”Pitääkö minun pyytää anteeksi sitä, että lapseni on vegaani?”

”Haluan kirjoittaa oman tarinani liittyen julkaisemaasi ”Soijahomo” tekstiin.

Perheeseeni kuuluu lisäkseni mieheni ja kaksi lasta. Toinen lapsistani on viisitoistavuotias ja toinen kahdeksan. Vanhempi lapsistani on mukana eräässä eläintensuojeluyhdistyksessä ja on sitä kautta omaksunut maailmankuvan, jossa hän ei halua käyttää eläinperäisiä tuotteita. Hän on ollut vegaanisella ruokavaliolla nyt vuoden ajan.

Minä äitinä ja puolisoni, hänen isänsä, tuemme lapsemme päätöstä ja kunnioitamme sitä, koska kyse on hänen elämästään, ei meidän elämästämme. Olen opiskellut itsekin vegaanista ruokavaliota lapsemme vuoksi, vaikka meillä mies onkin päävastuussa kokkailemisesta, koska hän rakastaa ruuanvalmistusta. Mieheni on paneutunut vielä tarkemmin vegaaniseen ruokavalioon ja sitä kautta pidämme huolen siitä, että lapsemme saa tarvittavat ravintoaineet. Onneksi nykyään on markkinoilla jopa vegaanisia kokkauskirjoja.

Ympäristölle tämä ei sitten olekaan ollut helppo sulatettava asia. Olen omille vanhemmille sanonut, että jos tulemme käymään kylässä, niin tuomme lapsellemme omat ruuat mukana, niin heidän ei tarvitse stressata siitä. Se ei vain riitä. Joka ikinen kerta samat jorinat siitä, että kyllä pitää kasvavan lapsen saada päivittäin lihaa ja miksi pitää hurahtaa tuollaiseen kulttiin mukaan. Ja kaikki tämä lapsemme kuullen. Pahin kommentti äitini suusta on ollut, kun hän sanoi, että ymmärtäisihän tuon kasvishömpötyksen, jos kyseessä olisi tyttö, mutta eihän poika voi olla vegaani ja että eikö siitä jo joudu kiusaamisen kohteeksi.

Ymmärtämättä, että hän aloitti asenteellaan kiusaamisen itse.

Samaa kyräilyä on monessa muussakin läheisessä poikamme elämäntyylin johdosta ja suoranaista vähättelyä. Eniten vituttaa se, että kovin moni tuntuu olevan asiantunteva ravitsemusekspertti ruokavalioiden suhteen, sillä hyvin monella on ensikäden tietoa siitä, että lihattomuus koituu poikamme kohtaloksi. Eräs heistä asetti sanansa niin, että miten hän armeijassakaan tulee pärjäämään. Olettamalla suoraan armeijaankin liittyviä asioita.

On hyvääkin asennoitumista. Mieheni vanhemmat ovat eronneet, mutta molempien vanhempien suhtautuminen poikamme vegaanisuuteen on poikaa kunnioittava. Hellyttävintä oli mieheni isän suhtautuminen asiaan. Hän päätti poikamme esimerkin innoittamana kokeilla olla itse kuukauden ilman lihaa ja omien sanojensa mukaan melkein siinä onnistuikin.

Olemme kuulleet jopa olevamme huonoja vanhempia, kun annamme lapsemme pompottaa meitä ruokavaliollaan. Nämä kommentit olisi helppo ohittaa provosoitumatta, mutta jossain kohtaa tulee raja vastaan. Ehkä tämä asia ei olisi ongelma eikä ihmeellistä, jos asuisimme jossain isossa kaupungissa, mutta maaseutukunnassa vegaani teini tuntuu olevan jopa uhka ympäristölle. Poikkeavuus, joka pitää laittaa ruotuun. Poikamme itse on ilmoittanut muuttavansa heti kun voi isoimpiin ympyröihin ja on luonteeltaan sellainen, että varmasti muuttaakin. Eikä hänen pidäkään jäädä hänelle liian ahtaaseen ilmapiiriin.

Se minulle on tullut vuoden aikana mieleen, että poikamme tuntuu olevan uhka. Miten yhden ihmisen ruokavalio voikaan aiheuttaa niin paljon näppylöitä ihmisiin, joita tämä tilanne ei millään tavalla edes kosketa? En voi ymmärtää. Poikamme ei mainosta elämäntyyliään kovaäänisesti yhtään kenellekään ja antaa muiden olla mitä ovat, mutta hänen päällensä vyörytetään sitä vastoin lihansyömisen tärkeyttä. Vanhempieni luokse poikamme ei enää lähde mukaan, koska saa kerta toisensa jälkeen kuulevansa olevan vääränlainen. Sen myös sanoin äidilleni, mutta hän on tyypillinen lajinsa edustaja. Itse saa antaa kipakkaakin kritiikkiä, mutta vastaan ei osaa ottaa itse sitä yhtään.

Ehkä tärkeintä on, että ihan kaikkein läheisimmät ihmiset tukevat poikaamme. Hän saa perheemme täyden arvostuksen. Hän on ystäväpiirinsä ainoa vegaani, mutta sielläkin hänet hyväksytään sellaisena kuin hän on ja se on lohduttavaa, sillä ehkä tässäkin asiassa nuoret näyttävät meille vanhemmille mallia siitä, miten ihmisiä ja ihmisten valintoja kunnioitetaan.

Tämän tarinan halusin jakaa muillekin vanhemmille, joiden lapset päättävät valita elää eri tavalla kuin vanhempansa. Kunnioittakaa heidän valintojaan, niin he kunnioittavat sen jälkeen teitä.”