havaintoja parisuhteesta

”Pystyn vain toivomaan, että hän päätyisi hakemaan apua itselleen, ehkä sen jälkeen jotakin voisi rakentua uudelleen”

Teksti: Havaintoja parisuhteesta
Muistatteko tämän tarinan:
”Kiitos tarinani julkaisusta. Saamani kommentit ovat lämmittäneet sydäntä ja saaneet kyyneleet valumaan.
Haluaisin vielä täsmentää muutamia kohtia, jotka tuntuvat jääneen ihmisille epäselviksi.
Olen edelleen vahvasti sitä mieltä, että suhteemme oli todella hyvä. ”Huonoja” päiviä oli vain kourallinen – kaikkina muina olimme sanoinkuvaamattoman onnellisia. Kun olen lukenut vanhoja viestejämme, niistä välittyy ihana rakkaus, kunnioitus, arvostus ja molemminpuolinen ilo siitä, miten elämään on löytynyt jotain näin uskomattoman upeaa ja uniikkia.
En hae parisuhdetta, jossa kaikki olisi täydellistä joka ikinen hetki. Hänen käytöksensä näissä ”riitatilanteissa” oli minusta turhauttavaa, mutta olisin hyvin voinut elää hänen kanssaan satunnaiset mykkäkoulut kestäen. En olisi vaatinut anteeksipyyntöä seuraavana päivänäkään. Joka suhteessa on omat ongelmansa, tällainen pieni mököttäminen on minun kirjoissani hyvin pientä vaikkapa alkoholiongelmiin tai jatkuvaan fyysiseen väkivaltaan nähden.
Valitettavasti rajani tuli siinä kohtaa vastaan, kun täysin asiallista käytöstäni ruvettiin väittämään jonkinlaiseksi väkivallaksi. Yritin todella pitkään yksin selittää, että rakastan häntä paljon, ja ymmärrän että hänestä on tuntunut todella pahalta – mutta onhan hänen järjellä pakko ymmärtää etteivät tekoni ole olleet pahoja. Selitys ei kuitenkaan uponnut millään, ei edes ammattiauttajan suusta kuultuna.
En vihaa häntä, sillä tiedostan, ettei hän ole paha tai tahallaan syytä minua olemattomista. Pystyn vain toivomaan, että hän päätyisi hakemaan apua itselleen, ehkä sen jälkeen jotakin voisi rakentua uudelleen. Toki ymmärrän, että tämä on äärimmäisen epätodennäköistä. Mutta kun sydän on edelleen rakkaudesta sekaisin, ei sitä tunnetta järkisyin saa tukahdutettua.”

Lue myös

X