Pippeli ja tunteet

Säännöllisin väliajoin se jaksaa ihmetyttää.
Kommentit ja viestit, joissa ihmetellään, että voiko todellakin olla olemassa miehiä, joilla on tunteet.
Että johan on aikoihin eletty, että mieskin pystyy tuntemaan ikävää. En ole tiennytkään. 
Sellaisen kommentin olen saanut.

Herää kysymys, että minkälaisten miesten kanssa kommentin lähettäneet elävät. Miesten, joilla on kolme tunnetta. 
Kosminen ahditus, krapulainen panetus ja pari kertaa elämässä yhdeksi illaksi läikähtävä ilo, kun Suomi voittaa maailmanmestaruuden jääkiekossa. 
Kaikki muu aika menee tunteettomana psykopaattina. 
En jaksa uskoa.

Sitä alkaa epäillä itseään. 
Että onko yhteiskunnassa jotain vikaa, 
vai olenko jotenkin viallinen mies yhteiskuntaan.
Päätin ottaa selvää ja syntymästäni löytyi syy.
Olen syntynyt maanantaina.
Olen siis miehenä maanantaikappale. 
Vähän viallinen, mutta toimii.

Siinä kävi niin, että synnyttyäni kätilö heitti minut äitini rinnoille tissiä hamuamaan ja sanoi samalla, että poika se on, mutta..
..sillä on sekä pippeli että tunteet. Olen syvästi pahoillani. Kumman haluatte revittäväksi pois. Yrittivät kuulemma repiä minua normaaliksi, mutta huonolla menestyksellä. Niin minusta syntyi poika, jolla oli sekä pippeli että tunteet.

Neuvolassa menin aina kasvukäppyröillä pituuden ja painon suhteen siellä keskiarvon kohdilla, mutta poikien tunnekäppyrä meni niin yli arvojen, että hoitaja ei edes ylettänyt näyttää sitä.
Sanoi äidilleni, että aikuisena tästä varmasti tulee olemaan haittaa miehenä olemisessa. Näitä vinoutumia kohtaan meillä on kyllä tarjota lääkitystä, että tunteet eivät näy pojassa milloinkaan. Että laitetaanko sellainen elämänmittainen kuuri tulemaan, jos ei, niin poikanne tuntee miehenä jopa ikävää.

Äitini kieltäytyi ottamasta lääkitystä. 
Arveli, että pärjää tunteet omaavan poikalapsen kanssa.
Hyväksyi sen, että välillä jopa itkin. Ei kieltänyt.
Teininä tunteet tulivat vahvana esille. 
Minusta alkoi tosissaan kuoriutua mies, jolla on tunteet.
Lukiossa ammatinvalinnanohjaaja ehdotti, että ryhtyisin eräänlaiseksi sirkusapinaksi. Ihmiset saisivat käydä häkin vieressä pääsymaksua vastaan katsomassa miestä, jolla on tunteet. Kyltti laitettaisiin häkkiin roikkumaan, että älä mene liian lähelle, saattaa pussata.

Tässä sitä nyt ollaan. 
Miehenä, joka tuntee jopa ikävää. 
Tänään se tuntuu entistä isompana. 
En näe lastani seuraavaan viikkoon.
Ehkä se olisi helpompaa olla sellainen normaali. 
Mies, jolla olisi pelkästään se pippeli.

Toisaalta, en tiedä mitään parempaa. 
Kuin tuntea ikävää, rakkautta, pelkoa, halua, kaipuuta, iloa, surua, kaihoa, himoa, heikkoutta, itsevarmuutta ja onnea.
Välillä itkeä, välillä nauraa. 
Huomata, että valuttamalla tunteita sanoiksi toisten luettavaksi, saa satatuhatta tykkääjää Facebookissa. 
Vähänkö minusta on siistiä olla outo. 
Mies, jolla on sekä pippeli että tunteet.

Nytkin tekisi mieli ihan lähelle. Kokea tunne.