”Oodi ihanalle exälleni”

”Oodi eksälle

Mun eksä, eka mieheni, lasteni isä.
Mies, jonka rinnalla sain kasvaa ehjäksi. Mies joka päästi irti, kun minun piti kasvaa aikuiseksi, tytöstä naiseksi.
Mies joka opetti minulle, miten hyvin voi toista kohdella. Eronkin jälkeen.

Lasteni isä on viisaudessaan ymmärtänyt, että minun hyvinvointini vaikuttaa lasten hyvinvointiin ja lasten hyvinvointi on hänenkin onnensa. Mikä supermies!

Sanon aina, että olen ylpeä siitä, miten kauniisti meidän ero hoidettiin. Lapset edellä. Sovittiin näin jo silloin, kun kaikki oli hyvin. Lapsia ei eroon sotketa, jos siihen risteykseen joskus ajaudumme.

On tullut uusia puolisoita, kummallekin.
Meidän perheessä juhannusta vietettiin lapset ja kaikki lasten ympärille siunaantuneet aikuiset yhdessä. Sulassa sovussa nauttien siitä, että kaikki mahtuivat saman pöydän ääreen. Siinä pöydän ääressä oli pelkästään voittajia.

Kysyin teini-ikäiseltä tyttäreltämme edellisiltana saunassa, harmittaako häntä joskus, ettei me olla enää isän kanssa yhdessä. ”Ei, ei harmita, me ollaan saatu kaikki tarvitsemamme, kaikki on tosi hyvin.”

Päättynyt parisuhde tai avioliitto ei ole epäonnistuminen. Se on yhden tarinan loppu. Sen jälkeen me aikuiset omalla käytöksellämme ratkaisemme sen, millaisilla mausteilla seuraava luku maustetaan. Vihalla ja katkeruudella vaiko edelleen rinnalla toisena vanhempana, toista arvostaen ja kunnioittaen.

Minun perheeni ei mennyt erossa rikki, vaan rakentui uudenlaiseksi. Uusi perheemme, sanoisin, on jopa entistäkin eheämpi ja onnellisempi.”