Havaintoja parisuhteesta

”Eroni jälkeen sain kulla olevani huoraäiti ja perheenrikkoja”

Teksti: Havaintoja parisuhteesta

Kuljin huoraäidin maineessa muutaman vuoden, kunnes päätin, että nyt saa riittää.”

Minulle kirjoitti nainen, joka halusi kertoa tarinansa. Hän erosi lastensa isästä muutama vuosi sitten rakastuttuaan toiseen mieheen aiemman liittonsa aikana. Ympäristön suhtautuminen oli tyrmäävä. Eihän nainen voi niin tehdä. Nainen menetti erossa lukuisan määrän sukulaisiaan, ystäviään ja tuttaviaan, jotka eivät halunneet enää olla naisen kanssa tekemisissä. Hänen entinen hyvä ystävänsä oli alkanut käyttää hänestä julkisesti nimeä huoraäiti ja entinen mies sukulaisineen säestivät yleisön joukossa.

Lähdettyään toisen miehen matkaan, nainen oli yhtäkkiä menettänyt heidän mielestään kyvyn myös äitiyteen. Hän joutui kuulemaan monelta suunnalta, että ei ole enää turvallinen vanhempi lapsilleen, koska oli valmis toisen miehen vuoksi jättämään perheensä. Arvostelijoiden silmissä nainen ei jättänyt vain miestänsä, vaan koko perheensä.

Arvostelijat pyörivät ympärillä kuin verenhimoinen hyeenalauma. Ja ne arvostelijat tulivat hyvin läheltä. Syyllinen oli saatava esille keinolla millä hyvänsä, langettaa tuomio, mieluiten kivittää hengiltä, sillä perheenrikkojalla ei ole oikeutta onneen, vaan on kuljettava syyllisen leima otsassa läpi elämän. Vähintään muistutettava säännöllisin väliajoin, että ymmärräthän olevasi huono ihminen.

Sanotaan, että lapset menevät eroissa rikki. Lapsien takia pitäisi kestää vähän huonommassakin parisuhteessa. Lapset eivät mene erossa rikki, ellei heitä riko. Parhaimmillaan he saavat elämäänsä kahden hyvän ja rakastavan parisuhteen mallin, asuessaan kahdessa eri perheessä. Huonoimmillaan heitä käytetään koston välineenä ja pelinappulana riidan keskellä, jossa lapset laitetaan valitsemaan puolensa. Kuten eräs 18-vuotias rajussa huoltajuuskiistassa ollut erolapsi totesi Ylen MOT-ohjelmassa, että vihdoin hänen muutettuaan omillensa, hänen ei tarvitse enää valita puoltansa, vaan hän voi lopullisesti unohtaa molemmat vanhempansa.

Nainen kertoo viestissään, että on löytänyt parisuhteen, jossa saa arvostusta, kosketusta ja rakkautta. Hän kirjoittaa, että huolimatta kaikesta siitä syyllistämisestä, haukkumisesta ja läheisten menettämisistä, hän ei ole koskaan katunut valintaansa. Hän kertoo löytäneensä rakkauden, jonka syliin haluaa jäädä. Hän on päättänyt olla kokematta häpeää ja syyllisyyttä tekonsa johdosta ja aikoo elää elämäänsä välittämättä heistä, jotka pilkkakirveitä hänen päällensä on vuosien aikana heitellyt. Hän on mielestään edelleen aivan yhtä hyvä äitinä kuin ennen eroansa, vaikka huoraäiti kommentit ovatkin koskettaneet häntä syvältä. Koska ei hän ole koskaan perhettään jättänyt, vaan puolisonsa. Lapsien lisäksi hän kokee saaneensa elämäänsä ihmisen, jota syvästi rakastaa. Hänellä on pysynyt ympärillään se läheisten joukko, joka on koko ajan ollut hänen tukenaan ja puolellaan.

Minäkin haluan olla naisen puolella. Olen aiemmin saanut kommentin, että tottahan toki perheenrikkoja toisia perheenrikkojia tukee. Haluan aina olla ihmisen puolella, joka hyväksyy virheen ja säröt itsessään. Keskuudessamme on aivan liikaa moraalisesti ylivertaisia ihmisjumalia, jotka kulkevat kultainen sädekehä päänsä ympärillä, jossain siellä kaiken yläpuolella ja kokevat oikeudekseen ladella solvaavia sanoja toisten ihmisten kuultavaksi. Siinä on vain sellainen perustavanlaatuinen virhe, että se pilkkakirves, joka on kohdistettu kaikkiin muihin paitsi itseensä, on kohdistettu väärään suuntaan. Ja mitä ylempänä toista ihmistä kuvittelee olevansa, sitä vähemmän sitä toista ihmistä edes siinä ylemmyydentunnossaan näkee, sillä moraalisesti ylivertainen ihminen on sokea jopa itselle ja kun elämästä ei koskaan tiedä, niin huomaan jossain kohtaa olevansa yksi heistä, joita on aiemmin voimakkaasti tuominnut.

Viime viikonloppuna oli hyvä ulkoilusää. Lunta oli satanut ja sitä oli maassa kourallinen. Tyttärelläni on vihreä pulkka, jonka pohjaan on tullut iso reikä. Eihän se mihinkään liikkunut. Jäi alamäessä jumiin kuin paksu hiustukko lavuaariin. Illalla tyttäreni kasvoille hiipi väsymys. Silitin samalla hänen selkäänsä kun luin muutaman sivun iltasatuamme Veljeni Leijonamieltä. Surullisen kaunis tarina. Myöhemmin kävin katsomassa ovelta, kun hän nukkui. Ikkunaan päin kääntyneenä, niin kuin aina. Vessan peilin edessä katsoin itseäni suoraan silmiin. Halusin sanoa itselleni, että olen hyvä isä, koska en sitä perheenrikkojana kauheasti kuule. En pystynyt. Hetken päästä menin peilin eteen uudestaan ja sanoin sen ääneen. Tulin takaisin sohvalle vähän kevyempänä. Vastasin sähköpostin lähettäneelle rakastuneelle naiselle viestin, että hän on hyvä äiti ja pyysin lupaa käyttää hänen tarinaansa.

Ihmisiä varten minä blogianikin kirjoitan. Ihmisten, jotka ovat kykeneväisiä näkemään ihmisen ja ihmisen tekemien tekojen taakse. Niiden ihmisten, jotka toisen ihmisen heikkouden edessä eivät tartu ensimmäisenä heitettävään kiveen, vaan toisen ihmisen käteen. Heitä varten minä täällä olen, tarjoamassa omaa kättäni ja tarttumassa tarjottuun käteen ja aina kulkemassa kohti rakkautta.

Sillä kukaan meistä ei ole huoraäiti eikä perheenrikkoja.

Jokainen meistä on ihminen, jolla on oma tarinansa kerrottavana.

Lue myös

X