Havaintoja parisuhteesta

”Puolisoni on alkoholisti”

Teksti: Havaintoja parisuhteesta

Viikonloppujuoppo:

Joka ikinen perjantai alkaa ryyppääminen. Tasan siitä hetkestä, kun mieheni tulee töistä, aukeaa ensimmäinen pullo. Rentoutuakseen, hän sanoo. Tosin tämä rentoutuminen kestää sunnuntai-iltaan asti, jolloin krapula alkaa hiljalleen helpottaa, jotta maanantaina on taas työkunnossa.

Hän ei näe itse ongelmaa juomisessaan. Normaalia juomista, jota jokainen normaali ihminen harrastaa, hän sanoo. Turha puuttua, sillä hänellä ei ole ongelmaa. Miten sen nyt ottaa. Koko viikonlopun aikana hän ei ole ajokuntoinen, ei huomioi minua tai lapsiaan juuri millään muulla tavalla kuin vonkaamalla minulta iltaisin kännissä seksiä.

Hän ei ole kännissä aggressiivinen eikä käyttäydy häiritsevästi, mutta on täysin poissaoleva ja uppoutunut sosiaaliseen mediaan tai televisioon. Viikolla huomion vie työ, jossa hän yrittäjänä tekee lähes ympäripyöreää päivää. Koronavuoden aikana hänen työnsä hetkeksi väheni merkittävästi ja hän vietti viikollakin aikaa kotona, mutta kun ylimääräinen aika annettiin jälleen alkoholille ja sosiaaliselle medialle, niin tilanne ei ollut millään lailla poikkeava parisuhteen kannalta. Olen varma, että jos häneltä loppuisi työ kokonaan, niin hänestä tulisi kokopäiväjuoppo.

Tissuttelija:

Vaimoni juo joka ilta viiniä. Hänellä on aina oltava kaapissaan laatikkoviini, josta voi itselle valuttaa viiniä halutessaan ja tuo halu on kasvanut viimeisen vuoden aikana merkittävästi. Jos viini on lopussa, niin sitä on lähdettävä hakemaan lisää. Vaimoni on harvoin huomattavan humalassa, mutta pienessä viininousussa koko ajan. Ulkopuolinen ei näkisi hänessä alkoholiongelmaa eikä näkisi edes nauttimaansa viini määrää. Hän ei voi olla iltaakaan juomatta. Joskus hän yrittää juoda salaa, mutta olen oppinut tunnistamaan tilanteet.

Hän on sitä mieltä, että pieni määrä viiniä ei ole haitaksi ja selittää sen sillä, että selviytyy arkiaskareista. Hän tekee osa-aika työtä ja on viikossa noin kolme päivää töissä, mutta kyllä hän työpäivienkin jälkeen viininsä ottaa. Jos minun pitäisi kuvailla yleisin kotoamme tuleva näky, niin siinä näyssä olisi vaimoni istumassa sohvalla viinilasi kädessään tai vaimoni laittamassa pyykkiä kuivumaan viinilasi huoneen nurkalla olevalla pöydällä.

Olen alkanut vihaamaan viinin tuoksua kodissamme. Olen alkanut vihaamaan vaimoni pientä hiprakkaa, joka näkyy hänen persoonassaan ylenpalttisena hyperaktiivisuutena. Olen alkanut vihaamaan sitä, että hänelle ei saa mainita asiasta eikä saada häntä näkemään, että hänellä on yhä voimistuva alkoholiongelma. Apua hänen pitäisi saada ja selvyys siitä, että mitä hän pakenee. Itse olen aikeissa paeta tästä avioliitosta, sillä en minä ala jäämiselläni mahdollistamaan hänen alkoholiongelmaansa. Valitkoon avioliittonsa tai alkoholinsa. Kaikkea ei voi saada.

Alkoholi aiheuttaa huomattavan määrän eroja. Alkoholi on osallisena isossa osassa lähisuhdeväkivaltateoissa. Alkoholi on Suomen kansallisjuoma ja siihen liittyy paljon tunteita. Poikkeuksellisessa korona-ajassa baarit ovat kauppojen lisäksi ainoita paikkoja, jotka saavat olla auki, sillä viinan myynnin rajoittaminen aiheuttaa monessa suomalaisessa jopa kapinahenkeä. Viinaa pitää saada, menkööt kaikki muut. Ja niin on mennytkin. Samalla kuin esimerkiksi alle nelivuotiaan lapseni temppujumppa on lopetettu, niin baarit ovat päästäneet ihmisiä sisälle jopa ruuhkaksi asti.

Perheissä alkoholin liikakäyttö aiheuttaa pahimmillaan suuria ongelmia. Usein ongelmat kasaantuvat muutenkin vaikeuksissa olevien perheiden joukkoon, mutta alkoholismi ei katso sosiaalista statusta.

Joissakin tapauksissa alkoholi on vain parisuhteessa elävän toisen osapuolen ongelma, josta toinen osapuoli sitten kärsii. Pahimmissa tapauksissa suhteen muodostavat kaksi riippuvuudesta kärsivää, toinen päihderiippuvuudesta ja toinen läheisriippuvuudesta ja yhdessä tämä tarkoittaa molempien riippuvuuksien mahdollistamista. Läheisriippuvainen saa haluamansa hoivaamalla ja ”parantamalla” päihderiippuvaista tuomalla hänelle lisää viinaa ja päihderiippuvainen saa haluamansa hoivaajasta, joka tuo hänelle viinaa ja kantaa sänkyyn nukkumaan. Kierre on valmis ja se ei ihan heti ole loppumassa ennen kuin molemmat tunnistavat riippuvuutensa.

Siksi jakamani kahden tarinan jälkimmäisen tarinan mies tekee oikean ratkaisun, lopettamalla mahdollistamisen ja lähtemällä suhteesta. Joskus se on parasta apua, mitä päihderiippuvaiselle voi tuossa tilanteessa antaa.

Se kun on itsestään selvää, että ihmisen ei pidä omaa elämäänsä uhrata toisen ihmisen riippuvuuden vuoksi. Jos ei halua itselle apua, niin kyse on valinnasta, jonka seuraukset jokainen itse kantaa.

Rakkaudella kun on hyvä olla rajat.

Lue myös

X