Pienet asiat, suuret ilot.

Pitää sinnitellä viimeiseen asti. Silmät painuvat väkisin kiinni, mutta periksi ei voi antaa. Minä ymmärrän viisikuukautista lasta hyvin. Olen ollut samassa tilanteessa. En ole halunnut antaa periksi unelle. Syksyllä alkaa jalkapallon Mestareiden liigan arkiottelut. Joitakin pelejä olen lopussa katsellut seisten, koska sohvalle nukahtaisi. Ei se tervettä ole, mutta annan itselleni anteeksi.  Siksi viisikuukautista on helppo ymmärtää. Hän alkaa hahmottaa maailmaa jo sen verran hyvin, että ei tätä kaikkea malttaisi unen ajaksi jättää katsomatta. Niin kuin en minäkään jalkapallopeliä. Siinähän voi tulla maali nukahdettuani.

Viihdykkeiden suhteen viisikuukautisella on vielä helppoa. Mielenkiintoisin lelu on omat varpaat. On riemullista selällään ollessa huomata omat varpaansa ja työntää ne kohti omaa suutaan. Voi sitä taipuisuuden ja löytämisen ilon määrää. Pienet asiat, suuret ilot. Mihin tämä kaikki lopulta katoaa? Toki neljänkymmen vuoden päästä ei välttämättä edes näe omia varpaitaan, ainakaan seisten.

Sitä katsetta ei voita mitään. Lapsen katse suoraan silmiin hänen nauttiessa maitohetkestä sylissä. Tosin nykyään se on jo haastavampaa, kun lapsen kädet huitovat ilmaa ja mitä siinä edessä ikinä onkaan. Kehittyvät nykyään niin nopeasti. Olen melko varma, että ei mene enää montaakaan kuukautta, kun sormenpäät liikkuvat älypuhelimen pinnassa, etsien lastenohjelmia tai alle vuodenikäiselle kehitettyä pelisovellusta. Olen maailman huonoin ihminen antamaan mediakasvatusta, koska olen riippuvainen sosiaalisesta mediasta. En ole kovin uskottava siinä vanhemmallekaan tyttärelleni. Vähän kuin antaisi kännissä päihdevalistusta.

Palataan viisikuisen lapsen katseeseen. Siihen maailman viattomimpaan. Valveen ja unen rajamaille. Bussi liikkui täristen mukulakivillä. Vaunuista kohdistui minuun katse, jonka merkityksen sanallistaminen olisi millä tahansa sanoilla aivan liian pieni. Ulkona hän lopulta antoi unelle periksi. Hissi vei meidät kahvilaan. Vanhempi tyttäreni tahtoi valkosuklaakeksin. Ympärillä oli elokuinen torstai. Edessä syksy ja talvi.

Kokonainen elämä.