Onko todellakin niin, että vain elämänmittainen avioliitto on onnistunut?
Aloitan tekstini kahdella kommentilla blogiteksteihini. Ensimmäinen tulee alkoholistin vaimolta.
”Olen mieheni kanssa ollut 35 vuotta, joista 30 vuotta juonut joka päivä. Hän on mies, jota rakastan, mutta kun tulen töistä, niin se kaljan haju ja känniläisen söpertely saa minut raivon partaalle. Hän välittää vain itsestään.
Olen päättänyt vielä kestää 4 vuotta ja meidän yhteiset lainat on sitten maksettu. Ostan yksin oman kodin. En ikinä huoli sinne häntä kaljoittelemaan. Nautin hyvätuoksuisesta huoneilmasta ja hiljaisuudesta. Nyt mulla on päämäärä. Oma koti yksin. En aio erota kuitenkaan. Olen kerran sanonut tahdon ja pidän lupauksen, vaikkakin eri kodeissa.”
Toinen viesti tulee toiselta naiselta, joka on elänyt pitkän avioliiton miehensä kanssa.
”Avioliittoni on kestänyt kolmekymmentäyksi vuotta. Olemme nukkuneet siitä viimeiset viisitoista vuotta eri huoneessa. Meillä on ”omat huoneemme”, jossa katsomme omista televisioista iltaisin televisioita. Viime aikoina olen vienyt myös ruuan miehelleni hänen omaan huoneeseen, jossa hän katsoo syödessään samalla televisiota. Iltaisin ennen nukkumaan menoa käyn hakemassa likaiset astiat huoneesta tiskaukseen.
Kyllä minä kaipaisin sitä, että viettäisimme aikaa edes samassa huoneessa, mutta mieheni haluaa olla enimmäkseen yksin. En ole koskaan kuitenkaan edes miettinyt eroa, koska ero on lähes aina väärin ja epäonnistuminen. Olen luvannut olla avioliitossa kunnes kuolema erottaa. Minun kohtalo on olla tässä avioliitossa.”
Saan paljon kommentteja, joissa nykyihmisiä syytetään siitä, että emme osaa olla avioliitoissamme. Olemme itsekäs sukupolvi, joka ajattelee vain itseään ja omaa hyvinvointiaan.
Kahden julkaisemani kommentin jälkeen on helppo sanoa, hyvä että olemme. Malli, joka meille on myyty elämänmittaisesta avioliitosta, on osittain jopa vaarallinen malli. Ihmisten hyvinvointia pakkoavioliitot eivät ainakaan paranna, sillä usein jalustalle nostamamme elämänmittaiset avioliitot saattavat näyttää esimerkkien kaltaisilta.
Ihan vain siksi, koska avioliitossa oleville ihmisille ei ole tarpeeksi usein sanottu, että mitä tahansa olosuhteita ei tarvitse sietää.
Mitä tahansa olosuhteita ei tarvitse sietää.
Kommentit
Täällä on ollut juttua elämän mittaisista hyvistä avioliitoista. Jumalan kanssa niillä ei ole mitään tekemistä. Se , että uskoo Jumalaan ei tee yhdestäkään liitosta hyvää. Avioliitossa on 2 ihmistä, jotka tekevät liitosta joko hyvän tai huonon. Kenenkään ei pidä kärsiä liitossaan kenenkään takia, ei edes Jumalan. Huonosti olet raamattuasi lukenut, ainakin kohta, jossa sanotaan, että ihmisten ei tule muita tuomitsevan on jäänyt sisäistämättä.
Kommentit
Jotenkin osaan suhtautua, näihin molempiin. Sen perusteella, molemissa on kyseessä oma ylpeys, ainakin minulla oli. On hirveä paikka myöntää, että metsään mentiin ja komeasti…muut sen näkee, mutta itse on niin sokea, ettei omaa osaansa näe…ylpeydeltään.
Ääriesimerkkejä.. että saadaan haluttu vaikutelma. Mustavalkoista ja huonoa tyylitajua. Elämänmittainen Jumalan tahdon mukainen avioliitto on ihana asia, ja on oikeasti olemassa oikeita ihmisiä joilla tämäkin toteutuu. Laitappa tarinaa sellaisestakin 🙂
Täällä on ollut juttua elämän mittaisista hyvistä avioliitoista. Jumalan kanssa niillä ei ole mitään tekemistä. Se , että uskoo Jumalaan ei tee yhdestäkään liitosta hyvää. Avioliitossa on 2 ihmistä, jotka tekevät liitosta joko hyvän tai huonon. Kenenkään ei pidä kärsiä liitossaan kenenkään takia, ei edes Jumalan. Huonosti olet raamattuasi lukenut, ainakin kohta, jossa sanotaan, että ihmisten ei tule muita tuomitsevan on jäänyt sisäistämättä.
Olen elämänmittaisista suhteistakin kirjoittanut. Jumala tai jumalan tahto ei teksteihini pääse, sillä ei usko jumalaan.
Harmillinen juttu että et usko Jumalaan. Et tule saavuttamaan sisäistä rauhaa ja tasapainoa elämääsi ilman Jeesusta. Jos olet täysin rehellinen itsellesi, huomaat itsekin että jokin sinussa sisällä kertoo samaa tarinaa..
Jätäpä kuule nuo lähetystyöt toisille palstoille. Hyvä että sinulla on jumalasi, anna meidän muiden uskoa omiin jumaliimme, joilla ei ole uskonnon kanssa tekemistä.
Hei!
En ymmärrä miten ihmiset eivät näe ja koe oman elämänsä ja hyvinvointinsa tärkeyttä? Miksi kahlita itsensä ihmiseen, jonka kanssa ei ole hyvä olla? Kaksi esimerkkiä ovat aivan ääripäästä, nainen ei arvosta itseään ja omaa elämäänsä. Kumpikaan ei meinaa erota, koska on luvannut ”niin myötä- kuin vastoinkäymisissä”. Miksi eroaminen koetaan epäonnistumisena? Miksi ei osata ajatella omaa elämänlaatua ja onnellisuutta?
Ymmärrän toki että sitä miestä, jonka kanssa on luvannut olla loppuelämänsä, saattaa vielä rakastaa jollain tasolla, mutta se ettei sen miehen kanssa ole minkäänlaista elämää ja oma elämänlaatu on pakkasen puolella…miksi kiduttaa itseään?
En ymmärrä. Enkä halua edes ymmärtää. Me elämme täällä vain kerran – elämästä pitää nauttia, olet sitten yksin tai kaksin!
Eronnut alkoholistimiehestä ja uuden ihanan miehen löytänyt!