyden maisema viikoksi jonnekin lämpimämpään ja jossa aamukahvia ei tarvitse keittää itse.
Sinä aamuna sinä sanot minulle, että sinä jäät töiden jälkeen ystäviesi kanssa viettämään iltaa. Minä ilahdun, sillä saan olla ilman sinua kokonaisen illan. Sinä tuletkin vasta aivan aamuyön tunteina. Sinä näytät juhlineelta. Seuraavana päivänä sinä kerrot minulle, että olet harrastanut seksiä tuntemasi ihmisen kanssa jo muutamia kertoja. Et halua pitää sitä enää sisälläsi.
Minä haukun sinua moraalittomaksi pettäjäksi. Kusipäähuoraksi. Perheenrikkojaksi. Se sinä olet. Vain paha ja itsekäs ihminen tekee toiselle ihmiselle niin. Hankkiutuu toisen ihmisen kosketeltavaksi, vaikka sormus koristaa vasenta nimetöntä sormea. Muuta merkitystä sormuksella ei ole ollutkaan kuin olla koriste.
Minä haluan eron ja erossa on vain yksi syyllinen. Se en ole minä. Minä en ole harrastanut avioliiton ulkopuolista seksiä. Sinä olet rikkonut lupauksesi. Pyhän lupauksen ja tehnyt aviorikoksen. Minä olen syytön. Sinä olet syyllinen. Minä olen hyvä. Sinä olet paha. Minä saan sympatian. Sinä saat syytökset.
Vain teot ratkaisevat, varsinkin sellaiset teot, jotka näkyvät ulkopuolelle. Välinpitämättömyys jää verhojen ja kulissien taakse. Se ei herätä ihmisten vimmaa tuomita. Leikkiä Jumalaa.
Teksti omistettu ihmisille, jota näkevät maailmassa muitakin värejä kuin mustan ja valkoisen. Ennen kaikkea teksti on omistettu minulle viestin lähettäneelle, sanottakoon häntä vaikka Johannaksi, joka kirjoitti minulle pettäneensä miestänsä viiden vuoden seksittömän ja henkisesti väkivaltaisen avioliittovuoden jälkeen ystävänsä kanssa ja saaneensa tästä hyvästä miehensä ja sukunsa vihan osaksensa. Viesti toimi inspiraation lähteenä blogitekstilleni.
Loppusanat:
Samat ihmiset, jotka usein kommentoivat eroihin liittyviin teksteihini, että ihmiset eroavat nykyään aivan liian helposti, tulevat usein kommentoimaan pettämiseen liittyviin teksteihin, että miksi ei olla erottu ennen kuin on lähdetty aidan toiselle puolelle harrastamaan seksiä.
Miettimättä sitä, että kuinka ristiriitaista heidän ajatuksensa ovat.
Yksi asia. Mitäpä, jos ette olisi mitään mieltä toisten parisuhteiden päättymisten tai päättymättömyyden syistä.
Ihminen on ihminen ja inhimillinen ja ainakin itse rakastan ihmisiä, joiden sisässä on virhe.
Sen ymmärtämistä kutsutaan armoksi.
Kommentit
Usein ne puheet on puhuttu monta kertaa, eikä mikään muutu, tai sitten toista ei edes kiinnosta. Harvoin näissä tapauksissa ”pettäminen” on suunniteltua. Se vain tapahtuu, ihminen on ihminen ja omatkin petiaatteet lentää romukoppaan, kun kaipaus on riittävän kovaa tai ihminen rakastuu johonkin 3 osapuoleen. Olin itse yhtä ehdoton nuorempana, vaikka en olekkaan päätynyt pettämään koskaan, niin olen oppinut ymmärtämään oman huonon suhteen myötä, että näin olisi voinut tapahtua, jos olisin kohdannut nykyisen kumppanin silloin, kun olin vielä exän kanssa.
Kommentit
Tämä on kuin itse kirjottaisi, pieniä yksityiskohtia erona. Kyllä se fyysinen pettäminen on yhtä väärin, enkä koe, että mulla sellaista olisi oikeus toiselle tehdä, vaikka olen tuossa tilanteessa, että olen pelkkää ilmaa. Monesti olen pyytänyt kerjännyt huomiota, sitten lopettanut kun enää ei jaksa yrittää. Olen monesti pyytänyt että asiat pitää keskustella ja selvittää onko jotain vielä tehtävissä. Ehdotuksiin ei reagoida mitenkään. Kaikella osoitetaan ettei meidän suhteella ja sen tulevaisuudella ole merkitystä. Sitten mies lähtee ryyppäämään, kun kotona ei voi olla kun akka on vaan pahalla mielellä ja hiljainen tai kiukuttelee pahaa oloaan. Ja kuinka monesti kerrottu miksi ja yritetty asioita selvittää. Turhaan.
Mutta itse en halua lähteä pettämään. Millään tasolla. Ensin pitää erota. Jos toinen ei anna mulle lämpöä, aikaa, huomiota, läheisyyttä mitään, ei se tarkoita, että mun pitäis kostaa.
Omaa saamattomuutta jos pysyy tälläisessä suhteessa ja elättelee toiveita, että jospa vielä joku päivä tuo toinen olisikin valmis puhumaan ja korjaamaan asioita.
Pettäminen ei ole kosto toisen laiminlyöntiin, vaan siihen usein ajautuu kun saa huomiota, ymmärrystä ja rakkautta jota ilman on joutunut kauan olemaan ja itsetunto on ollut lytättynä. Yhtäkkiä joku pitääkin sinua ihmisenä, haluttavana ihmisenä, kukapa ei sellasta haluaisi. Mitä velkaa olet ihmiselle joka on toistuvasti satuttanut?
Juu, niin tuttua. Ei ole pettäminen käynyt mielessäkään. Mies kyllä sitä epäilee, mahtaako ite pettää. Enhän mä missään välissä ees kerkeis ku on oma työ, talo ja lapset ja mies käy tyyliin kotona nukkumassa. Meillä vielä kaks kämppää ja mies pakenee toiseen kun vähän koitan keskustella. Sieltä kyllä sit laitetaan viestiä ja valitetaan ikävää. Viimeks asu melkeen viikon sielä ja sit alko tehdä mieli saunaan niin tuli kotiin.
Useimmiten jotain parisuhteessa on pielessä, kun lähtee muualle hakemaan. Oli se läheisyyttä halauksia tai seksinä. Kumpa ihmiset osaisivat puhua kotonaan, tai lähteä, jos ei ole hyvä olla. Näin satutettaisiin mahdollisimman vähän, vaikka ero aina kirpaisee.
Jos toista kohtelee noin kaltoin, ihmettelen motiivia olla suhteessa ylipäänsä…? Jos ei halua kuunnella toista, ei halua edes nähdä toista, rakkauden sijaan kuulostaa inholta. Jos päivästä toiseen inhoaa lastensa toista vanhempaa, niin eikö tule velvollisuuden tunne erota, koska tilanne vahingoittaa kaikkia. Tietty mies voi olla niin itsekäs, ja ottaa puolison niin itsestäänselvyytenä, ettei toista kohtele enää puolisona. Jokatapauksessa kuulostaa lähinnä, että suhde on ollut jo kuollut, ja pettäminen saa sen lopulta päättymään. Olen myös ollut suhteessa, jossa kohdeltiin välinpitämättömästi, mitätöitiin ja huoriteltiin. olisin halunnut pettää, mutten pettänyt, sitä olen myöhemmin katunut vuosien ajan, koska suhde olisi pitänyt päättyä paljon aikaisemmin (ja menetin kokemuksen sellaisen miehen kanssa, jota todella halusin, enkä vastaavaa ole enää kohdannut) Turhaan kantaa pettämisestä mitään syyllisyyttä (tässä tapauksessa) Toisen laiminlyönti johtaa siihen yhtä varmasti kuin kesä tulee talven jälkeen, jos ei konkreettisesti niin ajatuksen tasolla. Jos ei fiksusti tajua päättää suhdetta ajoissa.
Teksti kuin kopio parinkymmenenvuoden takaisesta elämästäni. Lapset saatu sänkyyn luettuani sadun, tullaan yht’aikaa olohuoneeseen, ja sä laitat videon päälle. Minä: ”emmekö voisi puhua?” Sinä: ”No?” sormi valmiina kaukosäätimen playnappulalla.
Tai kun ihanana viikonloppuaamuna tulen takaisin keittiöön, hyväilen niskasi kun luet Hesaria, ja sinä _muriset_. Ja kun myöhemmin puhun siitä, syytät lapsia. ”Leikkivät niin äänekäästi” niin kuin normaali (ei kovin ännekäs) leikki olisi väärin.
Tai kun kypsyn siihen, että minä olen aina läheisyyden aloitteentekijänä. Ja lopetan koskettelun. Menee kuukausi, kaksi, ja yhtenä iltana teet aloitteen seksistä. Ja seuraavanakin. Pari päivää myöhemmin torjun naisen viettelyn projektin kickoff-risteilyllä. Ja kadun sitä, kun tajuan että edellisen kerran kun sä teit aloitteen, se oli vuosi sitten kun edellisen kerran olin kotimaassa yötä pois…
On tietenkin niin että sinä vaadit hyväksymään tavan ihmisiä sellaista mikä ei ole heidän elämässään ”normaalia” . Ei sellaista voi vaatia pakottamalla – myös sinulta kysytään laajempaa perspektiiviä ettei asetu puolustamaan niitä toisenlaisen suunnan edustajia valtaväestöä vastaan. Siitä kyllä seuraa aina rähinä – et tainnut puhua meistä toisenlaisista mitään – heteroseksuaaleista.
Hiljaiseksi vetää.
Näin se on jos tuntee itsensä yksinäiseksi ja ei jaksa enää sitä ettei ole kosketusta, hellyyttä, rakkautta mitä janoaa päivästä päivään. Ja tietää ettei koskaan tule sitä saamaan enää. Mutta itse ennemmin nostan kissan pöydälle ja puhun ennen kuin petän.
Usein ne puheet on puhuttu monta kertaa, eikä mikään muutu, tai sitten toista ei edes kiinnosta. Harvoin näissä tapauksissa ”pettäminen” on suunniteltua. Se vain tapahtuu, ihminen on ihminen ja omatkin petiaatteet lentää romukoppaan, kun kaipaus on riittävän kovaa tai ihminen rakastuu johonkin 3 osapuoleen. Olin itse yhtä ehdoton nuorempana, vaikka en olekkaan päätynyt pettämään koskaan, niin olen oppinut ymmärtämään oman huonon suhteen myötä, että näin olisi voinut tapahtua, jos olisin kohdannut nykyisen kumppanin silloin, kun olin vielä exän kanssa.