”Poikani oli rajusti koulukiusattu”

”Mun omaa poikaa on kiusattu aikanaan niin paljon. Kuvia on levitetty nettiin ilman vaatteita,  viety veneellä keskelle järveä ja laitettu uimaan sieltä takaisin, pyörästä rikottu jarrut, viety rahat, laitettu alasti jäähallin käytävälle, vedetty housut alas yläkoulun ruokajonossa, pissattu päälle, yllytetty koulun sadevesikaivoon jne jne.

Puhumattakaan kaikesta henkisestä paskasta, mitä nuo vuodet toivat tullessaan. Tänään hän on 23 v ja tosi onnellinen nuori. Olen siitä onnellinen että hän selvisi näinkin hyvin.

Hän on ollut sairaalakoulussa ja kotiopetuksessa. Nämä oli koulun ratkaisut kiusaamiseen. Siirretään ongelma toisaalle. Tavallaan ymmärrän, koska se mitä koululla on vastassa, ei ole mitään helppoa. Se ei kuitenkaan ole oikein.

Muistan noina vuosina kuinka moneen kertaan koitin olla yhteydessä kiusaajien vanhempiin. Osa heistä oli asiallisia, osa ei. Osa suhtautui tyyliin : vittuako tänne soittelet.

Käsitän mistä lapsi oppii käytöksensä. Ikävä kyllä monella kiusaajalla oli joko huono malli kotona tai sitten vanhempi, joka ei jostain syystä halunnut tiedostaa oman lapsen kiusaamista tai ei välittänyt. Silloin tiesin että ongelmaa ei koskaan selätetä.Jos olen ainoa, joka koittaa sen ratkaista, niin se menee vaan pahempaan solmuun.

Lapsi tuli 9 lk kotikouluun ja sen jälkeen hän muutti toiseen kaupunkiin, jotta tilanne rauhoittuisi. Se rauhoittui. Onneksi.

Jos aikuisen asenne on tosi huono, niin se on lapsen ainoa malli. Voisin puhua ikuisuuden tästä kiusaamisesta. Toivoisin että lapset eivät joutuisi kokemaan sellaista, mitä olen itse läheltä katsonut. Annetaan lasten olla lapsia

Kun luin Koskelan surmasta tajusin itsekin mistä siinä ehkä oli kyse. Omaa lastani varmaan kohdeltiin aikalailla samalla tavalla. Ei niin pahasti, koska hän oli fyysisesti koskematon. Mutta oli kertoja jolloin ajattelin, että hän olisi voinut kuolla. Kuten tuo keskelle järveä vieminen veneellä. Hänet jätettiin uimaan vaatteet päällä rantaan. Hän oli miettinyt kuolevansa, mutta ui rantaan, koska aatteli äidin muuten suuttuvan.

Kun pyörästä rikottiin jarrut, hän meni ihan hiuskarvan verran bussin edestä. Se oli lähellä. Jarrut eivät toimineet joten hän ajoi lähes bussin alle. Kerran häntä ei päästetty kotiin lähtemään ja yksi sankari pissasi hänen päälleen. Kun sain tämän tietää menin tämän pojan kotiin ja vein vaatteet hänelle pestäväksi. Sanoin hänelle, että olen pettynyt, koska poikani pitää teitä ystävinä ja menee vaikka kaivoon jos käskette.

Seuraavana päivänä yläkoulun rehtori soitti, että lapseni on koulun sadevesikaivossa ja kaivon kansi kiinni. Tällöin hän siirtyi kotiopetukseen loppuperuskouluksi.

Taistelin kyllä, mutta mikään ei koskaan muuttunut. Vaikka koitin leijonaemon lailla puolustaa omaa lastani, niin ainoa keino oli lopulta lähettää hänet yli 100 km päästä kotoa opiskelemaan. Silloin maailma rauhoittui.”