Havaintoja parisuhteesta

Pettämisen anatomia.

Teksti: Havaintoja parisuhteesta

Monella on edessään vuotuinen aikuisten karkkipäivä eli pikkujoulut. Luin lehdestä, että on järjestö nimeltä Opettajat ilman rajoja. Jos kyseinen yhdistys pitää pikkujoulut, niin olen kutsulle altis. Voin tulla ohjelmanumerona puhumaan vähän parisuhteesta. Ihan vaikka ilmaiseksi. Ja jos ilta kääntyy pettämisen puolelle, niin ei se mitään. Ainahan ne pikkujouluissa kääntyvät.

Viime vuonna eräs hotelliketju lanseerasi uuden pikkujouluhuone ideansa. Huone pikkujoulujen viettäjille, että ei tarvitse aamuyöstä jonottaa taksijonossa. Tämä oli hotelliketjulta kaunis ja jalo teko juhlijoitten hyväksi. Suomen perheyhdistys kiittää kultaisella ansiomerkillä. Säästyy se hyödyttömän valheen keksiminen, kun saapuu vasta seuraavana aamuna kotiovellensa. Fiksut firmat hoitavat asiat toisin. Pikkujoulut laivalla. Ei edes pääse kotiin. Siinä on sellainen lemmenpaatti Itämerellä seilaamassa, että heikompia hirvittää.

Lauantain Hesarissa oli artikkeli ulkomaalaisista Suomessa työskentelevistä työntekijöistä. Heiltä kysyttiin mielipidettä suomalaisten tavasta viettää pikkujouluja. Ihmettelivät kovin asiaa, että miksi Suomessa ei puolisoita kutsuta pikkujouluihin. Maailmalla se on tapana, että pikkujoulut ovat perheitä ja työyhteisöä yhdistävä juhla. Ehkä heille selviää syy tässä muutaman vuoden kuluessa, että täällä pikkujoulut on perheitä hajottava juhla.

Tutkimusten mukaan noin puolet parisuhteessa elävistä on pettänyt puolisoaan. Ja yli puolia parisuhteessa eläviä on petetty. Kuulun molempiin ryhmiin. Todennäköisemmin pettää pienten lasten vanhempi. Miehet hieman enemmän kuin naiset, mutta naiset ovat tasa-arvon nimissä kivasti kirineet eroa pienemmäksi. Hyvin toimeentulevat pettävät todennäköisemmin kuin vähemmän tienaavat. Pettäminen tapahtuu usein työmatkoilla, jolloin kiinnijäämisen riski on pienempi. Suurin syy pettämiselle ei ole seksin vaan onnellisuuden puute. Pettämistilastoa kaunistavat sarjapettäjät, jotka panevat kaikkea minkä kiinni saavat, olivatpa he omassa parisuhteessaan onnellisia tai ei.

Se on vähän kuin viinan juonnissa, että kymmenen prosenttia juo yhdeksänkymmentä prosenttia kaikista vuosittain nautituista viinoista, niin kymmenen prosenttia harrastaa yhdeksänkymmentä prosenttia kaikista vuosittain tapahtuvasta parisuhteen ulkopuolisesta seksistä.

Haluan uskoa ihmisten väliseen hyvyyteen. Siihen, että ihminen haluaa aidosti toiselle ihmiselle hyvää. Siihen, että ihmisellä on hyvä tahto. Pettäminen on merkki ongelmallisesta parisuhteesta. Se on seuraus. Parisuhde, jossa ajaudutaan pettämiseen, petokseen, on jo jossakin mielessä loppunut ennen varsinaista tekoa. Haluan ainakin uskoa tai sitten ihminen ei vain ole kykenevä uskollisuuteen. Rakkauteen perustuva avioliitto on vasta nuori ilmiö, että vielä ei voi tietää.

Onnellisessa parisuhteessa elävä ei petä. Pettäjät kumpuavat onnettomista parisuhteista, niin kuin tutkimuksetkin sen osoittavat. Ollaan hetki ihan rehellisiä toisillemme. Pitkässä parisuhteessa tulee hetkiä, jolloin ainakin ajattelee pettämistä. Ajanjaksoja, jolloin on vain tilaisuudesta kiinni, että pistää ajatuksen lihaksi. Tilaisuus tekee varkaan. Tulee hetki, jolloin huomaa olevansa pitkästä aikaa haluttu. Kosketus, jota iho on kaivannut jo pitkään. Sanat, joita kukaan ei ole aikoihin sanonut. Suudelma, joka saa unohtamaan kaiken ympäriltään. Siinä kohtaa ihmisen valtaa virhe, joka tekee hänestä inhimillisen. Me voimme olla tekopyhiä ja tuomita tämä jyrkästi. Mutta me voimme myös ajatella ihmisyyttä, ihmistä ja tunnistaa itsessä tuo kaikki sama. Koska jos torjumme ajatuksen teon mahdollisuudesta, niin olemme vain lähempänä sen toteuttamista.

Pettäminen on munattomin teko lopettaa parisuhde. Se aiheuttaa petetylle suurta kipua, surua ja arvottomuuden tunnetta. Siinä kajotaan ihmismielen herkimpiin onkaloihin. Se on henkisen väkivallan teko, joka jättää sisäisiä arpia. Se on reikä ihmisen peruskallioon eli luottamukseen. Tiedän sen, koska olen itsekin ollut munaton. Pettäminen voi olla avun pyyntö, pelastusrengas tai pahimmassa tapauksessa kosto asioista, joita on niellyt liian pitkään.  Parhaimmassa tapauksessa se saattaisi toimia lähtölaukaisijana keskustelulle, joka on jäänyt käymättä. Sillä siitähän siinä on kyse.

Keskustelemattomuudesta. Kohtaamattomuudesta. Tunteesta, että on yksin yhdessä. Raastava olotila, joka altistaa edes hetkelliselle kosketukselle. Sillä jokainen iho kaipaa kosketusta. Jokainen ihminen tarvitsee hyväksyntää. Siihen kaikkeen pitäisi osata puuttua ajoissa. Sitä vain niin helposti hukkuu arkeen. Näkee toisesta vain ne virheet. Leijuu kuplassa, jonka luulee leijailevan ikuisesti puhkeamatta. Rakentaa ympärilleen aitausta, jonne jää lopulta yksin vangiksi.

Parisuhteen sisällä kaksi yksinäistä, jotka kaipaavat toistensa kosketusta, ihoa, huulia, sanoja, arvostusta ja puhdasta rakkauden ympäröimää seksiä. Sanoittamalla nämä suoraan ja suodattamatta, tunnustamalla tarpeensa ja toiveensa, niin ehkä me voisimme luottavaisemmin mielin pukeutua seksikkääseen asuun pikkujouluihin, antaa toisten katseiden porata selkäämme reikiä ja lähteä illan päädyttyä kotiin mittamaan todellista markkina-arvoamme, kulkematta pikkujouluhuoneen kautta.

Sillä jokaisen juhlan takana meitä odottaa joku. Yksi väärä liike ja kaikki hajoaa. Kahden ihmisen nousuhumalainen taivas voi olla neljän muun kuukausien helvetti.

Ihmisiä me vain olemme, niin hauraita ja haavoittuvaisia. Vain ihmisiä.

Ihmisiä, jotka kaipaavat ja hakevat hyväksyntää.

Lue myös

X