Osaatko olla myötäiloinen puolisoasi kohtaan?

Kateus ja mustasukkaisuus on sisältä päin syöviä tunteita, joka toimii ei-rakentavasti sekä tuntijalle, että kohteelle. Viikon toisen erityismaininnan saa kommentillaan Mari, joka puhuu kommentissaan myötäilon voimasta. Kysymys kuuluukin, löydätkö itsesi Marin kommentista ja olet myötäiloinen toisten ihmisten puolesta ja ennen kaikkea puolisosi puolesta? Jos et, niin miksi?

”Mustasukkaisuuden yhteydessä pitäisi puhua sen kääntöpuolesta. Englanniksi compersion, suomennoksena vaikka myötäilo.

Mustasukkaisuus yhdistetään usein romanttiseen rakkauteen ja seksiin, vaikka voihan ihminen olla myös ystävästään mustasukkainen. Tai sisarukset vanhempien huomiosta.

Myötäilo on tämän vastakohta. Se on miellyttävä, iloinen tai rakkaudellinen tunne siitä, kun joku itselle tärkeä ihminen kokee jotain hyvää.

Eli vaikka se ei hyödyttäisi itseä lainkaan tuntuu hienolta, kun ystävä on löytänyt työpaikan tai rakkauden. Tai voi kokea myötäiloa kumppanin saavutuksista ja onnesta. Ilo puolison palkankorotuksesta on eri asia (se hyödyttää itseä) kuin ilo siitä, että puoliso löysi sen kokoelmastaan puuttuvan älppärin tai juoksi ekan maratoninsa. Tai hänellä vain sattui olemaan hyvä päivä.

Myötäilon itsekäs puoli on se, että saa iloita siitä ihanasta ihmisestä ja hänen onnestaan. Ja yleensä iloinen tai onnellinen tyyppi on myös kotona mukavampi, joten myötäilo on siksikin hyödyllistä.

On mahdollista kokea myötäiloa rakkaan ihmisen romanttisista tai seksuaalisista onnen hetkistä. Myös niistä, joita ei ole itse jakamassa.

Toisille on helpompaa, toisille vaikeampaa ja joillekin mahdotonta.

Makaaberi esimerkki: kumppani on työmatkalla, eikä vastaa puhelimeen illalla. Aamulla hän soittaa. Puhelin oli kadonnut.

Kumpi olisi parempi: se, että hänet on ryöstetty ja pahoinpidelty vai se, että hän on kokenut yhden illan romanssin?

Eli kun kumppani ei ole samassa paikassa, miten kivaa hänellä saa olla?

Myötäilo on suurinta silloin, kun kumppani omasta halustaan saa tehdä itselleen miellyttäviä asioita. Joillakin näihin voisi liittyä myös rakastaminen ja/tai seksi. Joillakin ei.

Mutta vaikka eläisi täysin yksiavioisesti, silloinkin voi oppia tunnistamaan myötäilon kokemuksia kumppanin onnesta.”

Parisuhteessa myötäilo voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että tukee puolisooan hänen omissa intohimoissaan ja tavoitteessaan, jotka koskevat vain häntä. Iloitsee esimerkiksi hänen saamaan upeaa työtarjousta, vaikka se veisi hänet väliaikaisesti toiselle paikkakunnalle. Toisin sanoen, olisi aidosti iloinen puolison elämästä silloinkin, kun se ei ”hyödytä” omaa elämää. Olla olematta puolison onnen edessä. Iloita siitä, kun puoliso on pitämässä ystävien kanssa hauskaa, eikä tuntea siitä pahaa mieltä ja mikä pahinta, tappaa puolison iloa tuomalla oma paha mielensä esille juuri sillon, kun puolisolla on hauskaa, toisin sanoen syyllistää häntä siitä, että hänellä on hauskaa ilman sinua.

Kuten Mari hienossa viestissään sanoi, onnellinen ihminen parisuhteessa on molemmille hyödyksi ja iloksi kuin onneton ihminen ja onnellisuuteen tarvitaan muitakin hetkiä ja ihmisiä kuin se oma puoliso. Eikö se ole ihanaa, että puolisolla on kivaa? Sinullakin saa olla.