”Onnelliset tarinat vituttavat minua”
Alkuun tilastollista faktaa perustuen blogiini:
Tarina isästä, aviomiehestä joka unohti olla sekä isä että aviomies.
Lukukertoja noin 9000 kappaletta.
Tarina isästä ja aviomiehestä joka muisti olla molempia, isä lapselleen ja rakastaja vaimolleen.
Lukukertoja noin 1000 kappaletta.
Sama suhdeluku niin sanotun ongelmia esiin tuovan tekstin ja onnellisuutta kuvaavan tekstin välillä myös muissa teemoissa.
Seuraavana vanha kommentti liittyen tekstiin jossa kuvailtiin parisuhdetta joka tuntui toimivan:
”Vituttaa lukea tällaista. Jos asiat ovat hyvin niin pitääkö sitä hieroa meidän naamaan joilla ei ole asiat hyvin? Tämän vuoksi en seuraa blogeja, koska oma elämä ja oma parisuhde tuntuu vielä huonommalta niiden onnellisten tarinoiden rinnalla.”
En nyt lähde puimaan sitä, että miksi toisten onni tuntuu olevan itseltä pois, koska tuhoavasta kateudesta voisi kirjoittaa ihan oman tekstinsä. Termi tuhoava kateus siksi, että on olemassa myös rakentavaa kateutta. Siinä kateus on voima joka laittaa oman elämänmuutoshampaan kolottamaan niin paljon että lopulta tekee sen. Sen sijaan lähden puimaan kysymystä, että miksi yhäkin niin moni elää niin huonossa parisuhteessa, että tuntee vitutusta siitä, että jollakin saattaa jopa olla onnellinen parisuhde.
Olen saanut kahdeksan vuoden aikana tolkuttoman määrän ihmisten kirjoittamia tarinoita. Karkeasti laskettuna ongelmallisten suhteiden osuus on 90 prosenttia ja onnellisten suhteiden osuus 10 prosenttia. Tämä ei tietenkään suoraan kerro siitä todellisuudesta jota parisuhteiden kanssa elämme. Totuus on varmasti kauniimpi. Silti ongelmalliset suhteet samaistuttavat ja kiinnostavat lukijoita selvästi enemmän. Moni lukija löytää itsensä tarinoiden sisältä. Tämä on havahduttanut myös minut kirjoittamaan parisuhdekriittisiä tekstejä, koska paska parisuhde on yksiselitteisesti hyvinvointiriski ja sieltä paskojen suhteiden keskeltä tulee myöskin kommentit joissa kerrotaan onnellisten tarinoiden lukemisen vituttavan ihmistä.
Väitän että vitutus nousee omasta saamattomuudesta. Siitä että paskan parisuhteen on annettu jatkua vähän liian pitkään ja samalla se on alkanut vaikuttaa omaan hyvinvointiin negatiivisella tavalla. Vitutuksen ja vihan jälkeen on odotettavissa krooninen katkeruus jos saamattomuus oman elämänlaadun parantamiseksi ei vieläkään ota tulta allensa. Sieltä kroonisen katkeruuden seasta tuleekin sitten ne vielä rajummat kommentit tämänkin blogin kommenttisosioihin:
”Haista sinä parisuhteista mitään tietämätön mulkkukeisari paska!”
Tämä lause saatuna muutama viikko sitten tekstiin jossa kirjoitin, että Suomessa erotaan yhäkin aivan liian vähän ja aivan liian myöhään. Kommentin kirjoittaja kroonisessa katkeruudessa ja avioliitossa jossa vastamäki on kestänyt muutaman vuosikymmenen ja ei siitä muuksi muutu, mutta kun se kuuluisa viimeinen kivi on vielä kääntämättä sieltä kultahääpäivän jälkeisen ajan alta.
Kyllä tuollaisen mielenmaiseman alta onnellisten suhteiden lukeminen saattaa vituttaa.
Vitutus on kaikesta huolimatta niin voimakas tunne, että parhaimmillaan sen voimasta saa hyviä asioita irti. Apatia on pahin mahdollinen tunne tuntea. Kun mikään ei tunnu enää miltään. Se tarkoittaa yhtä kuin luovuttaminen. Vitutuksen ollessa päällä voi siitä ottaa käyttöönsä sen energian ja sillä energialla riuhtaista itsensä pois jostain sellaisesta jossa elämä vituttaa.
Ja kas, elämänmuutoksen myötä pian ollaankin tilanteessa, että toisten ihmisten onni ei enää olekaan itseltä pois, vaan onni onkin ollut koko ajan ihan siinä omissa käsissä.
Helppoa, eikö totta!
Kommentit
Kirjoituksestasi paistaa että olet ollut avioliitossa taloudellisista syistä. Onko siis parisuhde ainoa mahdollisuus jossa sosioekonominen kiipeäminen on mahdollista? Tämä on yksi syy sille, että miksi niin sanottu perinteinen parisuhdemalli on monella tavalla todella sairas ja uudistusta kaipaava. Toisesta ihmisestä ei pitäisi olla millään tavalla riippuvainen. ”Huomaa että olet mies”. En ymmärrä että miten tuo kommentti liittyy yhtään mihinkään. Tämä teksti ei ollut kertomus minusta. Jos se lohduttaa sinua niin voin kertoa, että omat puolisoni ovat aina tienanneet paremmin kuin minä ja eivät ole tippuneet yhtään minnekään. Itse asun vuokralla kerrostalossa ja itse asiassa rakastan asua vuokralla kerrostalossa. Joten tuollainen ”huomaa että olet mies” kommentti on hyvin hämmentävä, ihan jo senkin vuoksi, että kaksi kolmasosaa eroista on naisen aloitteesta. Mutta parempaa huomista joka tapauksessa sinne!
Kommentit
Huomaa, että olet mies. Riuhtasee vaan itsensä irti ja hups, kun elämä maistuu paremmalta. Ikävä kyllä se ei ihan niin mene. Repii ja riuhtoo itseään irti ja vajoaa merkityksettömään tyhjyyteen. Yrittää parhaansa olla äiti lapsilleen, selvitä henkisesti kuormittavasta työstään, koittaa raapia elämänsä raunioista jonkinlaiset palikat elämänsä uudelleen rakentamiseen ja huomaa tehneensä yhteisen elämän vuoksi valintoja, joihin ei ole tyytyväinen, joiden kanssa ei voi elää, mutta joita ei enää voi muuttaa. Muuttuu katkeraksi, vaikka lupasi itselleen, että mitä vaan paitsi sitä. Kun ei pysty näkemään hopeareunusta kaikessa siinä paskassa, missä saa kahlata, kun ei nää valoa tunnelin päässä. Johan muuttui elämä paremmaksi kuin tuhoon tuomitussa parisuhteessa, putosi kelvollisesti toimeentulosta ikuiseen köyhyyteen, putosi ulos omasta elämästään ja mahdollisuudet vaikuttaa asioihin vaan katosivat sosioekonomiseen syöksykierteeseen. Jes. Mahtavaa. Saan jatkossa ihan itse päättää ne päivät, kun en syö, kolme seitsemästä. Saan ihan itse päättää ostanko s-kaupan halvinta tomaattimurskaa vai Lidlin halvinta tomaattimurskaa. En enää ikinä matkusta ulkomaille, en enää ikinä omista asuntoani, en enää ikinä aja omaa autoa ja jos nyt alan säästämään, saatan pystyä viemään lapseni ensi kesänä kerran Lintsille. Syödään mihin rahat riittää, soijarouheesta tehtyä makaroonilaatikkoa viikosta toiseen, tapetaan perheen Lemmikki, kun siitä huolehtimiseen ei ole enää rahaa. Asutaan kaupungin vuokraamassa lähiökomerossa. Mutta ihanaa, että mieheni kestovitutus viimein eron myötä lakkaa ja hänen elämänsä jatkuu ennallaan. Vituttaa että tuli tehtyä valintoja yhteisen elämän ehdoilla, nyt siitä saa maksaa, kun yhteinen elämä 20 yhteisen vuoden jälkeen päättyi ilman selityksiä. Nyt kun ei enää ole mahdollista valita uudelleen, nyt kun ei enää voi mitään muuttaa. Ihan vitun siistiä, kyllä niin elämä helpotti. Ei tarvi enää kuin perustella lapsille, miksi harrastuksia ei voi jatkaa, kertoa ystäville, ettei enää ole taloudellisesti mahdollista olla tekemisissä, ei tarvitse perustella kenellekkään, miksi ei halua nousta sängystä, miksi leikkaa itse oman ja lastensa hiukset. Ihan mahtavaa. Kyllä tää kaikki vapaus oli hei sen arvosta, että repi itsensä irti parisuhteesta, johon ei ollut tyytyväinen. Paljon parempi on tää vaihtoehto, missä ei ole enää mitään elämää, eikä mitään mahdollisuuksia tehdä elämästään yhtään parempaa!
Kirjoituksestasi paistaa että olet ollut avioliitossa taloudellisista syistä. Onko siis parisuhde ainoa mahdollisuus jossa sosioekonominen kiipeäminen on mahdollista? Tämä on yksi syy sille, että miksi niin sanottu perinteinen parisuhdemalli on monella tavalla todella sairas ja uudistusta kaipaava. Toisesta ihmisestä ei pitäisi olla millään tavalla riippuvainen. ”Huomaa että olet mies”. En ymmärrä että miten tuo kommentti liittyy yhtään mihinkään. Tämä teksti ei ollut kertomus minusta. Jos se lohduttaa sinua niin voin kertoa, että omat puolisoni ovat aina tienanneet paremmin kuin minä ja eivät ole tippuneet yhtään minnekään. Itse asun vuokralla kerrostalossa ja itse asiassa rakastan asua vuokralla kerrostalossa. Joten tuollainen ”huomaa että olet mies” kommentti on hyvin hämmentävä, ihan jo senkin vuoksi, että kaksi kolmasosaa eroista on naisen aloitteesta. Mutta parempaa huomista joka tapauksessa sinne!