Havaintoja parisuhteesta

”Pelottaako ryhtyä tähän toistamiseen?”

Teksti:
Havaintoja parisuhteesta
”Se alkoi ” moi *nimi muutettu* mitä kuuluu” joka lähti luurista toiseen perjantain ja lauantain välisenä yönä.
Hän vastasi tähän.
Kaksi päivää myöhemmin puhuttiin puhelimessa. 8 tuntia. Seuraavana päivänä 7. Sitten taas kahdeksan kunnes kun viikko höpöttelyä tuli täyteen, tavattiin ensimmäistä kertaa.
Ensimmäinen katse ja sitten halaus. Pitkä. Turvallinen. Lämmin. Sydämet löi niin että pyörrytti.
Seuraavana aamuna istuskelin asuntoni parvekkeella.
Olin muuttanut tähän 2 vkoa aiemmin lasteni kanssa. Tavarat hakee paikkojaan, mutta pitkästä aikaa hengitys kulkee vapaasti.
Ensimmäinen oma koti. Uusi alku.
Aurinko paistoi. Hän nukkui vielä.
Jos oikein pinnisti, parvekkeelta saattoi nähdä viereiseen ikkunaan ja hänet.
Jostain alkaa kuulumaan saksofoni. ” the greatest thing/ you”ll ever learn/ is just to love/ and be loved in return”
Saksofonia en sen koommin ole kuullut. En ennen enkä sen aamun jälkeen.
Merkki! Ehdottomasti.
Vähän vajaa neljä vuotta myöhemmin hän piipahtaa ystävänpäivänä töiden jälkeen luokseni kylään. On väsynyt, onhan maanantai.
Istahtaa sängylle ja ilmoittaa että meidän pitää mennä kihloihin. Tiedänhän mitä se tarkoittaa? Että kihlaus on lupaus avioliitosta.
Pelottaako ryhtyä tähän toistamiseen?
– Ei pätkääkään.
Entä jos ei onnistukaan? Entä jos sitä, entä jos tätä.
– jossittelulla elämä menee ohi.
Tämä mies on ihana. Sanon sen hälle usein. Hän suojelee minua kaikelta mitä ikinä keksisin pelätä.
Rakastaa niin et naapurit kuulee.
Hän on opettanut mulle mitä se on, kun asioista puhutaan. Ei riidellä, mutta puhutaan ja kuunnellaan ei vain kuulla.
Rakkaus tuli lupia kyselemättä. Pelotti aivan sikana, yritinkin vastustella vähän. Ettei nyt ihan pää edellä seinään mentäisi. Järki ja maltti käteen, kerrankin edes hyvä ihminen!
Silti, rakkaudessa on kaikki järki! Se miten hän saa minut rakastamaan -saa mut välillä sanattomaksi. En tiennyt että kykenen sellaiseen. Aikuisten oikeasti, rehellisesti ja avoimesti, pyyteettömästi rakastamaan toista sellaisena kuin hän on, eikä sellaisena kuin luulen tai haluan hänet nähdä.
Hänen kanssaan ei ole rajoitteita, ei tarvetta kyseenalaistaa tai kontrolloida.
Hänen luonaan on koti.
Vielä tulee se päivä kun muutamme saman katon alle, menemme naimisiin.
Asiat joita en ikimaailmassa olisi uskonut saavuttavani sanomalla ” moi * nimi muutettu*. Mitä kuuluu?”
Terveisin nimimerkki
Mutta viereesi nukahdan”
X