Puumanaisen kosketus.

Puuma, latinankieliseltä nimeltään Puma Concolor, on Amerikassa elävä kissaeläin. Puumanainen, latinankieliseltä nimeltään Meiju Suvas, on hämärissä aikuisille suunnatuissa baareissa lymyilevä iätön ihmispeto.

Tampereella sijaitsi ennen Seurahuone niminen tanssiravintola. Paikalliset kutsuivat sitä leikkisästi Konehuoneeksi. Puumaeläintä on kutsuttu myös nimellä Vuorileijona. Seurahuoneella oli juurikin niitä. Ravintolaan johdattivat pitkät portaat. On kerrottu, että Vuorileijonat lymysivät portaiden juurella vaanien saalista, joka halusikin tulla saalistetuksi. Ja hekin, jotka eivät halunneet vartaloonsa puuman raapaisua, löysivät itsensä seuraavana aamuna puumanaisen luolasta, korsetteihin sotkeutuneina. Nimittäin taitavat puumanaiset ovat kuin todella hyviä puhelinmyyjiä. Kohta huomaa luukusta tipahtavan Et-lehden, vaikka ei ollut mitään aikomusta tilata. Onkin niin, että isolla osalla Seurahuoneen miesasiakkaista ei ole kokemusta kuin ravintolan portaikosta. Seurahuonetta ei enää ole, joten puumanaiset ovat jalkautuneet tasaisesti pitkin kaupunkia ja on oltava alati tarkkana, että ei puolivahingossa sotkeudu heidän venyviin lonkeroihinsa.

Nainen on arvoituksellinen olento. Heistä ei ota selvää. He saavat meikeillään itsensä näyttämään ihan minkä ikäiseltä tahansa 16-70 vuoden väliltä. Siihen kun lisää katsojan parin promillen humalatilan, niin kaikki on herran hallussa. Vähän niin kuin ässäarvat, että ei tiedä saadessaan, mitä alta paljastuu, kun pinnan rapsuttaa pois. Ja se on ehkä maailman huonoin iskurepliikki, että ensimmäiseksi kysyy, että minkä ikäinen olet. Tai saanko raaputtaa sinua kuin ässäarpaa.

Minusta puumanainen kuulostaa terminä kiehtovalta. Pidän vaimoani pikkuisen sellaisena. Hän on kaksi vuotta minua vanhempi, mutta haluan elää illuusioissa, että hän katseellaan saalisti minut pois nuorempien kissaeläinten ympäriltä tanssimasta ja ensiheitolla sai minut katiskaansa. Siellä minä näennäisesti sätkin hetken aikaa vastaan, kunnes kesyynnyin hänen terävissä kynsissään ja anoin päästä aterialle. Ajattelen, että hän vähän kypsemmän naisen seksuaalisella herkkyydellä huomasi minussa asustavan sisäisen 63-vuotiaan charmantin herrasmiehen ja ulkoisen reilun kolmekymppisen leikillisyyden, yhdistettynä timmiin ja koristeelliseen alfaurosmaiseen ulkokuoreen. Toisin sanoen täydellinen puumanaisen märkä päiväuni heilutti sulavaa lannettaan diskopallon välkkyessä ja musiikin jytkyttäessä tahtia kohti tulevia viikkoja putkeen kestäviä lemmenleikkejä.

Illuusio rikkoutui, kun hän sanoi kuultuaan ikäni, että luuli minua vanhemmaksi. Jos minä olisin sanonut saman lauseen, niin sohvallamme söisi tällä hetkellä karkkia joku ihan toinen puumanainen. Myöhemmin illuusio rikkoontui vielä rajummin, kun hän sanoi minua lomamatkalla valkoiseksi valaaksi. Tosin parisuhteemme oli jo tuossa vaiheessa niin pitkällä, että otin kehuna.

Ei kai sillä ole niin merkitystä. Ikä, sukupuoli, ihonväri, vakaumus tai aatesuunta. Niiden kaikkien ympärillä on ihminen ja siihen ihmiseen sitä eniten rakastuu, ei siihen mitä hän edustaa tai kuinka monta vuosirengasta hänellä on nilkan ympärillä. Rakkaus edellä. Jokaisen iän takaa kurkistaa ihminen ja ihminen on rakkauden saralla iätön ja rakkaus jos mikä elää ikuisesti.

Monia se tuntuu kiinnostavan. Toisten ihmisten rakkaus. Varsinkin jos se menee niin päin, että nainen on selvästi vanhempi kuin mies. Sitä joutuu aina selittämään, niin kuin Katri Helena suhdettaan Tommi Liimataiseen, että kalakavereita tässä vaan ollaan. Virveliä heitetään yhdessä keikkojen jälkeen. Matoja kaivetaan mullasta ja kairaa isketään kovaan jäähän. Sama selitys tuntuisi oudolta jos sen sanoisi Sauli Niinistö Jennistään. Kalakavereita tässä vain ollaan. Kerran vuodessa seistään linnassa vierekkäin ja kätellään tuntemattomia, mutta muuten ihan kalastuksen merkeissä tapaillaan. Villinä hetkinä perhokalastellaan. Vaikka molemmilla pareilla on ikäeroa yhden pienen ihmiselämän verran, niin mitä sitten, heidän välillään on myös rakkaus, jolla on väliä.

Aika on rajallista. Mitä enemmän tulee vuosia, sitä herkemmin ajan rajallisuuden ymmärtää. Pitää keskittyä oleelliseen. Sinkku puumanainen on mieltä kiehtova ajatus. Ja ei se näin naimisissa olevana enempää ehkä saa kiehtoakaan. Sinkku puumanainen tietää, että mitä lähemmäksi maaliviiva tulee, sitä nopeampi on oltava. Jos saalis makaa edessä, on hyvä iskeä kiinni. Ehdottomasti kannustan elämää ylläpitävään toimintaan. Nainen, joka tuntee itsensä ja tietää arvonsa. Nainen, joka kantaa itseään arvokkaasti ja ylväästi. Nainen, joka tietää saavansa katseita. Nainen, joka tietää. Sellainen nainen on ilo silmälle.  Ja se arvokkuus ei ole laskettavissa vuosirenkaista, vaan asenteesta niiden takana. Ikä on numero ja meikki piilottaa loput.

Elettäväksi tämä elämä on tehty.

Minä ainakin haluan asettua elämän eteen raadeltavaksi.

Kuka täältä siloisena ja vailla kuhmuja haluaa pois lähteä.