”Pettäjät ovat kyllä ehdottoman alinta kastia ja ansaitsevat kaiken halveksunnan vaikka loppuiäkseen”

Kaksi kommenttia blogin puolelta, joita kommentoijat eivät uskalla kertoa sitä omalla profiilillaan.

Tarina 1:

”Nykyinen parisuhteeni alkoi pettämisellä, se klassinen tarina missä petin exääni nyxäni kanssa. Ollaan me jo 12 vuotta sen jälkeen yhdessä oltu mutta muisti on kai lyhyempi tai oon käsittänyt asioita todella väärin. Kerran automatkalla kuunneltiin radiosta keskustelua pettämisestä ja tämä nykyinen puoliso siihen totesi että pettäjät ovat kyllä ehdottoman alinta kastia ja ansaitsevat kaiken halveksunnan vaikka loppuiäkseen. Aika hiljaiseksi veti kun mietin koskeeko se minuakin. Hurjaa saada elinkautinen leima siitä että petti kännissä exäänsä. Tuttuni on tappanut kännissä ihmisen eikä kukaan sitä muistele, hän sovitti tapauksen vankilassa eikä siitä tarvitse puhua. En vertaa tekoja, ihmettelen vain ihmisten suhtautumista ja mietin auttaisiko minuakin vankilassa käyminen? Aviorikos oli kuitenkin rikos vuoteen 1948 asti, oli se ennen kaikki niin paljon paremmin!”

Tarina 2:

”Juuri tämä, tuntuu kuin pettäminen jättäisi ihmiseen elinikäisen leiman, jota ei voi millään tavalla sovittaa! ” Kerran pettäjä, aina pettäjä!” Voi että vihaan tuota sanontaa. Pettäminen ei ole minusta oikein, mutta silti päädyin itse pettämään edellisessä suhteessa kokiessani oloni yksinäiseksi, uupuneeksi ja kosketusta vailla olevaksi. Olen miettinyt miksi minulle kävi niin ja tullut siihen tulokseen, että olin jonkinlaisessa umpikujassa, josta en löytänyt tietä ulos. Jos olisin pitänyt huolta omasta hyvinvoinnista paremmin ja pitänyt paremmin kiinni rajoistani, en olisi päätynyt niin epätoivoiseen tekoon. Tunnustin virheeni, pyysin anteeksi ja lupasin, ettei koskaan enää. Muuta en voinut tehdä. Silloinen kumppanini ei pystynyt antamaan anteeksi, ei ole edelleenkään antanut. Pettäminen ei tietenkään ollut hänen syynsä, mutta myös hänellä oli osuutensa siinä, että parisuhteemme pääsi niin huonoon jamaan. Näitä omia virheitään hän ei ollut myöskään valmis myöntämään. Elän nykyään uuden ihmisen kanssa, joka tietää siitä, että olen pettänyt edellistä. Se, että päädyin pettämään oli niin traumaattista myös minulle, että koin tärkeäksi kertoa siitä ennen kuin edes aloitimme suhdetta. Siitä huolimatta tai ehkä juuri siksi nykyinen kumppani luottaa minuun. Ja nykyään luotan myös itse itseeni. Ei kerran pettämään päätynyt ole aina pettäjä, ihmisellä on mahdollisuus kasvaa ja kehittyä tässäkin asiassa. Häpeänleima on kuitenkin niin suuri, etten koskaan voisi omalla nimellä kommentoida keskusteluja missään somessa.”