Mieskään ei ole kuin partioilainen -aina valmis
”Tuntuu, että 25-60-vuotiaita miehiä kiinnostaa vain kaljanjuonti ja makkaran nakertaminen jääkiekkopelin äärellä. Autotallissa ja miesten saunailloissa kasvatetaan vatsaa, manboobseja ja erektio-ongelmaa. Ja sitten luullaan, että nainen on tyytyväinen, kun sitä tökkii puolilöysällä kalulla silloin tällöin. Missä ovat viriilit, urheilulliset, itsestään huolta pitävät miehet, joista löytyy sängyssä sekä herrasmiestä että luolamiestä?”
Näin kirjoittaa anonyymi nainen erään lehden teettämään lukijakyselyyn haluttomista miehistä. Kovia ja painavia sanoja meille miehille, jotka eivät kyselyn mukaan kosketa ja kiihota naisiaan enää ollenkaan, puhuttaessa heteronormatiivisista parisuhteista.
Itse kuulun tuohon kyseiseen ikäryhmään, mutta en ole sangen kiinnostunut kaljanjuonnista ja makkaran nakertamisesta. Niissä muutamissa miesten saunailloissa, joissa olen elämäni aikana ollut, on vatsan ja erektio-ongelmien kasvattamisen sijaan puhuttu rakkaudesta, lapsista ja yhteiskunnallisista asioista.
Kyseisen naisen kirjoitus oli tietenkin sangen yleistävä ja provosoiva ja jos tuollaisia miehiä on olemassa, niin ei heidän kanssaan ole pakko elämäänsä tuhlata. Ei mieskään nalkuttavaa naista elämän ajakseen ota riesaksi, vaan jossain kohtaa pakkaa laukkunsa ja lähtee kasvaneen kaljavatsan kanssa muille apajille.
Unohdetaan provokaatio ja puhutaan hetki oikeasta asiasta. Ongelma, jossa lehden lukijakyselyssä puututtiin, on totta ja olemassa oleva. Olen kuuden vuoden aikana saanut eniten viestejä liittyen miehen haluttomuuteen koskea puolisoaan. Enemmän tuo koskemattomuus on kirjoitusten perusteella henkistä koskemattomuutta, mutta se tuo tullessaan myös seksuaalisen yksinäisyyden, koska fyysinen kosketus alkaa tuntua yksipuoliselta ja mekaaniselta tarpeiden tyydyttämiseltä.
Tämä seuraava on vain yhden miehen mielipide. Kerron sen miehenä silti. Syytteleminen ja nälviminen ei ole ehkä oikea tapa saada mies toimimaan toisin. Alkuun kopioimani mielipide edustaa sellaista puhtaimmillaan. Ihmisen seksuaalisuus on herkkää ja haurasta. Uskokaa tai älkää, niin miehelläkin seksiin vaikuttaa hänen sisällään olevat tunteet. Siihen, että mies ei koske, saattaa löytyä jokin muukin syy kuin välinpitämättömyys.
Miehen oletetaan olevan seksiin valmis maailman kaikkina hetkinä. Onhan mies sellainen pippelillä maailmaa hahmottava uros, joka tutkimusten mukaan ajattelee seksiä 36 kertaa vuorokaudessa. Minä hetkenä hyvänsä miehelle ehdottaakin seksiä, niin mies on valmis kuin partiolainen lihalliseen paritivoliin.
Kaikkeen tähän on ratkaisuna keskustelu, avoimuus ja rehellisyys. Tiedän sen olevan ongelma, että mies ei aina tahdo avautua mahdollisista ongelmistaan. Jos miehen päässä liikkuu ahdistavia ajatuksia, stressiä tai huolia, niin se saattaa näyttäytyä vetäytymisenä seksistä ja muusta läheisyydestä. Jos yläpää on täynnä puhumattomia huolia, niin alapää ei kyllä liikahda mihinkään suuntaan, vaikka kuinka tahtoisi sen liikkuvan.
Itse asiassa seksi ei liiku silloin miehen mielessä lähimainkaan 36 kertaa vuorokaudessa. Eikä varsinkaan ole mahdollista esittää sängyssä sekä herrasmiestä että luolamiestä. Muutenkin liialliset odotukset saattavat tuoda suorituspaineita, jotka johtavat siihen, että se pippeli ei ole edes puolikova.
Ihan toinen asia on tietenkin välinpitämättömyys. Jos kuukaudesta toiseen jää ilman huomiota ja jos pyynnöstä huolimatta ei toinen halua keskustella tai jos on täysin lakannut huolehtimasta itsestään, niin siinä ei ole kyse mistään muusta kuin välinpitämättömyydestä toista ihmistä kohtaan. Siihen ainoa lääke on suhteen lopettaminen, koska ei sellaisessa suhteessa pidä olla, josta koskaan ei saa yhtään mitään.
Parisuhde ja parisuhdeseksi on aina kiinni kahdesta ihmisestä. Se ei ole koskaan vain yhden ihmisen vastuulla. Seksi ei ole vain yhden ihmisen vastuulla. Pitää olla rohkeus sanoa, mitä haluaa ja esittää toiveita. Mieluummin sille omalle puolisolle kuin anonyyminä kyselyihin tai ystävälle lasillisen äärellä. Mikään muu ei tuo asiaan parannusta kuin avoin keskustelu. Niin juuri se sama asia, joka on kyselyjen mukaan vaikein asia suomalaisten parisuhteissa.
Mitä miehiin ikäryhmässä 25-60 vuotta tulee, niin sanoisin, että suurin osa heistä haluaa tuottaa kumppanilleen mahdollisimman hyvää tyydytystä ja olla sängyssä herrasmies ja peto. Sen lisäksi suurin osa haluaa rakastaa ja tulla rakastetuksi ja hyväksytyksi. Olla mahdollisimman hyvä ja huomioiva puoliso rakastetulleen.
Saunaillassa opittua tämä loppu, vatsakkaiden ja vähemmän vatsakkaiden miesten seurassa.
Päästäkää siis peto irti ja puhukaa. Sen jälkeen päästäkää peto irti puhumatta.
Kommentit
Tiedostan itsekin tilanteen oikein hyvin. Ehkä se, että kun mies on töissä, niin arki toimii paremmin, eikä tapella kuin harvoin, niin se on saanut jäämään. Ja taas kun mies välillä reissutöissä, se helpottaa tilannetta. Mies ei rähise tms alkoa nauttiessa. Toki kun oon joskus nalkuttanu tai hermostunu totaalisesti, niin mies ollut puolikin vuotta juomatta ja määrät tippunu ikääntymisen myötä, enää ei olla tillintallin. Mutta homma kertoo sen, että taipumusta alkoholismiin on, mutta ei varmastikaan oo kuitenkaan niitä pahimpia tapauksia. Vaikka ei se kuulosta hyvältä, kun toinen sanoo, että tykkää viinan juonnista.
Ja tiedän, että jokainen on oman onnensa seppä. Toisaalta kun välillä kuulee ja lukee pahemmista parisuhteista, niin sitä voisi sanoa, että ei se tilanne niin paha loppuviimeksi kuitenkaan oo.
Toisaalta nyt ymmärrän miehen ex-puolisoa, että miksi haki lohdutusta muualta… Liitto päättyikin eroon, kun ex jäi kiinni salasuhteesta.
Kommentit
Naisena tiedän naiset… Kannattaa ensin katsoa peiliin ja miettiä miten sitä miestä on tullut kohdeltua. Nalkutusta, nälvimistä, huomiotta jättäminen jne. Kyllä niin monelle naiselle tulee yllätyksenä, että mies lähtee tai ei enää oma muija kiinnosta, kun mies ollut huonekalu talossa mahdollisesti vuosia.
Itse olen ollut naisena ks tilanteessa. Silloin, kun on oikeasti katsonut siihen peiliin, tehnyt parhaansa, mutta meno ei muutu, lähtö on oikea vaihtoehto. Mutta niin usein ei nähdä sitä omaa osuutta tilanteeseen, aloitetaan katkera valittaminen ja uhriutuminen. Todennäköisesti nämä asiat on jo ollut syynä siihen tilanteeseen siellä kotona. Parisuhde on aina kahden kauppa. Yksinään toisen syyttäminen kertoo enemmän siitä syyttäjästä, kun syytetystä miehestä.
Harva nainen nalkuttaa vain nalkuttamisen riemusta. Voisin kirjoittaa romaanin tuohon perään, mutta ei huvita. Kyllä se parisuhde on kahden kauppa.
Itsellä se tilanne, että parisuhdetta yli 20 vuotta takana. Mies kun kotona, ei mitään muuta tee, kuin makaa sohvalla. Välillä kuskaa tenavia harrastukseen, viikonloppuna juodaan viinaa ja kaljaa, välillä viikollakin. Tyhjiä pulloja jemmataan ja luullaan, että en huomaa mitään. Mies rakastaa vain silloin, kun pitää päästä panemaan. Tuosta viinanjuonnin seurauksena taas se ongelma, että ei värkit aina niin toimikkaan ja se taas mun syy, kun en anna enää niin usein, kaljanjuonti ei moista aiheuta. Kattois peiliin tuossakin asiassa.
Harvemmin kuitenkaan tapellaan ja mä en nalkuta enää. Musta on tullut välinpitämätön. En jaksa enää välittää. Lapset onneksi niin isoja, että rupeavat pian muuttamaan omilleen. Ja tiedän, että tulee se munkin päivä lähteä täältä. Siinähän sitten ihmettelee, että kuka nyt siivoaa, pesee pyykit ja tekee ruoat…
Jos tuota tilannetta on kestänyt 20 vuotta, niin voisiko miehen syyttelemisen sijaan katsoa myös itse peiliin ja kysyä itseltä kysymys, että miksi en ole lähtenyt? Vastuu kun siitä ei ole kuin itsellä. Onko ollut tilannetta, jossa nalkuttaminen olisi johtanut toivottuun lopputulokseen? Ei sinun miehesi ole siitä vastuussa, että sinä et itse ole lähtenyt täysin kelvottomasta parisuhteesta pois. Varmasti on vaikea kuulla, mutta joskus tuntuu siltä, että jonkun pitäisi sanoa asioita ääneen.
Tiedostan itsekin tilanteen oikein hyvin. Ehkä se, että kun mies on töissä, niin arki toimii paremmin, eikä tapella kuin harvoin, niin se on saanut jäämään. Ja taas kun mies välillä reissutöissä, se helpottaa tilannetta. Mies ei rähise tms alkoa nauttiessa. Toki kun oon joskus nalkuttanu tai hermostunu totaalisesti, niin mies ollut puolikin vuotta juomatta ja määrät tippunu ikääntymisen myötä, enää ei olla tillintallin. Mutta homma kertoo sen, että taipumusta alkoholismiin on, mutta ei varmastikaan oo kuitenkaan niitä pahimpia tapauksia. Vaikka ei se kuulosta hyvältä, kun toinen sanoo, että tykkää viinan juonnista.
Ja tiedän, että jokainen on oman onnensa seppä. Toisaalta kun välillä kuulee ja lukee pahemmista parisuhteista, niin sitä voisi sanoa, että ei se tilanne niin paha loppuviimeksi kuitenkaan oo.
Toisaalta nyt ymmärrän miehen ex-puolisoa, että miksi haki lohdutusta muualta… Liitto päättyikin eroon, kun ex jäi kiinni salasuhteesta.