”Pelkään että kadun lähtöäni”

”Meillä oli mieheni kanssa parisuhdetta takana 14 vuotta, kun hän kertoi haluavansa erota. Hämmästyin, että noinko vain, yhtäkkiä?  Toki elämämme junnasi hieman paikallaan, sama selitys kuin monella, jokin herätys oltaisiin tarvittu: työt ja lapsiarki kahden lapsen kanssa vievät energian ja parisuhde keikkuu siinä sivussa. Lisäksi seksin saralla miehellä tarve paljon useammin, muuten asiat ok. Ehdotin, että katsotaan kesän yli ja näin tehtiin. Mies halusi edelleen erota. Minulle se sopi, en halua ketään väkisin pitää. Ajatus otti kuitenkin koville.

Suurin pommi putosi tästä viikon kuluttua: mies kertoi pettäneensä työkaverinsa kanssa kesän ajan. Shokki iski ja seuraavat viikot kuljin itkien. Tuntui, että kaikelta putosi pohja. Mies tuki minua parhaansa mukaan, vaikka jatkoikin selkäni takana vielä toisen tapailua. Muutettuamme erilleen neljän kuukauden kuluttua ,mies tuli katumapäälle pian.

Olin jo suuntautunut elämään ilman häntä, sillä ajatuksella, ettei vaihtoehtoja ole. Hän alkoi kysellä takaisin ,kertoi silmiensä auenneen. Annoin pikkuhiljaa mahdollisuuden ajatukselle, että jos sitten palattaisiin yhteen. Koko ajan siitä lähtien päässäni on pyörinyt vuorotellen kaksi vaihtoehtoa, palata vai ei. Hetki asuttiin erossa, siitä saakka yhdessä käytännön asioiden vuoksi.

Mies odotti monta kuukautta, voisinko vielä palata yhteen ja sanoin jatkuvasti, että en. Nyt hänkin on jo yrittänyt kääntää ajatuksensa pois minusta. Oikeasti ajatukseni ovat koko ajan olleet sekavat. Haluaisin olla hänen kanssaan ,mutta saako rikotusta suhteesta ehjää? Pääsenkö yli siitä, että rakastamani ihminen hylkäsi minut moneksi kuukaudeksi? Mitä jos hän pettää taas? Tekee sen salassa vaikka vannookin, ettei enää ikinä tee niin, koska salailu oli raskas taakka kantaa? Onko tämä vain kiintymystä vai todellista halua jatkaa? Mitä lapsille käy jos pian huomataan, ettei tästä mitään tule ja erotaan taas?

Yksinoloa en koe pelkääväni, elämässäni riittää rakkaita ihmisiä ilman parisuhdettakin. Pelkään, että kadun lähtöäni. Toisaalta haluan uskota, että elämä kyllä johdattaa takaisin yhteen jos niin on tarkoitettu.