Perseestä kurkistava kiukku

Aamu.

Sitä huomaa herätessään olevansa huonolla tuulella. Katsoo peilistä persettään ja sieltä tuijottaa kiukku. No niin, tämä on siis niitä aamuja, jolloin päivään tulee heränneeksi kiukkuperseenä.

Virhe.

Sitä laittaa aamukahvin tulemaan. Reisille sekin menee, kun suodatinpussi on lupsahtanut pois paikoiltaan ja pannuun tippuu laihaa kahvin sekaista vettä joukossaan poroja. Tämän kaiken jälkeen sitä tulee avanneeksi sosiaalisen median ja kiukku nousee perseestä sormenpäihin ja sitä kautta maailman luettavaksi.

Virhe jatkuu.

Kiukku ei ota laantuakseen ja sitä tulee valuttaneeksi pitkin sosiaalisen median eri alustoja. Kenellekään ei ole mitään hyvää sanottavaa. Mutta miksi ihmeessä oma mielentila ei kohenekaan siitä, että saa painaa muita alas?

Entäpä jos?

Olisikin avannut sosiaalisen median sijaan ulko-oven. Laittanut päällensä ulkoiluvaatteet ja ottanut vastaan mitä ihanimman joulukuisen raikkauden. Kävellyt maiseman korkeampaan kohtaan ja huomannut, että kuinka helvetin pieni sitä itse onkaan. Lähestulkoon mitätön. Perseessä oleva kiukku tipahtaa jalkojen eteen. Tallot sen ja jatkat matkaasi. Sisällä kahvinkeittimen suodatinpussikin pysyy paikoillaan.

Vihje.

Kiukkuisena, kännissä ja keski-ikäisenä kannattaa mennä sosiaalisen median sijaan lenkille.

Tarinan opetus.

Kiukku perseessä ei vähene, vaikka kuinka laitat solvaten menemään sosiaalisen median kommenttipalstoilla.