Havaintoja parisuhteesta

”Puolisoni rakastui väärään naiseen eli minuun”

Teksti: Havaintoja parisuhteesta

Olen löytänyt itseni tilanteesta missä olen alkanut harkita eroa täydellisestä miehestä. Olen alkanut huomata samanlaisia tunteita kuin pitkässä avioliitossa olevat ihmiset. Sitä unohtaa melkein kuka oikeasti on.

Ei näin pitäisi käydä onnellisessa parisuhteessa.
Ennen kuin ryhdyin tähän suhteeseen olin avoimen parisuhdevastainen ihminen kaikin puolin. Olin kokenut vain yhden pidemmän suhteen joka sekin oli avoin. Mikä toimi huonosti, lähinnä itseni johdosta.

Tässä suhteessa luulin, että kaikki olisi hyvin ja pystyisin ”normaaliin”, yksiavioiseen suhteeseen. Vieläkään mieleni ei tee, enkä ole suhteen aikana harrastanut ulkopuolisia suhteita.

Olen viimeaikoina onnistunut ärsyyntymään lähes kaikesta puolisoni tekemästä ja sanomasta. Suorastaan vihaan hänen mieleisiään tv ohjelmia ja musiikki mieltymyksiään. En mitenkään vaan pysty juuri näillä sanoilla hänelle kertomaan asiasta vaikka kuinka haluaisin.

Arvomaailma on myös erilainen loppujen lopuksi. Itse en lapsista perusta, mutta eläimistä niin paljon että ne menevät minulla kaiken edelle. Kun kuulin, ettei puolisoni tule koskaan haluamaan koiraa, tiesin heti, että hän ei ole se mies, jonka kanssa tulen vanhenemaan.

Joidenkin korviin voi kuulostaa oudolta, mutta minulle eläimet ovat ammatti ja elämäntapa, jota en ota kakkosena minkään vuoksi.

Olen loukossa, tilanteessa jossa rakastan yhä, ja jossa toinen ei varsinaisesti ole tehnyt mitään väärää. Hän vain rakastui väärään naiseen.

Mikään ei tunnu niin pahalta ja vaikealta kuin edes yrittää selittää nämä asiat valmiiksi rikkinäiselle ihanalle miehelle.

Pahinta tässä kaikessa on hänen väsymätön rakkautensa minua kohtaan. Se rikkoo minua joka päivä, etten tunne yhtä kovaa häntä kohden. Hän ansaitsisi sen. Minun silmissäni hän on täydellinen, ja minä taas hankala lapsi, jota hän sietää, ja silti se olen minä, joka tätä on jo hyvän aikaa miettinyt.

Kannattaako jatkaa suhteessa, jonka tietää hyvin rikkovan molemmat lopulta, vaikka se niin toisikin yhä iloa, hauskuutta, mielihyvää sekä hyväksyntää?

Olen hukassa itseni kanssa, sillä en osaa sanoa, luovunko jostain maailman kauneimmasta, vain siksi että koko elämäni on ollut kaaosta ja varmanakin tulee olemaan. Tuntuu etten ole tyytyväinen mihinkään.

Onko sellaista ihmistä olemassa, joka olisi minulle lopulta oikea? Vai onko minun taival kuitenkin olla yksin?

Lue myös

X