Havaintoja parisuhteesta

Ota hänet syliin

20.9.2018 Teksti: Havaintoja parisuhteesta

”Oman mielen sisään on kivuliasta katsoa, mutta vain pelkuri ei katso.”

-Kalle Kinnunen

Synnyin 42-vuotta sitten. Siitä eteenpäin olen etsinyt syliä, johon turvallisesti painautua. Siitä hetkestä lähtien olen hakenut hyväksyntää ja tarkoitusta olemassaololleni.

Niin kuin kaikki meistä.

Olen onnellinen kaikkien lasten puolesta, joilla on turvallinen ja kannustava ilmapiiri elää. Ilmapiiri, jossa lapsi kokee olevansa hyväksytty ja riittävä. Ilmapiiri, jossa häntä vähättelyn sijaan kannustetaan ja tuetaan. Ilmapiiri, jossa lapsi kuulee vanhempansa sanovan olevansa ylpeä hänestä.

Jossa on olemassa avoin syli.

Olen onnellinen kaikkien ihmisten puolesta, joilla on turvallinen ja kannustava parisuhde elää. Ilmapiiri, jossa ihminen kokee olevansa hyväksytty ja riittävä. Ilmapiiri, jossa häntä vähättelyn sijaan kannustetaan ja tuetaan. Ilmapiiri, jossa ihminen kuulee puolisonsa sanovan olevansa ylpeä hänestä.

Jossa on olemassa avoin syli.

The Work -dokumentissa vankilassa oleva mies saa ryhmäterapiassa hysteerisen itkukohtauksen hänen vaivuttuaan aikaan, jolloin hän oli pieni poika. Hän muistaa tilanteen, jossa seisoo isänsä kanssa autotallissa isän korjatessa autoa. Isä pyytää poikaa tuomaan hänelle tarvitsemansa työkalun. Poika tuo väärän ja isä hakee tuhahduksen saattelemana itse oikean ja käskee poikaansa menemään äitinsä luokse sisälle.

Yksi monesta hänen kokemastaan torjunnasta.

Tuosta hetkestä lähtien mies on kantanut mukanaan riittämättömyyden tunnetta. Sitä, että hän ei ole tarpeeksi. Sitä, että hän ei kelpaa. Sitä, että hän ei ansaitse syliä, jota kaipaa enemmän kuin mitään tässä maailmassa. Isän torjunta on varjostanut hänen koko elämäänsä. Isänsä käyttäytymistä hän on jatkanut omassa elämässään ja torjunut sisältään kumpuavat vihan tunteet ja purkanut niitä väkivaltaisena käyttäytymisenä toisia ihmisiä kohtaan.

Hänenkin sisällään elää pieni pelokas poika, joka hakee turvallista syliä.

Onhan meillä monella samoja kokemuksia. Vanhempi on kadonnut alkoholiin, työuraansa tai kuka minnekin. Oikeastaan sillä ei ole mitään väliä, mikä torjuntaa aiheuttaa, sillä samasta torjutuksi tulemisen tunteesta on kyse.

Oma isäni hukuttautui alkoholiin. Se oli hänen tapansa torjua omat tunteensa. Samalla hän tuli sulkeneeksi sylin, johon olisin monessa tilanteessa kaivannut. Jäin monesti alkoholille kakkoseksi. En pärjännyt sitä vastaan. En ollut tarpeeksi.

Niinhän se menee. Turvaton lapsuus johtaa liian usein turvattomaan aikuisuuteen. Tuhoavat käyttäytymismallit tuhoavat monia parisuhteita. Riittämättömyyden tunnetta peitetään joko liiallisella uholla tai liiallisella miellyttämisellä. Kaiken takana voi olla hyväksynnän puute, jota maanisesti hakee toisista ihmisitä ennen kuin ymmärtää, että sitä hyväksyntää ei tarvitse saada kuin itseltään.

Sukupolvellamme on olemassa suuri tehtävä.  Meidän on itkettävä aikaisempienkin sukupolvien itkemättä jääneet itkut ja purettava aikaisemmin purkamatta jääneet tunteet.  Pieniksi paloiksi, pieninä paloina kerrallaan. Ei ole helppo työ tehtäväksi. Viipyillä oman itsensä haavoitetuissa onkaloissa.

Voisi itsekin laittaa silmät kiinni ja palata aikaan, jolloin oli pikku poika. Riisua hetki kaikesta turhasta ja miettiä, että mikä oli se asia, jota silloin eniten kaipasi ja tarvitsi. Kirjoittaa se paperille ja lukea ääneen.

Ota minut syliin. Anna minun olla turvassa. Sano, että minä riitän ja olet ylpeä minusta. Sano että rakastat.

Syntymästä kuolemaan.

Rakkaus.

Kommentit (1)

Tajusin vasta muutama vuosi sitten, että se olikin adoisäni, joka minua jatkuvasti epäili ja aliarvioi tuoden omaa erinomaisuuttaan esille. Adoäitini on temperamentikas ja oman lapsuutensa ja vaikean äitisuhteen vuoksi ei ole osannut puhua kanssani syvällisemmin. Nyt kun olen aikuinen ja kahden lapsen äiti, on suhteemme parantunut ja pystymme puhumaan muustakin kuin säästä.

Olen hakenut hyväksyntää ympäristöstäni ja ihan varmasti se on vaikuttanut seurustelusuhteisiini. 17v yhdessä miehen kanssa, joka yritti muuttaa minua ja joka häpesi minua niin, ettei meillä käynyt yhteisiä vieraita juuri koskaan. Miehen kanssa, joka on lasteni isä ja jolla on hankala isäsuhde, joka heijastuu hänen suhteeseensa lapsiinsa.
Koen, ettei hän hyväksy lapsiammekaan sellaisina, kuin nämä ovat.

Nykyisen aviomieheni (2vk avioelämää tulee täyteen huomenna) kanssa seurustelimme lukiossa. Koin jo silloin, että hänelle minä riitän juuri tällaisena. Koen tuon saman joka päivä. Kerron hänelle, että olen ylpeä hänestä. Kerron, että rakastan jokaisessa suudelmassa ja keitetyssä aamukahavissa.

Ihminen, jolle minä olen tärkein, jätti minuun 20 vuodeksi pienen liekin palamaan johonkin sielun sopukkaan ja melkein 8kk sitten tuo liekki roihahti. #lovewins #rakkausvoittaa

Opin avioeron tuoksinnassa ainakin sen, että pärjään. Opin luottamaan taas omiin päätöksiini ja opin arvostamaan itseäni. Minä riitän.

Tajusin vasta muutama vuosi sitten, että se olikin adoisäni, joka minua jatkuvasti epäili ja aliarvioi tuoden omaa erinomaisuuttaan esille. Adoäitini on temperamentikas ja oman lapsuutensa ja vaikean äitisuhteen vuoksi ei ole osannut puhua kanssani syvällisemmin. Nyt kun olen aikuinen ja kahden lapsen äiti, on suhteemme parantunut ja pystymme puhumaan muustakin kuin säästä.

Olen hakenut hyväksyntää ympäristöstäni ja ihan varmasti se on vaikuttanut seurustelusuhteisiini. 17v yhdessä miehen kanssa, joka yritti muuttaa minua ja joka häpesi minua niin, ettei meillä käynyt yhteisiä vieraita juuri koskaan. Miehen kanssa, joka on lasteni isä ja jolla on hankala isäsuhde, joka heijastuu hänen suhteeseensa lapsiinsa.
Koen, ettei hän hyväksy lapsiammekaan sellaisina, kuin nämä ovat.

Nykyisen aviomieheni (2vk avioelämää tulee täyteen huomenna) kanssa seurustelimme lukiossa. Koin jo silloin, että hänelle minä riitän juuri tällaisena. Koen tuon saman joka päivä. Kerron hänelle, että olen ylpeä hänestä. Kerron, että rakastan jokaisessa suudelmassa ja keitetyssä aamukahavissa.

Ihminen, jolle minä olen tärkein, jätti minuun 20 vuodeksi pienen liekin palamaan johonkin sielun sopukkaan ja melkein 8kk sitten tuo liekki roihahti. #lovewins #rakkausvoittaa

Opin avioeron tuoksinnassa ainakin sen, että pärjään. Opin luottamaan taas omiin päätöksiini ja opin arvostamaan itseäni. Minä riitän.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *