”Pilasiko masennus seksielämän lopullisesti?”
”Tarina seksistä ja siitä miten masennus sen tuhosi.
Tapasin mieheni Tinderin kautta seitsemän vuotta sitten. Meillä molemmilla on tahoillamme lapsia; omani oli tuohon aikaan kolme-vuotias ja mieheni vanhin 13-vuotias.
Molempien edelliset parisuhteet olivat kariutuneet jo muutamaa vuotta aiemmin ja villiä sinkku-aikaa oli kumpikin viettänyt tahollaan riittävän pitkään.
Elimme 200km päässä toisistamme eli suhteemme alku tapaamisineen oli ennakkoon sovittua, säännöllisen epäsäännöllisesti lapsi-vapaata aikaa.
Sekä mieheni että minä olimme tuohon aikaan molemmat hyvin aktiivisia seksuaalisesti ja homma toimi oikein mainiosti, kaikkea tuli testattua ainakin kerran..Etäsuhteen vuoksi harvoin mutta sitäkin enemmän.
Kahden kodin yhdistämisen jälkeen seksiä oli säännöllisemmin ja vaikka lusikoiden samaan laatikkoon sovittaminen välillä vähän nostatti tunteita niin seksiä oli silti- ns sovintoseksi tuli tutuksi.
Noin neljä vuotta sitten tilanne muuttui täysin. Mies ei halunnut läheisyyttä, seksiä sai ruinata ja se tuntui miehen taholta suorittamiselta. Myöhemmin hän sai masennus-diagnoosin ja seksi jäi tyystin tauolle.
Erinäiset lääkekokeilut veivät viimeisenkin rippeen entisestä orista ja vaimo-parka jäi tyystin ilman läheisyyttä ja seksiä ja toivat tilalle epätietoisuuden siitä että onko tilanne pysyvää vai ei ja tuleeko aviomies enää ikinä omaksi itsekseen.
Miehen masennus jatkui, seksittömyys jatkui ja jotenkin vaimokin asettui ajatukseen että kai näin sitten on hyvä kun ei muutakaan saa.
Muutaman masennusta seuranneen vuoden jälkeen seksiä meidän taloudessa harrastetaan oletettavasti vähemmän kuin keskiverto kodissa, mutta enemmän kuin ei ollenkaan ja satunnaisia poikkeuksia lukuunottamatta entisen kaltaisiin ilottelusessioihin ei oikeastaan ikinä ajauduta.
Omalta osaltani seksittömyyteen näinä päivinä vaikuttaa se etten kestä enää torjutuksi tulemista: ennemmin olen ilman kuin tyydyn armopaloihin ja oikeasti haluan että mieheni oikeasti haluaa seksiä mun kanssani! (Onneksi niinkin välillä käy.
Masennus pilasi seksin- pysyvästi?”
Kommentit
Itse masennuksen läpikäyneenä ja siihen lääkityksenkin kokeilleena, voin kertoa, että meillä masennus ei pilannut seksielämää pysyvästi. Hetkeksi toki. Meni pitkään ennenkun itse edes tajusin olevani masentunut ja työuupunut. Olin jatkuvasti ärtyisä sekä kotona, että työmaalla, kukaan ei mielestäni tehnyt asioita oikein, minun piti hallita kaikkea ja kaikkia. Kyllä siinä seksi jäi taka-alalle, ja jälkeenpäin ajateltuna en minäkään olisi kaltaistani nalkuttajaa halunnut tai kestänyt. Olimme eron partaalla, ennenkuin viimein tajusin että jokin on hullusti minussa. Diagnoosi ja pitkä sairausloma helpotti molempien oloa, itse tajusin millainen vaimo ja työntekijä olen ollut ja mies tajusi, että tämä ei ole ollut se oma vaimo, vaan sairas ihminen. Sain apua. Sekä psykologilta, että lääkityksestä. Lääkitys tosin vei ne viimeisetkin seksihalut minulta, mies onneksi ymmärsi ja sain aikaa itselleni toipumiseen. Varmaankin seksitöntä aikaa kesti noin vuoden, kunnes koin oloni paljon paremmaksi, sain uudestaan puheyhteyden mieheeni ja psykologinkin siunauksen tuella päätin lopettaa lääkityksen. Tästä meni vielä kuukausia, että seksihalut vähitellen palasivat (ja samoin tuntoherkkyys kehooni). Lääkitys nimittäin vei kaiken herkkyyden, aivan sama mitä joku olisi alapäässäni tehnyt, se ei tuntunut miltään. Tai no, lähinnä gynekologilla käynniltä.. Nyt onneksi taas tuntuu, hyvältä. Pitkään siinä meni, mutta näin usean vuoden jälkeen, masennus ei pilannut seksielämää lopullisesti.
Kommentit
Itse masennuksen läpikäyneenä ja siihen lääkityksenkin kokeilleena, voin kertoa, että meillä masennus ei pilannut seksielämää pysyvästi. Hetkeksi toki. Meni pitkään ennenkun itse edes tajusin olevani masentunut ja työuupunut. Olin jatkuvasti ärtyisä sekä kotona, että työmaalla, kukaan ei mielestäni tehnyt asioita oikein, minun piti hallita kaikkea ja kaikkia. Kyllä siinä seksi jäi taka-alalle, ja jälkeenpäin ajateltuna en minäkään olisi kaltaistani nalkuttajaa halunnut tai kestänyt. Olimme eron partaalla, ennenkuin viimein tajusin että jokin on hullusti minussa. Diagnoosi ja pitkä sairausloma helpotti molempien oloa, itse tajusin millainen vaimo ja työntekijä olen ollut ja mies tajusi, että tämä ei ole ollut se oma vaimo, vaan sairas ihminen. Sain apua. Sekä psykologilta, että lääkityksestä. Lääkitys tosin vei ne viimeisetkin seksihalut minulta, mies onneksi ymmärsi ja sain aikaa itselleni toipumiseen. Varmaankin seksitöntä aikaa kesti noin vuoden, kunnes koin oloni paljon paremmaksi, sain uudestaan puheyhteyden mieheeni ja psykologinkin siunauksen tuella päätin lopettaa lääkityksen. Tästä meni vielä kuukausia, että seksihalut vähitellen palasivat (ja samoin tuntoherkkyys kehooni). Lääkitys nimittäin vei kaiken herkkyyden, aivan sama mitä joku olisi alapäässäni tehnyt, se ei tuntunut miltään. Tai no, lähinnä gynekologilla käynniltä.. Nyt onneksi taas tuntuu, hyvältä. Pitkään siinä meni, mutta näin usean vuoden jälkeen, masennus ei pilannut seksielämää lopullisesti.