Havaintoja parisuhteesta

Pahoinpitelystä Hyvinpitelyyn

Teksti: Havaintoja parisuhteesta

Yhteistyössä https://www.hyvinpitely.fi/

Teksti: Hyvinpitely

Me Hyvinpitelyn ihmiset olemme Samin lailla kiitollisia kaikista lähettämistänne viesteistä. Myös oman toipumisprosessin kannalta voi olla
voimaannuttavaa kirjoittaa ylös omaa tarinaansa. Näin lähisuhdeväkivallan alla elämisen tuska avautuu myös niille ihmisille, joita se ei henkilökohtaisesti kosketa ja tekee myös ymmärrettävämmäksi sitä väkivaltaa kokeneiden tuskaa, surua, murenemista, eristäytymistä ja irtaantumisen vaikeutta.Kirjoitukset kokonaisuutena kuvasivat kaiken lähisuhdeväkivallan kirjon.

Lähisuhdeväkivalta tarkoittaa jossain läheisessä ihmissuhteessa tapahtuvaa väkivaltaa. Suurin osa kirjoituksista kertoi parisuhdeväkivallasta, mutta väkivallan tekijä voi yhtä lailla olla oma vanhempi, oma lapsi, sisarus, isovanhempi tai joku muu läheinen. Valitettavan usein lähisuhdeväkivalta mielletään fyysiseksi väkivallaksi, joka on vain yksi väkivallan muoto. Toki se voi olla vammauttavaa ja hengenvaarallista, mutta lähisuhdeväkivalta on paljon muutakin. Moni kokija kertoo henkisen väkivallan olevan kaikista vaikeinta kestää ja se sisältyy kaikkiin väkivallan muotoihin.

Väkivallan muotoja ovat myös taloudellinen väkivalta, hengellinen väkivalta, seksuaalisuutta loukkaava väkivalta, digitaalinen väkivalta ja vaino. Lähetetyt kirjoitukset kuvasivat myös kaavaa, joka on tunnistettu lähisuhdeväkivaltaa sisältävissä suhteissa. Se alkaa hiljalleen, etenee, tihenee ja pahenee. Siinä on syklisyyttä ja välillä on hyviäkin aikoja. Väkivalta ei yleensä lopu itsestään. Väkivallan tekijä on myös ihminen ja tarvitsee apua samoin kuin sen kokija. Väkivallan tekijä harvoin haluaa olla väkivaltainen läheistä, rakasta ihmistä kohtaan, mutta hän on vakavasti avun tarpeessa. Väkivallan teossa on aina myös kysymys rikoksesta.

Lapset väkivaltaisessa perheessä

Perheessä tapahtuva väkivalta vaurioittaa aina vakavasti perheen lasta tai lapsia. On kiduttavaa ja suurta kärsimystä nähdä omien rakkaiden vanhempiensa pahoinpitelevän toisiaan. Hänellä ei ole pelottavassa väkivaltatilanteessa ketään eikä hänellä ole samanlaisia keinoja käsitellä tapahtuvaa kuin aikuisella. Lapsi menettää luottamuksensa vanhempaansa kohtaan ja kokemus voi vaikuttaa häneen hänen loppuelämänsä ajan. Tutkimuksen mukaan lapselle on vähintään yhtä traumatisoivaa nähdä vanhempaansa kohdistuvaa väkivaltaa, kuin olla itse suoraan sen kokijana.

Lapset, joiden perheessä on väkivaltaa, saavat tutkimusten mukaan vähemmän perheen tukea kuin muut lapset. Omat lapsuuden aikaiset väkivaltakokemukset ja parisuhdeväkivaltakokemukset yhdessä altistavat sille, että omien rajallisten voimiensa äärillä päätyy itsekin käyttämään väkivaltaa omaa lastaan kohtaan. Ne aikuiset, joita lapsena on tukistettu, joita on ruumiillisesti kuritettu, liittävät niihin yhä voimakkaan nöyryytyksen ja häpeän tunteen. On tietyllä tasolla ymmärrettävää puolustaa vanhempiaan ja sanoa, ettei ole niistä kokemuksista traumatisoitunut ja kuritus oli oikein. Kuitenkin niin sanomalla hyväksyy väkivallan.

Väkivallan vaikutukset lapseen ovat dramaattisia mm. hänen aivoissaan, keskushermostossaan, käyttäytymisessään, sosiaalisissa suhteissaan ja oppimisessaan. Siksi on äärimmäisen tärkeää jokaisen ihmisen ilmoittaa aina lastensuojeluun, mikäli epäilee tai tietää jonkun lapsen elävän perheessä, jossa tapahtuu väkivaltaa. Poliisiin ilmoitus tehdään, mikäli lapseen itseensä kohdistuu väkivaltaa. Asiaa ei tarvitse itse lähteä selvittämään sen enempää, viranomaiset tekevät sen.

Lähisuhdeväkivalta ei ole yksityisasia. Kuten kirjoituksista huomasi, kokijaa usein syyllistetään ja heidät jätetään yksin selviytymään. Kokijat kertovat myös usein siitä, ettei heitä uskota. Ei ole meidän muiden tehtävä kyseenalaistaa kenenkään kertomaa tarinaa omasta elämästään. Se on hänelle vaikeaa jo valmiiksi. On valtavasti väkivaltaa kokeneita, jotka eivät ole kertoneet koskaan kenellekään siitä, mitä joutuvat omassa kodissaan kestämään.

Syyllisyys

Silloin ensimmäisen kerran heräsin miettimään, että missä maailmassa minä oikeasti elämääni elän, mutta vieläkin onnistuin löytämään syyt itsestäni. Ehkä kuitenkin, ehkä kuitenkin se olin minä, joka annoin tietämättäni vääränlaisia signaaleja, kuten mieheni sanoi.

Syyllisyys on vahvasti läsnä väkivaltaisissa lähisuhteissa ja se näkyy moniulotteisena niin kokijan kuin tekijän näkökulmasta, syyllisyys annetaan ja se otetaan vastaan. Syyllisyyden kautta tekijä hakee itselleen oikeutusta teolleen. Osittain tämä on inhimillistä, niinhän me usein toimimme, kun suutumme. Löydämme syyn toisen käytöksestä siihen, että tunnemme negatiivisesti. Emme aina osaa katsoa itseämme peiliin ja huomata oman sisäisen maailman vaikutusta tilanteeseen, väsymystä, nälkää tai vaikka lasten kiukuttelun vaikutusta omaan mielialaan.

Väkivaltainen ihminen saa syyllistämällä toista oikeutuksen itselleen reagoida väkivaltaisesti. ”Sinä olet niin ärsyttävä, että minun oli pakko oikaista sinua.” Syyllisyys on myös helpompaa löytää muista kuin tutkia itseään ja muuttaa omaa käytöstään. Se, että reagoi väkivaltaisesti on usein hyvin syvällä omassa käytösmallissa. On kuitenkin muistettava, että väkivaltaan ei ole koskaan oikeutusta. Syyllisyys myös otetaan vastaan, joka on hyvin inhimillistä ihmiselle, jolla on tapana peilata omaa käytöstään.

Uskoin itsekin, että jos minä vain olen toisenlainen, vähemmän rasittava ja ärsyttävä, ja teen töitä suhteen eteen, saan sen korjattua.”

Kyseenalaistetaan ja analysoidaan omaa käytöstä sekä nähdään siellä kohtia, joilla annetaan tekijälle oikeutus hänen käytökseensä. Kun minä olin ärsyttävä niin on ymmärrettävämpää, että toinen reagoi väkivaltaisesti vaikken sitä hyväksykään täysin. Voi olla myös lohdullisempaa sekä helpompaa ajatella, että pystyn vaikuttamaan itseeni ja muuttamaan omaa käytöstäni niin ettei väkivaltaa enää olisi. Paljon haasteellisempaa ja lohduttomampaa on ajatella, että en pysty omalla käytökselläni vaikuttamaan suhteemme laatuun.

Vaikutukset minäkuvaan

Minulla ei ollut enää mitään. Vain tyhjä kuori, joka tuijotti minua peilistä takaisin. Epäonnistunut, huono, arvoton.”

Kun ihminen, joka on rakas ja tärkeä kertoo toistuvasti kuinka huono sekä arvoton on, vaikuttaa se väistämättä siihen, miten näemme itsemme. Kun lasta kehutaan ja kannustetaan, uskoo hän itseensä ja kokee positiivisia onnistumisia. Tämä toimii samanlailla myös aikuisten kanssa. Haukkuminen, solvaaminen, toisen lyttääminen ei ole väkivaltaisessa parisuhteessa kertaluonteista vaan toistuvaa, pitkäjänteistä itsetunnon nakertamista, romuttumista. Usein kokijat näkevät itsensä toisenlaisena kuin mitä tekijän konkreettiset väittämät ovat mutta kuitenkin solvaukset osuvat ja muuttavat myös kokemuksia itsestämme.

Olen aina ollut vahva ihminen enkä ymmärrä miksi toinen näkee minut erilaisena. Toisaalta enhän pysty häntä vakuuttamaan ja annan hänen haukkua minua.”

Tekijälle toisen haukkuminen on keino purkaa omaa huonoa oloaan, ärsyyntyneisyyttään. Toista lyttäämällä tekijä nostaa itseään ja kokija on kohde, johon voi oman väsymyksen, nälän tai lasten kiukuttelun purkaa. Tämä ei ole tiedostettua toimintaa vaan käytösmalli, joka on rakentunut itselle ehkä jo omassa perusperheessä. Myös nämä solvaukset saattavat kohdistua itseään kohtaan, kun raivo on hellittänyt ja tekijä voi kokea itsensä arvottomaksi, huonoksi ja epäonnistuneeksi. Minäkuvaa on mahdollista tietoisesti muuttaa ja tämä onnistuu usein ammattilaisten avustuksella. Niin kuin omatunto, minäkuva on nakertunut ajan kuluessa niin myös ajan kanssa siitä voi muokata itsensä laisen.

Lähisuhdeväkivallasta irtaantuminen on prosessi

Törmäämme säännöllisesti ihmettelyyn, miksi ei saisi kysyä lähisuhdeväkivaltaa kohdanneelta, että ”Miksi et vain lähde?” Kysymys irtaantumisen vaikeudesta on kyllä oleellinen ja asiakas oikealla tavalla kohdaten väkivaltatyön ydintä, mutta jos tuo kysymys esitetään töksäyttäen, kuin olettaen, että ero olisi pikaratkaisu kaiken kärsimyksen loppumiseen, kokee kysymyksen kohde sen usein syystäkin loukkaavana ja syyllisyyttä lisäävänä. Väkivallan kokija on usein ehtinyt asiaa pohtia itsekin uuvuksiin asti.

Olkaa empaattisia, tukena ja rohkaisevia. Väkivalta aiheuttaa vakavaa riippuvuutta ja kuolemanpelkoa. Lähteminen oli paras mutta raskain päätös koko elämäni aikana.

Itse kysymyshän voi olla vilpittömästi hyvää tarkoittava, mutta eroon liittyvät asiat yksinkertaistaessaan se kertoo kysyjän huolen, turhautumisen ja ehkä suuttumuksenkin lisäksi tietämättömyydestä. Tietämättömyydestä siitä, mitä kaikkea eroon ja lähisuhdeväkivaltaan kuuluu. Tietämättömyydestä juuri tämän lähisuhdeväkivallan kokijan ja juuri tämän lähisuhdeväkivallan tekijän maailmoista. Erot eivät kai koskaan ole helppoja tai todella yksinkertaisia ja kun soppaan lisää lähisuhdeväkivallan, tulee erosta yksi ihmiselämän suurimpia ponnistuksia. Varsinkin, kun osapuolten maailmat ovat kietoutuneet toisiinsa ja väkivalta ulottuu useampaan elämän osa-alueeseen, kuin vain parisuhteeseen; kyseessä voi olla yhteinen koti, yhteiset lemmikit ja lapset, yhteinen työpaikka, yhteiset velat, yhteisiä yrityksiä, kenties yhteisiä salaisuuksia, rikoksiakin, joiden pelätään eron myötä paljastuvan.

Haluan omasta kokemuksesta sanoa, että lapsuuden väkivallan kokeneena ja aikuisena parisuhdeväkivallan keskellä eläneenä, että kuinka vähän ymmärrystä sain ja se hämmensi, vei pohjan monelta asialta.

Joku neuvoja voi kokea tietävänsä, miten tilanteessa tulisi toimia väkivallan kokijaa paremmin, koska on itse aiemmin selvinnyt väkivaltaisesta suhteesta lähtemällä ja ohjeistaa nyt kokemuksen syvällä rintaäänellä läheistään kiivaasti. Jokaisen tilanne on kuitenkin yksilöllinen ja uskomme, että edes samoja asioita kokenut, ei voi täysin tietää, miltä toisesta tuntuu. Joku toinen, samalla tavalla neuvova, voi kokea ymmärryksensä tilanteeseen tulevan sen kautta, että itse ei voisi ikinä olla vastaavanlaisessa suhteessa.

Lähisuhdeväkivaltaa kohdannut on oman syyllisyytensä, väkivallan tekijän syyllistyksen, läheisten ja viranomaisten hyökkäävienkin ohjeistusten ristitulessa, jolloin tunne siitä, että itse on se viallinen ja syyllinen, usein vain kasvaa ja vaikeuttaa irtaantumista. Ei ole tavatonta sekään, että muiden neuvot ovatkin päinvastaisia, kuin yllä on kuvattu. Yhdessä tulisi yrittää eteenpäin päättymättömästä väkivallan kierteestä huolimatta: lasten takia, rakkauden takia, uskonnon takia, kulttuurin takia, perheen kunnian takia tai peräti itsemurhauhkausten tai tappouhkausten pelossa. Mitä ristiriitaisempia ohjeita ihminen saa, sen sekavammalta ja vaikeammalta kaikki tuntuu.

Oli helpompaa ottaa hänet takaisin tietäen, että ainakin saan hetkeksi hengähdystauon, sillä yhteen palaamistamme seurasi aina ihana, pituudeltaan vaihteleva kuherruskuukausi.”

Millaista on, kun kaikki arjessasi yhtäkkiä muuttuu? Voitko tietää mitä mistäkin valinnasta seuraa, esimerkiksi ystävällesi? Sitäkin tapahtuu, että ihminen on painostettu tekemään eropäätös, mutta jätetty ilman apua, kun eron jälkeen vieras elämä onkin ihmiselle haastavampaa, kuin se vanha tuttu, ”turvallinen” vankila, kuten yksi kirjoittanut kuvasi.

Kontrolli voi jopa kasvaa eron myötä, väkivallan muuttaessa muotoaan vainoksi. On tyypillistä, että eroa voidaan yrittää monta kertaa. Yhteen palaaminen voi olla hengenvaarallista, jos väkivallan tekijä ei ole vilpittömästi sitoutunut väkivallattomuuteen. Väkivaltaisen suhteen dynamiikka voi myös ilman vainoa jäädä ikään kuin päälle parin välille. Usein väkivallan kokijan ajattelu on muuttunut intensiivisen sopeutumisen jälkeen niin paljon, että huomaa toistavansa asioita, joita ei enää tarvitsisi toistaa. Irtaantuminen on prosessi, joka alkaa jo ennen varsinaista eropäätöstä ja voi jatkua myös pitkään konkreettisen eron jälkeen.

Haluaisin uskoa, että se loppui. Haluaisin niin kovasti. Nyt on kosinut minua, pyytänyt vaimokseen. En tiedä.”

On myös tilanteita, että väkivaltaa käyttänyt aidosti havahtuu omaan toimintaansa ja sen seurauksiin, hakee apua ja löytää työkaluja väkivallattomuuteen. Tämä vaatii kuitenkin lähes aina ammattiapua. Väkivallan ollessa yksi suurimpia luottamusta ja läheisyyttä rikkovia tekoja, vie aikaa ja voimia, että suhde pystyy tästä toipumaan ennalleen tai uudenlaiseksi, vahvemmaksi suhteeksi. Väkivallan kokijan epäluottamus uutta alkua kohtaan haastaa aina myös väkivaltaa tehneen ja tämän kärsivällisyyden. Elämän kipukohtien työstäminen ei ole helppoa, eivätkä kaikki ole siihen valmiita koskaan, mutta se on mahdollista. Yksi väkivaltaa kokenut kirjoitti irtaantumisesta näin:

Kaiken tuskan keskellä kuin ihmeenä tajuat, että se enää hyvin hento ote rakkaastasi, on päästettävä irti, sillä sitä henkilöä ei enää ole. Jäljellä on hänen tutussa kuoressa asuva muukalainen, täysin vieras ihminen. Tietäen tehneesi kaikkesi hänen vuokseen ja paljon enemmänkin, hautaat hänet raskain sydämin mielessäsi, sytytät kynttilän ja jätät hänelle viimeiset jäähyväiset.

Nämä koskettavat sanat sopivat kuvaamaan sekä väkivaltaa kokeneen että väkivaltaa tehneen muutosprosessia. Elämä ilman väkivaltaa, yhdessä tai erikseen, vaatii vanhasta luopumista ja väkivaltaista elämää elettyään harvoin säilyy täysin muuttumattomana ihmisenä. Jos haluat muutosta, on tehokkainta, että teet itse muutoksia – mutta, koska toista ei voi muuttaa, on hyödyllisempää keskittyä siihen, mihin itse voi vaikuttaa.

Moni on huomannut, ettei loputon sopeutuminen ole lopettanut väkivaltaa ja hinta on kova: kadottaa itsensä. Jotta ylläkuvatut viimeiset jäähyväiset säilyisivät vain kuvainnollisina ja lopulta voimaannuttavana uuden alkuna, kannattaa hakea apua oman äänen löytämiseen ja tyhjän kuoren täyttämiseen. Meillä Hyvinpitelyssä on halu ja ammattitaito auttaa lähisuhdeväkivaltaa kokeneita, tehneitä, pelkääviä ja kaikkia, joita aihe mietityttää. Joskus yksikin kerta voi auttaa ja kirkastaa ajatuksiaan sekä tuntemuksiaan.

https://www.hyvinpitely.fi/

Hyvinpitely on lokakuussa avattu Suomen ensimmäinen yksityinen lähisuhdeväkivaltatyön yksikkö. Hyvinpitely auttaa lähisuhdeväkivaltaa kohdanneita ja tehneitä yksilöitä, pareja ja perheitä iästä, sukupuolesta ja perhemuodosta riippumatta. Hyvinpitely tarjoaa keskustelutukea huomioiden aina asiakkaan turvallisuuden. Hyvinpitely sijaitsee Helsingissä, mutta tapaamisia voi toteuttaa myös Varkaudessa, etäyhteyksin ja kuntien kanssa yhteistyössä.

Lue myös

X