Ota löysin rantein, älä jännitä, ota vastaan elämä

”Tännekö oli pizza tilattu?”

Se oli yhdeksänkymmentäluvun loppua. Kävin ensimmäistä kertaa erotiikkaliikkeessä. Pornokaupoiksi niitä vielä tuolloin kutsuttiin. Liike sijaitsi Jyväskylän keskustan kävelykadun varrella. Ystäväni halusi ostaa käsiraudat. Varmaan jonkinlaiseen rosvo ja poliisi-leikkiin. Parikymppisinä sitä vielä ihminen uskaltaa leikkiä. Ei ole vielä sitä keski-ikäisyyden tylsämielisyyttä.

Liikkeessä oli asiantunteva miesmyyjä. Asiankuuluvine viiksineen. Esitteli erilaisia käsirautoja. Kiinnitti ystäväni niillä patteriin.
Takahuoneesta eteemme käveli vähäpukeinen nainen. Ihan tuosta vaan. Hän vain tuli eteemme puhumatta mitään, tuijotellen silmiimme.
Hänen säärensä jatkui niin pitkälle, että niitä olisi voinut käyttää tikapuina. Alkoi tulla vähän kuuma. Ystävä oli kiinni patterissa.

Ystävä päätyi ostamaan käsiraudat, jossa roikkui vaaleanpunainen höyhen. Melko romanttinen valinta. Nainen seisoi edelleen edessämme. Hetken ajattelin, että kuuluuko hän kauppaan. Jonkinlaisena kylkiäisenä. Lähdimme liikkeestä. Nainen jäi sinne.

Myöhemmin lainasin ystävältäni käsirautoja. Kävelimme silloisen tyttöystäväni kanssa Jyväskylän keskustan läpi käsiraudoilla toisiimme kiinnitettynä. Se taisi olla hurjinta, mitä niillä puuhailimme. Taisin sanoa parikymppisen tiukalla idealismilla, että tämä on vertauskuvallinen teko täydelliselle sitoutumiselle. Seuraavalla viikolla löysimme käsirautojen avaimet. Erosimme.

No, yhdeksänkymmenluku muuttui aikuisuudeksi. Istuimme erään toisen ystävän kanssa oluella. Ystäväni puhui sellaisesta huiskasta, jonka oli ostanut erotiikkaliikkeestä. Sellaisesta, jolla voi eroottishenkisesti kutitella kumppaniaan. Kiusoittelevan härnäävästi. Kotitöistä me siinä puhuttiin. Nimittäin parisuhteessa elävät miehet eivät puhu keskenään seksistä vaan siivoamisesta .Puhuttiin siitä, mitä erilaisia tapoja on pyyhkiä pahoista paikoista pölyjä. Ystäväni sanoi, että käyttää sitä huiskaa siihen tarkoitukseen. Ainostaan siihen.
Sitten lähdimme kotiin. Keittelemään yrttiteetä.

Niin se menee. Parisuhteen kaari. Rosvo ja poliisi-leikistä pölyjen pyyhkimiseen. Kaikki on nykyään niin loputtoman poliittisesti korrektia.
Siistiä, sliipattua, kliinistä, turvallista ja varman päälle laskelmoitua. Ehkä erotiikkaliikkeissäkin myydään nykyään vain vanhoja lauantai-illan urheiluruutu-dvditä, joita katsottuaan on lupa harrastaa seksiä pimeässä. Elämä on kuin radiokanavan soittolistat. Samaa riskitöntä varmaa höpöhöpöhöttöä. Väliin hekotellaan kuluneita vitsejä. Pornoa kutsutaan aikuisviihteeksi. Vanhainkoteja palvelutaloiksi. Potilaita asiakkaiksi.

Kodit näyttävät sisustuslehtien kansilta, jossa tähtityynyille on varattu millimetrin tarkka paikka. Jos sitä tyynyä vähän siirtää, perkele on irti ja kaikki on pilalla. Kodissa kulkee ihmisiä vatupassit kainalossa ja varmistaa, että kaikki on varmasti suorassa. Jos taulu seinällä on vähän vinossa, perkele on irti ja kaikki on pilalla. Jokaisen suljetun oven takana vaanii kuolema tai ainakin kuoleman kokoinen uhka. Parempi olla siis avaamatta uusia ovia ja rakentaa aukiolevan ympärille kuusimetrinen muuri.

Ei helvetti. Jotain muuta kiitos. Minua kiinnostaa enemmän vinossa olevat rakennukset kuin suorat. Säröinen pinta on kiehtovampi kuin sileäksi hiottu. Hallittu sekasotku on kauniimpaa kuin täydelliseksi siivottu. Suljettujen ovien takana voi olla jotain hämmentävän kaunista.
Voi siellä olla kuilukin, johon pudota. Elämään sisältyy riski. Silti se riski kannattaa ottaa. Katuu myöhemmin menetettyjä mahdollisuuksiaan.

Ehkäpä menenkin käymään erotiikkaliikkeessä ja ostan jonkin lelun. Ei sen tarvitse olla mikään muhkea kanuuna, joka käynnistetään kuin moottorisaha. Voisin ostaa vaikka sellaisen hempeän huiskan ja pitsalähetin asun.  Koska kyllä sellainen tunnin mukava aikuisviihdeleikki voittaa helposti viikon keskinkertaisen all inclusive- etelänmatkan. No ehkä tunti tässä iässä kuulostaa jo mahtailulle.

Kyllä sellainen puolentunnin mukava aikuisviihdeleikki voittaa helposti keskinkertaisen neljän päivän kaupunkilomamatkan.
Ja loppuelämän voi sitten pyyhkiä pölyjä pitsalähetin asussa. Tulee siivoamisestakin hauskempaa.

Elämäähän tämä kaikki vain on ja legendaarisen Veikko Lavin sanoin:

”Ota löysin rantein, älä jännitä, ota vastaan elämä.”