Nainen:
”Samankaltainen kokemus, paitsi ettei mieheni julkaise eri someissa, vaan selaa niitä ja keskustelee kymmenien ”kavereiden” kanssa. Eniten satuttaa se, että keskustelu kaverin kanssa on tärkeämpi kuin keskustelu kanssani. Kesken lauseen otetaan puhelin käteen. Olen liian tottunut olemaan se vähemmän tärkeä. Lapsemme puolesta sanoin kerran asiasta, jos sanot 2 vuotiaalle, että isä tulee kohta, odota hetki, on reilua sitten kanssa toimia luvatusti. 2 vuotiaalle 30 – 60 minuutin odottelu on pitkä. Mieheni alkoi huutamaan tilanteessa ettei aio hyväksyä puhelimen käytön kontrollointia. Lapsi itki ja pyysi -isä älä huuda äidille. En ole enää pyytänyt. Olen vain surullinen lapsiemme puolesta. Ja olen pyytänyt heitä, että sanovat minulle heti jos puhelimeni häiritsee. Ihanaa kun osaavat sanoa -äiti puhelin pois, tule leikkimään.”
Mies:
”Meillä valitettavasti sama tilanne kun tarinan parilla. Erottu ei olla vielä.
Kiva katsoa yhdessä sarjaa tai elokuvaa, kun toinen on kokoajan puhelimella tai tabletilla.”
Kyläilijä:
”Kun käyn kyläilemässä niin kaikki on kännykässä kiinni ja olo on typerää kun kyselen jotain ja eikä kukaan vastaa mun kysymyksiin. Kiva istuskella siinä muutaman tunteja ja ihmettelen että miksi minut kutsuttiin.”
Tarkkailija:
”Murheellista luettavaa. Näen monesti pariskuntia/pareja yhdessä syömässä/kahvilla/drinkillä, mutta kun katsoo tarkemmin, monesti toinen onkin pöydässä ”yksin”. Toisella kun tuntuu olevan juuri NIIN tärkeää asiaa puhelimen kanssa. He eivät edes keskustele keskenään. Joskus se puhelinaddikti on nainen (useimmin), joskus taas mies.”
Riippuvuuden itsessään tunnistanut nainen:
Mä oon huomannut olevani puhelin- ja someriippuvainen. Jos puhelin on vieressä tai taskussa saatavilla, otan sen käteen usein ihan alitajuisesti ja tavaksi opittuna. Meillä oli miehen kanssa viikonloppuna parisuhdeaikaa ja taisin itse ottaa puheeksi oman puhelinriippuvuuteni ja tein niin, että vein välillä puhelimen itse pois lähettyviltä, jotta en edes alitajuisesti ottaisi sitä kokoajan käteen ja alkaisi selaamaan. Haluan olla aidosti läsnä toiselle ja tiedostan oman riippuvuuteni, siksi yritän itse ihan tietoisesti vähentää sitä aikoina jolloin olen joko lasten kanssa tai miehen kanssa.”
Mies:
”Treffeillä, matkalla, sängyssä, sohvalla, ruokapöydässä, autossa, kesken keskustelun, aamulla ensimmäisenä, illalla viimeisenä, kesken lapsen kanssa yhteisen pelailun, kylässä, kaupassa…ihan kaikkialla. Kerran kysyin, että miten me voimme sanoa lapsellemme, että ruokapöytään ei saa ottaa mitään lelua tai ylimääräistä, mutta samalla leikit itse ruokapöydässä puhelimella? Eri asia, sain vastaukseksi ja asia jäi siihen. Ravintolassa en enää hänen kanssaan käy, sillä saan katsoa hänen puhelimella roikkumistaan halvemmalla kotona. Jos käyn ulkona, käyn ihmisen kanssa, joka on kiinnostunut myös minusta.”
Kommentit
Tarinan nainen editoi: kyllästyin olemaan se viimeinen asia, vaihtoehto jolle puhutaan jos ei kukaan ole online. Halusin keskustella siitä miksi minä ja lapset emme ole se hänen tärkein asia ja ensimmäisenä mielessä. Keskustelu päätyi eropäätökseen, vastausta merkityksettömyyteemme en saanut, mutta ainakin jonkin päätöksen asialle.
Kommentit
Sama juttu. Pyydän miestä mukaan lenkille ja hän kulkee vieressä hiljaa puhelinta selaten. Pyydän laittamaan puhelimen pois, josta seuraa ärähdys: ”Mitä minä sitten teen, mistä me muka puhuttas???” Pahimmalta tuntuu kun kerron toiselle itselle tärkeää asiaa ja toinen kirjoittaa samalla kommenttia redittiin – vaikka minä ehdin avata suuni ensin. Juuri tultiin lounaalta, jossa mies tutki 90% ajasta uutisia puhelimesta.
Minä ja lapset hävittiin tietokoneelle jo kauan sitten. Ex ei muuta tee, kun pelaa. Mikään ei ole eron jälkeen muuttunut. Lapset saa katsella isän pelaamista aina, kun ne on siellä. Mitään ei tee lasten kanssa, ei edes rannalle kesällä. Vaikka oli kuinka tärkeää asiaa, niin peliä ei voinut keskeyttää, lopulta kun tunteja olet odottanut, että voisit sanoa asian ja kyllästyin odottamaan menin sanomaan, että mulla on oikeasti asiaa, sait vain huutoa ja tiuskimista, kun menit keskeyttämään herran pelaamisen. Miten mitättömäksi voi ihminen itsensä tuntea. Lapset ei saa yhtään mitään huomiota isällään. Tässä tapauksessa isä ei ole ottanut yhtään sen enempää vastuuta lapsista, kun ennen eroa. Lasten asuminen isällä edes viikko/viikko systeemillä ei tulisi kuulonkaan. Mikään asia ei hoituisi.
Tarinan nainen editoi: kyllästyin olemaan se viimeinen asia, vaihtoehto jolle puhutaan jos ei kukaan ole online. Halusin keskustella siitä miksi minä ja lapset emme ole se hänen tärkein asia ja ensimmäisenä mielessä. Keskustelu päätyi eropäätökseen, vastausta merkityksettömyyteemme en saanut, mutta ainakin jonkin päätöksen asialle.