Potkupyörällä nelivuotiaan kanssa

Lapsen potkupyörä päiväkodin seinustalla. Lapsi ottaa sen allensa. Matkaa kotiin noin kolme kilometriä.

Jaksatko varmasti potkia koko matkan?

Jaksan, älä kysy.

Sadan metrin päästä ensimmäisen leikkipuiston ohi.

Voidaanko mennä vähäksi aikaa puistoon?

Mennään vain.

Lapsi tekee hiekasta ja kivestä mannapuuroa. Isä istuu penkillä ja somettaa. Akku loppuu.

Jatketaanhan matkaa, kohta on ruoka-aika.

Haluan olla vielä täällä.

Lapsi tekee hiekasta ja kivestä mannapuuroa. Isä istuu penkillä ja pitää sammunutta puhelinta käsissään.

Isi, haluan mennä bussilla.

Takaisin lähtöpisteeseen. Ylämäki. Lapsi ei jaksa potkia potkupyörällään. Kävelee. Isä kantaa toisesta kädessä potkupyörää ja toisessa kauppakassia.

Bussipysäkillä lapsi kerää pyörän koriin kaksi kiveä, sinisen kukan, paksun kepin ja jonkin epämääräisen mötikän. Kaikki pitää ottaa bussiin mukaan, koska kaikki ne pitää ottaa bussiin mukaan.

Jäädään bussista pois. Loppumatka potkupyörällä.

Klo 15.55 matka alkaa.

Klo 15.56 lapsi näkee keltaisen kukan. Se pitää poimia koriin mukaan.

Klo 15.57 lapsi pysähtyy ja näkee kepin, joka pitää poimia matkaan.

Klo 15.58 lapsi muistaa, että hänellä ei ole sormikkaita käsissään. Pyytää ne kassista.

Klo 15.59-16.05 lapsi laittaa sormikkaita käsiinsä. Sormet ei löydä kolojansa. Isä yrittää auttaa. Lapsi sanoo pättäväisesti, että minä itse, olen jo iso tyttö.

Klo 16.06 matka jatkuu sormikkaat käsissä.

Klo 16.09 lapsi pysähtyy. Käsiin on tullut kuuma. Lapsi riisuu sormikkaansa.

Klo 16.10 bussipysäkki on jäänyt noin sadan metrin päähän.

Klo 16.12 viimeiselle noin 400 metrin. suoralle.

Klo 16.14 lapsi näkee pienen puun, johon haluaa kiivetä.

Klo 16.15 lapsi kiipeää puuhun.

Klo 16.16 lapsen jalka jää jumiin puun oksien väliin.

Klo 16.17 isä irrottaa lapsen jalkaa puusta.

Klo 16.20 matka jatkuu.

Klo 16.21 matka ei jatkukaan, sillä lapsi huomaa, että yksi keppi on tippunut pyörän korista. Tärkeä keppi.

Klo 16.22 isä katsoo tien vierellä olevalle järvelle ja näkee sorsan miettien, että olisikohan mukava olla sorsa. Lilluttelisi vedessä vain menemään.

Klo 16.24 matka jatkuu.

Klo 16.26 lapsi sanoo, että ei jaksa enää potkia pyörää.

Klo 16.28 lapsi kävelee ojassa ja etsii keppejä ja epämääräisiä mötiköitä. Isä kantaa toisessa kädessä potkupyörää ja toisessa kauppakassia ja miettii, että olisikohan mukava olla sorsa.

Viimeiset metrit: lapsi ei jaksa enää edes kävellä. Pyytää reppuselkään. Isä kantaa lasta selässä, potkupyörää toisessa kädessä ja kauppakassia toisessa kädessä. Muistaa lapsen vastauksen kysymykseen, että jaksatko varmasti pyöräillä.

Jaksan, älä kysy.

Lopulta kotiovella.

29.4.2021-loputtomuus isä rakastaa lasta.