Havaintoja parisuhteesta

Puhelimelle hävinneet

Teksti:
Havaintoja parisuhteesta

Nainen:

”Samankaltainen kokemus, paitsi ettei mieheni julkaise eri someissa, vaan selaa niitä ja keskustelee kymmenien ”kavereiden” kanssa. Eniten satuttaa se, että keskustelu kaverin kanssa on tärkeämpi kuin keskustelu kanssani. Kesken lauseen otetaan puhelin käteen. Olen liian tottunut olemaan se vähemmän tärkeä. Lapsemme puolesta sanoin kerran asiasta, jos sanot 2 vuotiaalle, että isä tulee kohta, odota hetki, on reilua sitten kanssa toimia luvatusti. 2 vuotiaalle 30 – 60 minuutin odottelu on pitkä. Mieheni alkoi huutamaan tilanteessa ettei aio hyväksyä puhelimen käytön kontrollointia. Lapsi itki ja pyysi -isä älä huuda äidille. En ole enää pyytänyt. Olen vain surullinen lapsiemme puolesta. Ja olen pyytänyt heitä, että sanovat minulle heti jos puhelimeni häiritsee. Ihanaa kun osaavat sanoa -äiti puhelin pois, tule leikkimään.”

Mies:

”Meillä valitettavasti sama tilanne kun tarinan parilla. Erottu ei olla vielä.

Kiva katsoa yhdessä sarjaa tai elokuvaa, kun toinen on kokoajan puhelimella tai tabletilla.”
Kyläilijä:
”Kun käyn kyläilemässä niin kaikki on kännykässä kiinni ja olo on typerää kun kyselen jotain ja eikä kukaan vastaa mun kysymyksiin. Kiva istuskella siinä muutaman tunteja ja ihmettelen että miksi minut kutsuttiin.”
Tarkkailija:
”Murheellista luettavaa. Näen monesti pariskuntia/pareja yhdessä syömässä/kahvilla/drinkillä, mutta kun katsoo tarkemmin, monesti toinen onkin pöydässä ”yksin”. Toisella kun tuntuu olevan juuri NIIN tärkeää asiaa puhelimen kanssa. He eivät edes keskustele keskenään. Joskus se puhelinaddikti on nainen (useimmin), joskus taas mies.”
Riippuvuuden itsessään tunnistanut nainen:
Mä oon huomannut olevani puhelin- ja someriippuvainen. Jos puhelin on vieressä tai taskussa saatavilla, otan sen käteen usein ihan alitajuisesti ja tavaksi opittuna. Meillä oli miehen kanssa viikonloppuna parisuhdeaikaa ja taisin itse ottaa puheeksi oman puhelinriippuvuuteni ja tein niin, että vein välillä puhelimen itse pois lähettyviltä, jotta en edes alitajuisesti ottaisi sitä kokoajan käteen ja alkaisi selaamaan. Haluan olla aidosti läsnä toiselle ja tiedostan oman riippuvuuteni, siksi yritän itse ihan tietoisesti vähentää sitä aikoina jolloin olen joko lasten kanssa tai miehen kanssa.”
Mies:
”Treffeillä, matkalla, sängyssä, sohvalla, ruokapöydässä, autossa, kesken keskustelun, aamulla ensimmäisenä, illalla viimeisenä, kesken lapsen kanssa yhteisen pelailun, kylässä, kaupassa…ihan kaikkialla. Kerran kysyin, että miten me voimme sanoa lapsellemme, että ruokapöytään ei saa ottaa mitään lelua tai ylimääräistä, mutta samalla leikit itse ruokapöydässä puhelimella? Eri asia, sain vastaukseksi ja asia jäi siihen. Ravintolassa en enää hänen kanssaan käy, sillä saan katsoa hänen puhelimella roikkumistaan halvemmalla kotona. Jos käyn ulkona, käyn ihmisen kanssa, joka on kiinnostunut myös minusta.”
X