Talvi tuli ihan liian aikaisin. Nimittäin miehille, jotka vihaavat pitkiä kalsareita. Olen yksi heistä. Olen kuullut puhuttavan pitkistä kalsareista seksin tappajina. Sitä ne ovatkin. En ole kysynyt vaimon mielipidettä, mutta itse jos näen kalsarit vaatekaapissanikin, niin kolmeen viikkoon ei edes värähdä. Käyttäytymiseni ihmetyttää minua. Saatan pitää pitkiä kalsareita kotiasunani, koska pelkästään boksereilla ei enää tarkene olla. Sitten ulos lähtiessäni, lähinnä koiraa lenkittämään, otan kalsarit pois jalastani, koska ajatus seksin tappajat jalassani ahdistaa minua. Eikö sen pitäisi mennä toisin päin. Seksin saamisen mahdollisuus koiralenkillä on prosentuaalisesti selvästi pienempi kuin kotona ollessa. Ei muuten, mutta kun on naimisissa. Ja onhan se kyllä niinkin, että seksin estäisi myös se, että ilman pitkiä kalsareita hyisessä ilmassa käveleminen jäädyttää muutkin paikat kuin sormet.

En minä muuten siinä mitään estettä näkisi. Koiralenkillä seksin saamiseen. Siinähän olisi tilanne pedattu hyvään alkuun. Ensin kaksi koiraa kohtaa ja koirat tulevat kivasti juttuun ja nuuhkuttelevat läheisesti. Siinä olisi samalla aikaa hieroa tuttavuutta ja ehdottaa lämpimämpään paikkaan siirtymistä ja läheisyyttä. Mikä sen estäisi, lyhyessä elämässä. Ja tämä ajatus, vaikkakin täysin utopistinen, estää laittamasta julkisille paikoille pitkiä kalsareita. Elämässä pitää olla periaatteita ja ajatuksia, jotka eivät ole edes tarkoitettu toteutettavaksi. Ja pitkät kalsarit jalassa tappaisi ne molemmat.

Tästä päästään mukavasti siihen koiralenkkiasiaan. Minä olen huono koiraihminen. Minua ei kiinnosta toisten koiraomistajien koirat, niin kuin olisi suotavaa kiinnostaa. Olen koiralenkillä lähinnä omissa syvissä ajatuksissani. Usein käy niin, että vastaani kävelee joku koiralenkkeilijä, joka päästää koiransa nuuhkuttamaan koiraani ja aloittaa itse tuttavuuden hieromisen, ei seksi mielessä, vaan koira. En minä siinä syvästä ajatuksesta heränneenä nopeasti muista, että minkä ikäistä ja rotuista koiraa olen pissauttamassa, puhumattakaan siitä, onko se uros vai narttu. En siinä tilassa muistaisi hetkeen omaakaan olemustani. Hätäpäissään esittelisin itseni kolmekymppiseksi afrikkalaiseksi naiseksi, ennen kuin tilanteen mentyä jo ohi, muistaisin asian oikean laidan.

Yksi koiralenkin pahimpia hetkiä on se, kun nostaa tien pientareelta koiran kakkaa kädessään olevaan pussiin. Ja kuten olen aiemminkin kysellyt, niin miksi sen pussin nimi on hauska-koirankakkapussi. Ei ole siinä tilanteessa mitään hauskaa. Varsinkin, kun aina käy niin, että sitä mustaa paskapussia saa roikottaa käsissään sen koko koiralenkin ajan. Minun vakioreittini varrella on kyllä yksi bussipysäkki, jonka vieressä on roskakori. Mutta aina siinä pysäkillä odottaa bussia joku nuori kaunis nainen ja minä en vain kerta kaikkiaan pysty lähestymään naista paskapussi kädessä. Se on melkein yhtä paha asia, kuin lähestyisi naista pitkissä kalsareissa. Sietämättömän epäeroottista. Ja vaikka minä en sinänsä sitä bussipysäkillä olevaa naista lähesty, vaan sitä vieressä olevaa roskista, niin en minä vain kykene. Ihan eri asia olisi, jos pysäkillä seisoisi ruma, vanha mies. Siinä tapauksessa voisin helpostikin viedä paskapussin roskikseen. Enhän minä varsinaisesti näin syyshämärällä erota, että onko bussipysäkillä seisova nainen nuori vai vähemmän nuori. Eikä sillä ole väliä. Ikä on vain numero, varsinkin pimeällä.

Mitä minä sitten ajattelen siinä koiralenkillä, koska olen niin syvässä mietteissä, että en kysyttäessä muista, olenko uros vai naaras. Viimeksi ajattelin vähän pelottavia asioita. Mietin sitä narun päässä kävelevää koiraamme. Siltä leikattiin pallit jokunen vuosi sitten. Ei siksi, että se olisi ollut seksuaalisesti ylivirittynyt, päinvastoin. Koskaan se ei näkyvästi nylkytellyt mitään. Tiedä sitten, pistikö se yksin olleessaan runkutellen menemään. Se on sen oma asia. Pallileikkauksen jälkeen koiralle tuli valtava ruokahalu ja se alkoi syödä hurjalla ruokahalulla ja lihoa.

Mikä tässä ajatuksessa on pelottavaa, on tutkimus, jonka kuulin radiosta. Aviossa olevat miehet lihovat avioliiton edetessä. Ja kun toinen tutkimus kertoo, että aviossa olevien seksin harrastaminen on pienintä sitten vuosikymmeniin, niin siinä ajatukseen hiipii väkisin se, että onko miehelle käynyt avioliitossa niin kuin pallileikkaukseen joutuneelle koiralle. Syöminen alkaa korvata seksin ja intohimon kohde vaihtunut naisen kiehtovasta olemuksesta lähipizzeriaan. On tapahtunut eräänlainen henkinen kastraatio, jossa mies on luopunut huomaamattaan miehisyydestään. Se on synkkä ajatus. Ja kun sanotaan, että koira alkaa muistuttaa isäntäänsä, niin onko se sittenkin niin päin, että isäntä alkaa muistuttaa koiraansa.

Näin synkissä vesissä sitä koiralenkillä ajatukset vaeltavat. Minä olen päättänyt tehdä tämän kaiken toisin. Siksi minä en suostu pitämään julkisilla paikoilla pitkiä kalsareita, koska se tappaa ajatuksissani olevan seksin. Koska jos seksiä ei edes koskaan ajattele, alkaa olla jo luovuttamispisteessä. Minä olen rohkeasti sitä mieltä, että seksiä saa ajatella myös kodin ulkopuolella, jotta mieli pysyy virkeänä ja kun mieli pysyy virkeänä, niin puolisokin pysyy houkuttelevampana kuin nurkan takana sijaitseva lähipizzeria. Seksin tärkein ruumiinosa on aivot ja jos aivoja ei koskaan stimuloi millään, niin pallitkin surkastuvat. Joten se ei ole ollenkaan paha asia, että pikkusen antaa koiralenkillä ajatuksen harhailla seksin kiehtovassa maailmassa, koska niiden ajatusten kanssa, joita ulkomaailmasta ilman pitkiä kalsareita kerää, voi tulla kotiin mielikuvarikkaana ja laittaa ne sitten lihoiksi ja iloksi.

Ei kai tämän elämän ja parisuhteilun niin vakavaa pidä olla. Vai pitääkö?

X