Havaintoja parisuhteesta

”Onneksi lähdin, sillä löysin naiseuteni”

Teksti:
Havaintoja parisuhteesta
”20 vuotta jaksoin aviomiestäni.
Alku oli yhtä huumaa, mutta lasten syntymä muutti kaiken. Saimme 4 vuoden sisään 3 lasta. Olin kotona hoitaen lapsia ja kotia. Ja koiria ja nurmikkoa ja kaupassakäyntiä ja lumitöitä ym. Kuskasin lapset harrastuksiin, parhaimmillaan 6pv/vko.
Maksoin ne myös. Mies kävi töissä, hoiti asuntolainan. Minä kaiken muun. Ruuat, vaatteet lapsille, sähkö, puhelimet jne. Asuimme haja-asutusalueella, miehellä auto, en päässyt mihinkään ennen kuin jonkun vuoden kuluttua ostin itselleni halvan auton. Ja jos kerran vuodessa jossain kävin, alkoi puhelin pian kilkattaa. Milloin tulet? Mieheni oli mustasukkainen. Jopa ajastani lasten kanssa.
Kun palasin työelämään alkoivat ihmettelyt; ketä töissä, mitä tein jne. Mies vapaapäivänsä viihtyi oluen parissa. Jos juoma loppui, tilasi taksin ja lähti baariin, usein jo nukuin ja heräsin aamuyöllä kolinaan ja humalaisen örinään. Sentään pesi itse housunsa jos hätä oli yllättänyt. Kännissä olisi halunnut seksiä. Minä taas en. Humalaisen jyystöä tuntikaupalla kun ei 3promillen humalassa saa tulemaan, ei kiitos. Pettikin pari kertaa, helpotus minulle.
Krapulassa mukamas hauskoja vitsejä, kumma kyllä ketään ei naurattanut. Jatkuvasti valitusta, koti ei siisti, ruoka ei ollut mieleistä, lapset liian kovaäänisiä.
Ja miksikö jäin liittoon josta rakkaus osaltani oli kuollut? Ja jossa minua ei arvostettu. Olin äiti, miehen omaisuutta. En uskaltanut lähteä tietäen mieheni luonteen. Pelkäsin itseni ja lasteni puolesta. Muutaman vuoden keräsin rohkeutta lähteä. Kerroin lapsilleni mitä aion ja kaikki oitis ilmoittivat lähtevänsä mukaani. Esikoinen oli vielä alaikäinen kun lopulta muutimme.
4 v on kulunut. Lapset eivät halua olla isäänsä yhteydessä. Suren että tein päätöksen liian myöhään ja annoin lasten kärsiä tilanteesta. Isäsuhde ehti mennä pilalle. Onneksi omissa parisuhteissaan eivät ole isäänsä tulleet.
Minä löysin vuosi sitten ihanan miehen; puhuu ja pussaa, arvostaa minua naisena ja tuo sen kaikin tavoin esille. En edes tiennyt että sellaisiakin miehiä on. Teemme paljon yhdessä, sama huumori ja ajatusmaailma. Lapsenikin hyväksyvät parisuhteeni.Kaikki ei aina ole niin yksioikoista. Lähteminen tai jääminen huonoon suhteeseen on kunkin oma valinta. Minä olin jo enemmän kuin puolikuollut sisältä. Oli pakko lähteä ja saada ilmaa. Onneksi lähdin. Löysin naiseuteni ja tasa-arvoisen parisuhteen.
Onneksi lähdin.”
X