”Pelkään, että vanhempani hylkäävät minut”
”Olen pienessä kaupungissa asuva pian 17-vuotias nuori nainen. Käyn lukioita ja asun perheessä, johon kuuluvat isäni ja äitini lisäksi 15-vuotias pikkuveljeni. Meillä on kai ihan tavallinen perhe. Teemme tavallisia asioita. Äitini ja isäni parisuhde on kai tavallinen. En ole koskaan nähnyt heidän suutelevan tai edes hellimässä toisiaan.
Tulevana viikonloppuna aion kertoa vanhemmilleni olevani homoseksuaali. Huomasin suuntautumiseni jo vuosia sitten. Tunnen vetoa naispuolisiin ihmisiin. Olen puolen vuoden ajan viestitellyt erään toisen ikäiseni kanssa, joka asuu toisessa kaupungissa. Emme ole voineet koronan vuoksi nähdä, mutta aiomme heti, kun se on vain mahdollista.
Olen pussaillut muutamien tyttöjen kanssa, mutta kenenkään kanssa en ole mennyt pidemmälle. En ole siis harrastanut seksiä elämässäni vielä kertaakaan ja tiedän sen olevan kaveripiirissäni harvinaista. Parhaat ystäväni tietävät, että olen kiinnostunut tytöistä. He eivät pitäneet sitä edes uutisena eikä se ole vaikuttanut ystäväsuhteisiimme millään tavalla.
Olen kertonut asiasta myös veljelleni, koska tiedän, että hänelle voi kertoa ja että hän on luotettava ja minun puolellani. Veljeni on maailman kiltein ja humaanein ihminen. Ei koskaan tuomitsisi minua. Hänellä on mielipiteittensä vuoksi vaikeaa vanhempieni kanssa, koska vanhemmilleni on liikaa jopa se, että veljeni on alkanut puhumaan luonnonsuojelusta.
Vanhempani ovat todella vanhoillisia. He puhuvat myös loukkaavalla tavalla esimerkiksi homoseksuaaleista ja maahanmuuttajista. Äitini varsinkin on ilmi selvä rasisti. Isäni käyttää homoista nimitystä hinttari, jos esimerkiksi televisiota katsellessaan törmää aiheeseen. Muistan hyvin esimerkiksi erään perjantai-illan muutama vuosi sitten, jolloin katsoimme perheenä yhdessä Vain Elämää -ohjelmaa ja Antti Tuiskun nähtyään isäni sanoi suureen ääneen, että miksi tuon hinttarikin pitää olla joka paikassa.
Veljeni sanoi vastaan ja lähti omaan huoneeseensa. Hän oli todella rohkea. Varsinkin kun miettii, että hän taisi olla tuolloin vasta 13-vuotias. Itse en uskaltanut sanoa yhtään mitään. Jos olisin ollut yhtään rohkeampi, niin olisin voinut sanoa, että minäkin ehkä olen sellainen. Miten sellaisessa ilmapiirissä uskaltaa mitään sellaista sanoa? Sinä iltana päätin, että jonain hetkenä kerron veljelleni, sillä veljen reaktio isäni junttiin käytökseen oli kannustava.
En ole suuntautumien vuoksi koskaan tuntenut olevani vääränlainen ja asia ei ole aiheuttanut minulle ahdistusta. Ainoa ahdistuksen aihe on vanhempani. He eivät ole uskonnollisia ihmisiä, joten homoviha ei tule minkään Raamatun kautta niin kuin monella vanhemmalla tuntuu tulevan. Tiedän tämän siksi, koska olen netissä kirjoitellut monen vastaavassa tilanteessa olevan nuoren kanssa. Suurin osa piilossa pysyvistä nuorista tulee syvästi uskonnollisista perheistä. Osa heitä ei aio kertoa homoudestaan vanhemmilleen koskaan. Ei edes silloin, kun ovat muuttaneet pois kotoa.
Itse aion kertoa. Täytän viikonloppuna 17 vuotta ja olen luvannut itselleni syntymäpäivän kunnaksi totuuden. Veljeni tietää, että olen kertomassa. Hän on luvannut seistä vierelläni. Rakastan minun veljeäni. Olen kertonut myös parhaalle ystävälleni, joka on luvannut ottaa minut yöksi, jos vanhempani pimahtavat.
Minua pelottaa. Vaikka en arvosta yhtään vanhempieni homovihaa ja muuta ihmisvihaa, niin he ovat kuitenkin minun vanhempani. Miten voin elää ja asua kotona, jos minua kohdellaan paljastamisen jälkeen kuin ihmissaastaa. Olen lukenut niistä ääritapauksista, jossa lapsi on heitetty pois kotoa paljastumisen jälkeen. En usko, että niin käy, mutta pelkään enemmän sitä, että vanhempani alkavat hylkiä minua. Alkavat suhtautua kuin sairaaseen.
Onneksi minulla on veli tukena. Pelottaa silti. Synttärit tulevat olemaan ainakin ikimuistoiset. En aio enää perääntyä. Minun pitää saada tuntea olevani hyväksytty vanhempien silmissä ilman valhetta. Jos en ole, niin ehkä he ovat minulle väärät vanhemmat.”
Kommentit
Tsemppiä ja kaikkea hyvää. Olet oikeutettu elämään omannäköistä elämääsi <3 Ole ylpeä itsestäsi ja rohkeudestasi <3
Kommentit
Haluaisin sanoa sinulle 17 vuotias, että me vanhemmat voidaan joskus yllättää.
Minulla on 4 lasta ja kaksi heistä on homoseksuaaleja. Tiesin lapsuudesta asti, tai aavistin, joten minulle se ei ollut yllätys. Julkitulo kyllä kesti kauemmin, tuota sinun ikääsi ja sitten kävimme joitakin keskusteluja (äiti + lapsi) ihmissuhteista yleensä, ja vähän seksuaaliterveydestä.
Äitinä puhuin mieheni kanssa koko kasvu-iän asiasta, halusi hän tai ei.
Vaikka hänen on ollut vaikeampi hyväksyä asiaa, ei hän silti ole heitä hylännyt, ajanut pois tai halveksunut. Rakastanut on.
Jostain syystä miehille ja isille on usein vaikeampaa kohdata nämä asiat. En oikein ole sitä ymmärtänyt mikä siinä on. Johtuneeko siitä että äidit elää 9 kk symbioosissa ja vielä sen jälkeenkin. Ehkä äitiä ja lasta yhdistää joku sanaton yhteys ikuisesti.
Olen tutustunut lapsiemme kumppaneihin, ja pidä valtavasti heistä. Ihan kuin omistani.
Sisaruksillekin asiat on ok.
En ole kertoillut ihmisille lapsieni suuntauksista, vaikka lähes jatkuvasti kysellään lapsenlapsista ja tyttö- ja poikaystävistä.
Minusta se on heidän oma asia.
Paitsi viime aikoina, olen vastannut muutamalle ilman sen ihmeempää draamaa. Viimeksi tänään.
Toki en tiedä millainen isäsi on, joten enhän voi vannoa hänen rakkauttaan tai käytöstään tietynlaiseksi. Toivon sydämestäni hänen ymmärtävän kuinka toimia. Mutta jotenkin äitinä uskon ettei äitisi ylläty. Ehkä saat hänestä tukea ja sinä yllätyt.
Ainoa, mitä oikeastaan olen koskaan murehtinut, on ollut muu maailma koska maailma on tosi paha ja ruma kääntöpuoleltaan.Toiset ihmiset, ne lynkkaushenkiset, homovastaiset, pahoinpitelijät ja muut, joilla on omasta mielestään oikeus satuttaa toista, sanoin ja teoin vain siksi että lapseni on oma itsensä.
Raakuus josta kuulee, satuttaa. Se saa pelkäämään omien puolesta.
Eikä vain heteroiden aikaansaamana vaan myös heidän omissa yhteisöissään.
Minulla on loistavat välit kaikkiin lapsiini, ja toivon että hekin sanoisivat niin. Onneksi nuorten joukoissa homoseksuaalisuus ei ole mikään juttu vaan ihan ok.
Toivon omilleni pelkkää hyvää koko elämään.
Samaa toivon sinulle. Olet jo 17 joten olet tarpeeksi aikuinen lähtemään jos on pakko, saadakseen elää. Asioilla on taipumus järjestyä ja aina löytyy keinot jos on tahtoa.
Äiti
Ihanasti kirjoitit ❤️ Äiti❤️
Tsemppiä ja kaikkea hyvää. Olet oikeutettu elämään omannäköistä elämääsi <3 Ole ylpeä itsestäsi ja rohkeudestasi <3