Parisuhde on ihan perseestä!

Parisuhde, tuo kahden ihmisen välinen rakkauteen ja vapaaehtoisuuteen perustuva ihmissuhde. Tuo ihana lemmenpesä, jossa ihminen saa olla täysin vapaana täysin oma itsensä, jossa sinut hyväksytään juuri sellaisena kuin sinä olet ja jossa kaksi toisiaan arvostavaa ihmistä rakastavat ja rakastelevat toisiaan illasta toiseen.

Kyllä tuollaisessa suhteessa jokainen viihtyisi ja jos maailmassa on olemassa edes yksi itsestäänselvyys, niin yllämainitun kaltaisen parisuhteen kuuluisi olla itsestäänselvyys, sillä jos parisuhteessa tuntee jotenkin toisin kuin juuri kuvailin, niin miksi helvetissä sellainen on kahden ihmisen välillä vielä pystyssä?

Liian monelle parisuhde on ihan perseestä!

Antakaahan kun kerron. Pohjautuu saamiini viesteihin ja kommentteihin. Parisuhteessa on harrastettu seksiä viimeksi kolme vuotta sitten, koska ei vain nappaa. Toista ei huvita. Silti hän pakottaa toisen ihmisen seksittömyyteen, eikä anna esimerkiksi lupaa harrastaa sitä toisaalla. Koska päähän on muodostunut jokin kummallinen ajatus siitä, että tuo toinen ihminen on minun omaisuuttani. Uhkailee, että jos erota haluat, niin sitten et koskaan näe enää lapsiasi.

Sitten onkin piru irti, jos toinen haksahtaa heikolla hetkellä suhteen ulkopuolisen ihmisen lämpöön. Pettäjäpaska! Huora-äiti! Muna edellä kulkeva pukki! Uskottomuudesta haukutaan vain seksiä harrastanutta, eikä häntä, joka ei ole vuosiin antanut mitään lämpöä puolisolleen. Hän on uhri ja syytön. Osoittakaa sormella syyllistä!

Toisessa tarinassa loputon mustasukkaisuus. Rakkaus näyttäytyykin niin, että puolisolta kielletään työmatka ja saunailta. Siellä on mukana toisen sukupuolen edustajia. Se on välitön vaara sille, että kohta pippeli sujahtaa pimppiin. Se vaara on aina olemassa, kun heteromies ja heteronainen kohtaavat toisensa. Ei saa mennä heteronainen ja heteromies ystävinä elokuvateatteriin. Jo mainoksien aikana kielet ovat solmussa toistensa suussa ja housut roikkuu punaisen tuolin selkänojalla.

Tai sitten kotona aiemmassa suhteessa rikottu ahdistunut, joka aidosti pelkää menettämistä. Hän ei voi sille mitään. Mikä hänet on rikkonut? No edellinen tai edelliset parisuhteet. Parisuhde rikkonut. Tuo noin kahden ihmisen välinen ihana ihmissuhde, joka perustuu vapauteen olla oma itsensä ja joka on ihana lemmenpesä kahdelle rakastavaiselle. Sellainen on ihmisen rikkonut, jonka päinvastoin pitäisi toisinaan jopa kannatella.

Kolmas kirjoittaa, että puoliso on viimeksi osallistunut kotitöihin vuonna 1994. Vei roskapussin. Hän käyttää puolisostaan nimitystä kelvoton vätys. Tuo samainen vätys käyttää hänestä nimitystä kaamea akka. Kauniimmillaan. Parisuhde on näivettynyt jo Ahtisaaren kaudella, mutta erota ei saa, koska kerran on perkele luvattu ja sitä lupausta kadutaan porukalla.

Elämä valuu sormien välistä kuin Dalin maalaus ja odotellaan, että toinen edes ottaisi ja kuolisi pois, niin olisi elämä mukavampaa. Joko sanoin, että erota ei voi, sillä parisuhteen kuuluukin olla perseestä. Se on ihan turhaa haihattelua, että parisuhde olisi kuusi minuuttia kestäneen alkuhuuman jälkeen muuta kuin perseestä. Mitä naapurin Marttakaan sanoisi, jos kuulisi erosta. Hävetä saisi, kun niin helpolla luovutti. Nykyään ihmiset ajattelevat vain itseään, eivätkä ole valmiita tekemään 134 vuotta työtä suhteidensa eteen. Nuo itsekkäät paskiaiset, jotka rikkovat lapsiltakin ihanan ja onnellisen kodin! Miten lapset nyt oppivat elämään myöhemmin itse kuolleessa parisuhteessa, kun eivät pysty mallioppimaan?

Ja tuo ainainen pelko, joka kirjoituksista huokuu. Pelko siitä, että puoliso pettää, jättää, rakastuu toiseen tai haluaakin olla enemmän itsenäinen. Pahimmillaan syyllistetään harrastuksista ja unelmat, ne eivät missään tapauksessa saa olla omia, vaan kaikki on yhteistä, jopa toiselle tulevat tekstiviestit. Yhdessä oleminen ei perustu vapauteen, vaan pakkoon.

Ainakin pakkoajatukseen, että parisuhde on ihmisellä pakko olla. Jos ei ole, niin Täti-Vieno kysyy sukujuhlissa, että jokos sitä kohta häätanssia tanssitaan ja Setä-Tauno puristaa perseestä. Kolmetoistavuotiasta. Pakkohan se on lasta opettaa jo pienestä pitäen, että ainoa oikea paikka aikuisuudessa on parisuhde ja ei sen puolison kanssa pidä olla niin ronkeli, kunhan joku on.

Ja taas tulee uusi ilta. Nainen istuu sohvalla ja silittää kissaa. Enemmän hän haluaisi, että kissa silittäisi häntä. Hän on ollut kroonisessa kosketuksenkaipuussa jo vuosia. Puoliso on toisessa huoneessa. Tai jossain. Ei nainen edes tiedä. Viimeksi he ovat istuneet samalla sohvalla viime viikolla. Heidän välissään oli kissa, lapsi, kulho perunalastuja ja vuosien aikana kasvanut henkinen etäisyys.

Mitä helvettiä, eikä Disneyn sadut ollutkaan totta? Miksi tämä suhde tuntuu siltä kuin se olisi ihan perseestä?

Rakkaat kanssarakastajat. Mitäpä jos onkin niin, että parisuhde toimii parhaiten mahdollisimman vapaana? Mitäpä jos perinteinen parisuhdemalli ei enää vain toimi nykyajassa? Mitäpä jos edes vähän uskaltaisimme ajatella, että toimisi toisin? Mitäpä jos oma olokin helpottuisi, jos ajattelisi, että toista ihmistä ei omista? Mitäpä jos lakkaisimme olettamasta, että yksi ihminen voi tyydyttää toisen ihmisen kaikki tarpeet? Mitäpä jos onkin niin, että päästämällä enemmän irti sen sijaan, että kiristäisimme otetta, meistä tulisikin onnellisempia?

Sillä miten ihmeessä ihminen voi edes voida hyvin parisuhteessa kutsutussa elämässä, jossa toinen ihminen on omissa silmissä kelvoton vätys? Onko se merkki onnellisuudesta? Tämä vuosikymmenestä toimeen? Miten ihmeessä ihminen voi voida hyvin raastavassa menettämisen pelossa ja mustasukkaisuudessa? Miten ihminen voi voida hyvin arjessa, jossa hänen omat menonsa ja unelmat kielletään? Mistä ihmeestä meille on tullut ajatus, että parisuhteen alttarille voi uhrata kaiken muun elämän? Ei kai parisuhteen arvo voi niin kova olla, varsinkaan sellaisen suhteen, jossa kukaan ei voi voida hyvin.

Ehkäpä voisi suhtautua kriittisesti Disneyn satuihin tai Vieno-tädin maailmankuvaan. Vieno elää vanhassa maailmassa ja vanhassa maailmassa oli eri säännöt, huonommat, jos minulta kysytään. Ja mitä Tauno-Setään tulee, niin hänelle voi selkokielellä huutaa, että yhteenkään ihmiseen ei saatana kosketa ilman lupaa, että pitää limaiset sormensa ihan vain omissa housuissaan.

Parisuhde on aina ihan perseestä, jos sen joutuu elää esimerkkien kaltaisissa todellisuuksissa. Parisuhde ei ole perseestä, vaan ihanan kaunis silloin, kun se soljuu ihanasti noin kahden ihmisen ympärillä. Jossa ihmisillä on vapaus omiin unelmiin, omiin menoihin ja omiin persooniin. Koska mitä kauemmaksi ihminen saa halutessaan mennä, sitä lähemmäksi hän haluaa yhteisellä sohvalla tulla, koska pakottamalla ei tule kuin ennen aikaisia kuolemia, no parisuhdekuolemia ainakin.

Ei parisuhteen pidä olla perseestä, vaan ihanan kaunista.

Onko sinulla sellainen parisuhde? Vai onko parisuhteesi enemmän perseestä?

Sinun elämäsi, älä tee siitä liian vaikeata itsellesi.

Olet vapaa.

Rakasta. Iloitse. Nauti.