”Puolisoni on alkoholisti”
Viikonloppujuoppo:
”Joka ikinen perjantai alkaa ryyppääminen. Tasan siitä hetkestä, kun mieheni tulee töistä, aukeaa ensimmäinen pullo. Rentoutuakseen, hän sanoo. Tosin tämä rentoutuminen kestää sunnuntai-iltaan asti, jolloin krapula alkaa hiljalleen helpottaa, jotta maanantaina on taas työkunnossa.
Hän ei näe itse ongelmaa juomisessaan. Normaalia juomista, jota jokainen normaali ihminen harrastaa, hän sanoo. Turha puuttua, sillä hänellä ei ole ongelmaa. Miten sen nyt ottaa. Koko viikonlopun aikana hän ei ole ajokuntoinen, ei huomioi minua tai lapsiaan juuri millään muulla tavalla kuin vonkaamalla minulta iltaisin kännissä seksiä.
Hän ei ole kännissä aggressiivinen eikä käyttäydy häiritsevästi, mutta on täysin poissaoleva ja uppoutunut sosiaaliseen mediaan tai televisioon. Viikolla huomion vie työ, jossa hän yrittäjänä tekee lähes ympäripyöreää päivää. Koronavuoden aikana hänen työnsä hetkeksi väheni merkittävästi ja hän vietti viikollakin aikaa kotona, mutta kun ylimääräinen aika annettiin jälleen alkoholille ja sosiaaliselle medialle, niin tilanne ei ollut millään lailla poikkeava parisuhteen kannalta. Olen varma, että jos häneltä loppuisi työ kokonaan, niin hänestä tulisi kokopäiväjuoppo.”
Tissuttelija:
”Vaimoni juo joka ilta viiniä. Hänellä on aina oltava kaapissaan laatikkoviini, josta voi itselle valuttaa viiniä halutessaan ja tuo halu on kasvanut viimeisen vuoden aikana merkittävästi. Jos viini on lopussa, niin sitä on lähdettävä hakemaan lisää. Vaimoni on harvoin huomattavan humalassa, mutta pienessä viininousussa koko ajan. Ulkopuolinen ei näkisi hänessä alkoholiongelmaa eikä näkisi edes nauttimaansa viini määrää. Hän ei voi olla iltaakaan juomatta. Joskus hän yrittää juoda salaa, mutta olen oppinut tunnistamaan tilanteet.
Hän on sitä mieltä, että pieni määrä viiniä ei ole haitaksi ja selittää sen sillä, että selviytyy arkiaskareista. Hän tekee osa-aika työtä ja on viikossa noin kolme päivää töissä, mutta kyllä hän työpäivienkin jälkeen viininsä ottaa. Jos minun pitäisi kuvailla yleisin kotoamme tuleva näky, niin siinä näyssä olisi vaimoni istumassa sohvalla viinilasi kädessään tai vaimoni laittamassa pyykkiä kuivumaan viinilasi huoneen nurkalla olevalla pöydällä.
Olen alkanut vihaamaan viinin tuoksua kodissamme. Olen alkanut vihaamaan vaimoni pientä hiprakkaa, joka näkyy hänen persoonassaan ylenpalttisena hyperaktiivisuutena. Olen alkanut vihaamaan sitä, että hänelle ei saa mainita asiasta eikä saada häntä näkemään, että hänellä on yhä voimistuva alkoholiongelma. Apua hänen pitäisi saada ja selvyys siitä, että mitä hän pakenee. Itse olen aikeissa paeta tästä avioliitosta, sillä en minä ala jäämiselläni mahdollistamaan hänen alkoholiongelmaansa. Valitkoon avioliittonsa tai alkoholinsa. Kaikkea ei voi saada.”
Alkoholi aiheuttaa huomattavan määrän eroja. Alkoholi on osallisena isossa osassa lähisuhdeväkivaltateoissa. Alkoholi on Suomen kansallisjuoma ja siihen liittyy paljon tunteita. Poikkeuksellisessa korona-ajassa baarit ovat kauppojen lisäksi ainoita paikkoja, jotka saavat olla auki, sillä viinan myynnin rajoittaminen aiheuttaa monessa suomalaisessa jopa kapinahenkeä. Viinaa pitää saada, menkööt kaikki muut. Ja niin on mennytkin. Samalla kuin esimerkiksi alle nelivuotiaan lapseni temppujumppa on lopetettu, niin baarit ovat päästäneet ihmisiä sisälle jopa ruuhkaksi asti.
Perheissä alkoholin liikakäyttö aiheuttaa pahimmillaan suuria ongelmia. Usein ongelmat kasaantuvat muutenkin vaikeuksissa olevien perheiden joukkoon, mutta alkoholismi ei katso sosiaalista statusta.
Joissakin tapauksissa alkoholi on vain parisuhteessa elävän toisen osapuolen ongelma, josta toinen osapuoli sitten kärsii. Pahimmissa tapauksissa suhteen muodostavat kaksi riippuvuudesta kärsivää, toinen päihderiippuvuudesta ja toinen läheisriippuvuudesta ja yhdessä tämä tarkoittaa molempien riippuvuuksien mahdollistamista. Läheisriippuvainen saa haluamansa hoivaamalla ja ”parantamalla” päihderiippuvaista tuomalla hänelle lisää viinaa ja päihderiippuvainen saa haluamansa hoivaajasta, joka tuo hänelle viinaa ja kantaa sänkyyn nukkumaan. Kierre on valmis ja se ei ihan heti ole loppumassa ennen kuin molemmat tunnistavat riippuvuutensa.
Siksi jakamani kahden tarinan jälkimmäisen tarinan mies tekee oikean ratkaisun, lopettamalla mahdollistamisen ja lähtemällä suhteesta. Joskus se on parasta apua, mitä päihderiippuvaiselle voi tuossa tilanteessa antaa.
Se kun on itsestään selvää, että ihmisen ei pidä omaa elämäänsä uhrata toisen ihmisen riippuvuuden vuoksi. Jos ei halua itselle apua, niin kyse on valinnasta, jonka seuraukset jokainen itse kantaa.
Rakkaudella kun on hyvä olla rajat.
Kommentit
Olen nähnyt läheltä ystävän elämän ja terveyden alas-ajon. Hän on menettänyt kaiken, mutta juominen ei lopu. Meni perhe, parisuhde, koti, terveys, lapset, ystäviä. Hän on muutaman kerran ollut jo lähellä kuolla, mutta muutaman viikon päästä juominen taas jatkuu. Kukaan ei voi auttaa, jos ihminen ei itse halua apua.
Tänään kuoli minulle tärkeä ihminen suurimmaksi osaksi alkoholin aiheuttamiin terveys ongelmiin.
Suomessa alkoholin käyttöä ja vaarallisuutta vähätellään. Alkoholi on myrkky ja kaikkien elimistö ei sen jatkuvaa käyttöä kestä. Niin moni elämä on tuhoutunut alkoholin vuoksi.
Kommentit
Mun ex joi paljon. Joka ilta olutta, ei aina edes humalaan asti. Ei se häirinny ku hä oli aina myöhään töissä, ei arkisin paljon nähty. Viikonloput olikin toinen juttu, aamukahvin jälkeen jos ei ollut töitä niin aukes olut. Jatkui sunnuntai iltaan asti. Mitään ei voitu yhdessä tehdä perheenä jos mun lapset oli kotona, tai kotona voitiin mut ei sen kanssa minnekkään julkisesti voinu mennä. Toisaalta se ei kuitenkaa häirinny, tai työnsin ajatuksen nurkkaan. Nyt eron jälkeen olen tajuttu miten paljon se kännääminen häiritsee. Ollaan väleissä ja joskus nähdäänkin, mutta tiedän viesteistä että onko humalassa vai vasta alottamassa. Alkaa suoraa sanottuna vituttamaan kun tiedän että on humalassa, en halua sillon edes keskustella sen kanssa. Vonkaa yhteistä aikaa mutta ei suostu olemaan selvinpäin edes paria tuntia. Ja myöntää olevansa alkoholisti, ei silti tee asialle mitään vaikka mutkin takasin haluais. Olen sanonu ettei onnistu ennen ku lopettaa juomisen tai hakee edes siihen apua. Ero ei tullut alkoholin takia, eikä hä ollu väkivaltainen kun joi. Hällä oli muita ongelmia mistä ei puhunu, ja mä en tykkää tuppisuista. Kaikesta muusta kyllä pystyttiin puhumaan. Oikeastaan aika kiva sillon, en tiedä. Nyt kun tätä oikeen kirjottaa niin kuulostaa kyllä tyhmältä. Enkä kyllä enää tiedä ottaisinko edes takasin.
Itselläni aivan samanlainen elämäntilanne. Mies juo olutta lähes joka päivä vain sunnuntai ja maanantai ovat selviä päiviä. Koskaan ei ole ollut aikaa toiselle vaan aika menee omiin tarpeisiin ja juomiseen. Olemme olleet naimisissa 5 vuotta. Miehen juominen on eskaloitunut viimeisen vuoden aikana siis lähes päivittäiseksi, kärsin siitä valtavasti mutta en kuitenkaan saa itseäni lähtemään pois. Tunnen niin hyvin itseni tuosta kirjoituksesta. Omat lapseni ovat kovasti huolissaan jotka ovat jo aikuisia. Kuitenkin löydän koko ajan tekosyitä ja halun vain jatkaa. Mieheni nimittelee halventavasti humalassa ja salailee tekemisiään ja myös kesän ja syksyn aikana pettänyt toisen naisen kanssa. Siitä huolimatta vain roikun suhteessa edelleen. Hän ei koskaan myönnä mitään ja vain vaikenee. Lupaa mutta ei pidä lupauksiaan. Ei koskaan halua lähteä mihinkään kanssani, on siis vain minä itse. Kuitenkin selvinpäin mitätöi kaiken sanomansa. Käyn itse terapiassa ja olen ollut masennuksen takia syksyllä sairaslomalla. Mies ei ymmärtänyt tätäkään.
Minulla myös samallainen tilanne.Mies yksityisyrittäjä ,olemme toisella kierroksella ,molemmilla avioerot takana,hänellä kolme poikaa ,aikuisia ja itselläni tyttö ja poika ,aikuisia.Itselläni läheiset väkit lapsiini,hänellä omiinsa huonot,haukkuvat ja mitätöivät,vaikka ovat isänsä firmassa töissä.Munyn lapsiini hyvät välit ja tulevat juttuun.
Mutta mies avaa kaljatölkin tai kirkkaan heti töiden loputtua.Viikonloput menee samalla tavalla ,joskus jo puoleenpäivään mennessä vauhti päällä.Enää ei lähde mukaan kauppaan ,lenkille tai vain yhteiseen tekemiseen.Juominen tärkeämpää.Selvinpäin on mitä ihanin ihminen ja järkevä,kännissä ääliö ja typerys.Kännissä soitellaan kavereiden kanssa kunnes nukkumaan menee.
Ihmettelee kun seksielämä on nykyään puuttellista,olen sanonut etten känniläisen kanssa ala ,siintä ei tule mitään. Nykyisin hänestä tulee kännissä piruileva,valittava,kehuu esim. televisiosta naisia,lääppiivä…
Jouluna hän mökötti kun hankin muovikuusen,piti juoda,ei tykännyt joulusta,ruuat olivat paskoja ja kinkku raaka..kyllä tuli paha mieli,lapsetkin ihmettelivät tuota käytöstä.Seuraavana aamuna puhuin ja kyselin ja tenttasin ,ymmärsikö mitä oli tapahtunut.Niin itsekäs oli ollut,vaikkei itse tykkää voi suoda toisille ilon.No ruoka olikin mahtavaa,kinkku just eikä melkein,kuusi menetteli.
Sanoin,etten jaksa tämmöistä juopottelua,aion hakea asunnon itselleni,niin hän voi tehdä mitä haluaa ja koska ja olla viettämättö joulua.Hän lupasi ottaa itseään niskasta kiinni ja minun pitää auttaa.Sanoin,etten tiedä muten auttaisin ,kaikki on lähdettävä hänestä omasta itsestään ja halustaan lopettaa. Neljä pöiväö meni hyvin ,sitten taas iltakaljaa joka ilta…lupauksista huolimatta.No sori,mut ku mä oon niin paska jätkä ,hän sanoo..Just joo😒
Ihankuin minulla. Olen mieheni kanssa ollut 35v joista 30v juonut joka päivä. Hän on upea mies jota rakastan, mutta kun tulen töistä se kaljan haju ja känniläisen söpertely saa mut raivon partaalle. Hän välittää vain itsestään. Olen päättänyt vielä kestää 4v ja meidän yhteiset lainat on sit maksettu. Ostan yksin oman kodin. En ikinä huoli sinne häntä kaljotteleen. Nautin hyvätuoksuisesta huoneilmasta ja hiljaisuudesta. Nyt mulla on päämäärä. Oma koti yksin. En aio erota kuitenkaan. Olen kerran sanonut tahdon ja pidän lupauksen,vaikkakin eri kodeissa. Niin upea mies jota rakastan niin alkoholi on tärkeämpi kuin minä.
Kokeilkaa läheiset Al-Anonia!! Vertaistukiryhmä.
Ketään emme saa raitustumaan, siitä ajatuksesta kannattas luopua heti kättelyssä.
Läheisten pitää pitää huolta vaan itsestään, näin se vaan on.
Minullakin on aina laatikkoviini saatavilla. Melkeimpä jokailta otan lasillisen, joskus kaksi. Viinistä on tullut minulle kuin ystävä. Mieheni on jo ennen Viiniä jättänyt minut liittoomme yksin. Harrastukset ja kaverit ovat tärkeämpiä. Lasten kasvettua ja oman aikani lisäännyttyä en ole osannut olla oikein yksinäni. Miehen ollessa omissa menoissaan tai kotona ollessaan puhelin piippaa kokoajan ja erilaiset keskusteluryhmät vaativat hänen huomionsa. Otan silloin lasillisen viiniä ja menen laittamaan vaikka niitä pyykkejä
Miksi valitset viinin parisuhteesta lähtemisen sijaan?
Erittäin hyvä kysymys! En ole edes tajunnut tuota vaihtoehtoa. Kuinka naurettavaa. Olen vain syyttänyt miestäni ja säälinyt itseäni. Viinin kanssa lotratessani olen vain ollut turtuneena siihen, kuinka päivät seuraavat toisiaan. Olen pakoillut vastuuta omasta elämästäni ja sysännyt kaiken muiden syyksi. Nyt tuntuu siltä, kuin joku olisi sytyttänyt valot pimeään huoneeseen. Jos en pakkaa kamojani, niin ainakin lopetan tissuttelun ja otan itseäni niskasta kiinni. Jospa se mieskin huomaisi, että kotona elää ja asuu joku nainenkin.
Kiitos kommentistasi. Avasi todella monia ovia minulle ja mahdollisesti sulkee yhden oven 😀
Viime syksynä loman jälkeen juttelin työkaverini kanssa hänen pitkäaikaisen avoliittonsa päättymisestä. Hän kertoi kumppaninsa juomisputken venyneen koko kesän mittaiseksi. Hän oli pyytänyt valitsemaan viinan tai heidän suhteensa. Mies oli valinnut viinan ja pakannut kamppeensa.
Alkoholisti keksii aina syyn juoda. Tiedän sen kokemuksesta – itse raittiina alkoholistina. Useimmiten se syy löydetään jostain muualta kuin itsestä, koska sitä omaa riippuvuutta on h****in vaikea myöntää. Jossain kohtaa se juominen menettää sen hauskuuden ja siitä tulee pakko – silloin ollaan jo syvällä riippuvuudessa ja irti pääseminen on äärimmäisen haastavaa, vaikka sitä halua löytyisikin. Alkoholismi pilaa ihmissuhteet, raha-asiat…Kaiken. Pahimmillaan se johtaa väkivaltaan lähisuhteessa. Tai sitten sen tuloksena päätyy hautausmaalle. Alussa mies/nainen hallitsee pulloa, mutta jossain kohtaa roolit vaihtuu ja se pullo alkaa hallita elämää. Jos siitä koukusta haluaa irti, pitää olla valmis paitsi myöntämään ongelmansa, mutta myös tajuamaan ja hyväksymään se kaikki paska, minkä omalla juomisellaan on läheisilleen aiheuttanut. Mä itse tiedän olevani onnekas, kun oon siitä koukusta irti päässyt – läheskään kaikki ei pääse, vaikka haluaisikin. Ja jotkut eivät edes halua.
Olen nähnyt läheltä ystävän elämän ja terveyden alas-ajon. Hän on menettänyt kaiken, mutta juominen ei lopu. Meni perhe, parisuhde, koti, terveys, lapset, ystäviä. Hän on muutaman kerran ollut jo lähellä kuolla, mutta muutaman viikon päästä juominen taas jatkuu. Kukaan ei voi auttaa, jos ihminen ei itse halua apua.
Tänään kuoli minulle tärkeä ihminen suurimmaksi osaksi alkoholin aiheuttamiin terveys ongelmiin.
Suomessa alkoholin käyttöä ja vaarallisuutta vähätellään. Alkoholi on myrkky ja kaikkien elimistö ei sen jatkuvaa käyttöä kestä. Niin moni elämä on tuhoutunut alkoholin vuoksi.