Pitäkää miehet ääntä ja puuttukaa naisiin kohdistuvaan seksuaaliseen häirintään! 

Ei kyllä kaikki miehet ole tuollaisia. Kyllä miehiäkin lyödään. Odotetaan nyt tuomiota, koska nainen voi valehdella raiskauksestaan. Minä miehenä joudun nyt huonoon valoon. 

Kirjoittaessa naisten kokemasta lähisuhdeväkivallasta tai seksuaalisesta väkivallasta niin hyvin moni mies tulee kommenttikentälle kertomaan että ei kaikki miehet. Ja tämä ensimmäisenä. Ei esimerkiksi niin, että ensin osoitetaan pahoittelut ja myötätunto uhrille ja sen jälkeen kerrotaan, että ei kaikki miehet, vaan käännetään asetelma suoraan niin, että kyllä on nyt kaikki syyttömätkin miehet uhreja, kun meidän teoistamme kerrotaan.

Niin käy joka kerta. Niin kävi viime viikolla, kun julkaisin artikkelin, jossa kerrottiin tunnetun muusikon raiskanneen naisen. Kommenttikentälle tuli viivana kolme miestä kertomaan, että nainen saattaa valehdella. Se on tässä se tärkein asia. Nainen saattaa valehdella. Toisin sanoen, tulee nainen kokemansa seksuaalisen väkivallan kanssa esille yksityisesti tai julkisesti, niin ensin pitää vähän epäillä naisen sanaa.

Kuinka moni nainen on sanonutkaan jälkikäteen, että on jättänyt sen vuoksi kertomatta, koska häntä ei ole aiemminkaan uskottu.

Minulla on meille kaikille miehille ehdotus. Se energia jonka käytämme siihen, että olemme tikkana huutamassa aiheeseen liittyvässä keskusteluketjussa, että ei kaikki miehet, epäilemässä uhrien kertomusta ja kääntämässä uhriasemaa itseemme päin, niin alamme todella tehdä töitä omissa yhteisöissämme seksuaalisen häirinnän poistamiseksi.

Se voisi tapahtua vaikka niin, että joka ikinen kerta, kun työporukalla heitetään jotain rasvaista ja seksististä läppää vitsin varjolla niin puututaan siihen. Ei uhriutumalla, että mitään ei saa enää sanoa ja kylläpä on huumorintajutonta porukkaa, vaan ymmärtämällä, että sellainen kevyt seksistinen äijäläppä saattaa pahimmillaan aiheuttaa traumaperäisen stressireaktion sellaisen ihmisen korvissa, joka on saattanut jo nuorena kokea seksuaalista väkivaltaa.

Kuten nainen, joka irtisanoutui työpaikaltaan, koska kukaan ei puuttunut työpaikalla olleiden miesten ”harmittomaan” seksiläppään. Kyseinen nainen on tullut raiskatuksi jo kymmenenvuotiaana ja hänen korviinsa sellaiset ”mennään invavessaan panemaan” kantautuneet vitsit eivät naurattaneet häntä.

Miesten harrastama seksuaalisen häirinnän lopettamisessa suuri tekijä ovat miehet itse. Meidän pitää olla siinä se suurin ääni ja puuttua toistemme tekemisiin ja sanomisiin eikä hiljaa vieressä hyväksyä tai jopa osallistua itse siihen. Kyse ei ole kukkahattuilusta tai siitä rasittavasta miesitkusta, että mitään ei saa sanoa. Saa sanoa, mutta jos joka kerta loukkaa sanoillaan toisia ihmisiä, niin kannattaa edes heti pohtia, että onko tavassani puhua parantamisen varaa.

Henkilökohtaisesti minua vituttaa suunnattomasti keskustelupalstoille tulevat miehet, jotka kääntävät uhriaseman itseensä päin. Kyllä se on kyyneleen arvoinen asia, että joutuu syyttömänä tilanteeseen, jossa nainen pelkää minua. Se on niin paljon isompi harmi ja kipu kuin se, että vuosikymmenten ajan olemme tehneet niin käsittämättömiä asioita, että naisten on pitänyt alkaa pelätä meitä jopa kollektiivina. Mitä jos miettisimme sitä, että miksi nainen pelkää? Sen jälkeen miettiä, että mitä minä miehenä voisin tehdä ilmiön eteen. Antaa tukensa heille, jotka tarinallaan tulevat esille, eikä ensimmäisenä tulla huutamaan, että ei ole totta, nainen valehtelee.  Enhän minä miehenä naisiin kohdistuvassa seksuaalisessa väkivallassa uhri ole. Pahimmillaan olen mahdollistaja jos pysyn aiheen edessä hiljaa tai vähättelen rasittavalla ”ei kaikki miehet” renkutuksellani.

Pitäkää miehet ääntä ja puuttukaa naisiin kohdistuvaan seksuaaliseen häirintään!