Paremman maailman puolesta

”Olisivat jääneet sinne leirille, siellä niiden terroristien paikka on.”

Näin on kommentoinut hyvin moni suomalainen aikuinen noin viisivuotiaista lapsista, jotka tuotiin Suomeen Kreikassa sijaitsevalta pakolaisleiriltä. Osa lapsista oli sairaita ja tarvitsivat pikaisesti lääkäriapua.

Osa meistä suomalaisista on sitä mieltä, että sairasta viisivuotiasta lasta ei saa auttaa eikä tuoda Suomeen turvaan. Yksi politiikassakin mukana oleva rasisti on jopa sitä mieltä, että lapsen kuolemakin on parempi vaihtoehto kuin se, että hän pääsisi turvaan.

Tähän pisteeseen on monen ihmisen ajattelutapa tullut. Kyse on aivan kammottavasta maailmankuvasta. Osalla maailmankuvan omaavilla on omia lapsia. Samalla kun ihminen laittaa oman viisivuotiaan lapsen illalla nukkumaan, hän kirjoittaa sosiaaliseen mediaan kommentin, jossa kertoo, että jonkun toisen viisivuotiaan lapsen pitää jäädä pakolaisleirille kuolemaan.

Luin eilen Ylen sivuilta suomalaisesta äidistä, jolla on kaksivuotias lapsi afrikkalaistaustaisen miehen kanssa. Mies on asunut Suomessa 10-vuotiaasta asti. Äiti kertoo artikkelissa, että edes kaksivuotias lapsi ei ole hänelle turvana rasismilta. Hän on törmännyt rasismiin jopa silloin, kun lapsi on ollut kuulemassa. Onneksi lapsi on niin pieni, että hän ei vielä ymmärrä, mutta huolissaan äiti lapsensa tulevaisuudesta on. Joillekin suomalaisille jopa lapset ovat uhka heidän maailmankuvalleen. Aikuiset, jotka pelkäävät kaksivuotiaita lapsia. Voiko enää säälittävämpää olla?

Mennään takaisin Suomeen pakolaisleiriltä tulleisiin viisivuotiaisiin lapsiin ja heitä vastustaviin rasisteihin. Lapset tuotiin Suomeen, koska lapset elivät lapselle sopimattomissa olosuhteissa. Olisi sama logiikka, että samat aikuiset vastustaisivat Suomessa lastensuojelua ja sitä, että vaikeissa olosuhteissa asuvia lapsia autetaan.

Miten joku voi olla ajattelultaan näin julma ja empatiakyvytön? Mikä ihmisen omassa elämässä on niin pielessä, että hän ääneen sanoo, että lapsia ei saa auttaa, että kuolkoon leireille? Oma vika.

Rasismi on Suomessa yleistynyt ja siitä on tullut salonkikelpoista jopa eduskuntaa myöten. Tietämättömiä ihmisiä manipuloidaan uskomaan rasistiseen maailmankuvaan ja siihen, että uhka tulee aina ulkopuolelta. Turha siihen kulttimaiseen käytökseen on mennä väliin sanomaan faktana, että kolme viimeisintä eniten kuolleita ja loukkaantuneita vaatinutta terrori-iskua Suomessa on suomalaisten nuorten miesten tekemiä koulusurmien muodossa.

Luin eilen sosiaalisesta mediasta muutakin syvästi järkyttävää. Twitterissä levisi video ja teksti, jossa politiikassa mukana oleva henkilö haaveilee pakolaisten massamurhasta ja hän käyttää puheessaan seuraavanlaista retoriikkaa:

”Meidän pitäisi olla parempi kuin Hitler, koska Hitler ei enää ole olemassa. Meidän pitäisi tehdä parempi suunnitelma kuin Hitler.”

Näin. Vielä järkyttävämpää tästä tekee seikka, että kyseinen nainen on tulevien kuntavaalien ehdokkaana ja vieläpä puolueessa, joka on pelottavan suosittu.

Periaatteessa moni jo ajattelee kuin 30-luvulla. Ihminen, joka toivoo lasten kuolemaa pakolaisleireillä, on ajattelutavaltaan juuri sen aikakauden ja ideologian kannattaja. Aivan helvetin pelottavaa.

Haluan uskoa parempaan maailmaan. Maailma parani jo viime viikonloppuna, kun varmistui, että yhden maailman johtavimman valtion presidentin asemasta äänestettiin ulos vaikutusvaltainen rasisti ja öykkäri. Tämä oli iso ja kaunis toivonpilkahdus siitä, että humaani tapa ajatella maailmaa valtaa jälleen isomman tilan.

Itse uskon vihan sijaan rakkauteen ja siksi blogini on täysin rasismivapaa vyöhyke. Se vaatii aika ajoin töitä, mutta en halua sivustolleni yhtäkään ihmistä, enkä kommenttia, jonka mielestä lapsen kuolema on hieno asia.

Sellaiset ihmiset pysyköön kaukana elämästäni.