Et nyt helvetti muutu!

Minulle kirjoitti nainen, noin 35. Hän kirjoitti olleensa parisuhteessa miehen kanssa seitsemäntoista vuotta. Koko aikuisikänsä. Pitkä yhteinen kasvutarina päättyi eroon tämän vuoden kesäkuussa. Ensirakkaus, jonka usein sanotaan olevan kestämätön, oli sitä tässä tapauksessa. Nainen ei käyttänyt eron syistä kirjoittaessaan klisettä kasvoimme erillemme. Hän käytti termiä, kasvoimme eri suuntiin. Se yhteinen maailma, jonka he olivat rakentaneet, alkoi vuotaa reunoilta. Tästä kesästä lähtien heidän kahdella lapsellaan on ollut kaksi kotia. Naisella uusi rakkaus.

Nainen sanoo heidän alkaneensa haluavansa eri asioita. Naisen sanojen mukaan miestä alkoi ahdistaa naisen muutos. Hän ei enää ollut se sama nainen, johon mies useita vuosia sitten rakastui. Nainen kirjoittaa tehneensä töitä muutoksensa eteen. Hän tunsi olonsa epämukavaksi kehossaan. Hän hiljalleen ahtautui ulos vanhoista rooleistaan. Alkoi käydä terapiassa salaa mieheltään. Oivalsi, että on toteuttanut elämässään muiden ihmisten toiveita ja tarpeita. Ymmärsi omaksuneensa vanhempansa arvot, jotka eivät olleet häntä varten tehty. Havahtui elävänsä jonkun toisen elämää.

Nainen oli ollut pitkään kotona kahden lapsensa kanssa. Tehnyt asioita, joita oppimiensa arvojen mukaan naisen ja äidin kuuluukin tehdä. Vuosi vuodelta paha olo sisällä lisääntyi. Alkoi epämääräinen ahdistus, joka kulminoitui päivään, jolloin hänen miehensäkin alkoi käyttää hänestä nimitystä äiti. Hän havahtui, että nainen hänen äitiyden sisällä alkoi tehdä kuolemaa. Hänestä syntyi hiljalleen pelkkä rooli. Terapiaan nainen meni salaa, koska tiesi, että hänen miehensä ei olisi sitä hyväksynyt.

Naisen käyttäytyminen alkoi terapian myötä muuttua. Hän alkoi ymmärtää, että hänelläkin on oikeus tarpeisiinsa. Yksi niistä tarpeista oli vapaus ja toinen tulla huomatuksi naisena, eikä äitinä. Nainen alkoi harrastaa ja etsiä opiskelupaikkaa. Alkoi ostaa vaatteita, joissa näytti hyvältä. Ilahtui saamistaan katseista. Hänen miehensä ei ymmärtänyt muutosta. Alkoi kapinoida vastaan. Syytteli naista hänen liiallisista menoistaan, vaikka nainen edelleen oli päivät lastensa kanssa. Muutos oli miehelle liian nopea. Hän ei pysynyt mukana muutoksessa, jossa äidin sisältä alkoi kuoriutua ulos nainen.  Mies koki asemansa uhatuksi. Ei kannustanut naista muutoksessa, vaan yritti toimia jarruna.

Alkoi riidat. Nainen uskalsi ensimmäistä kertaa elämässään pistää vastaan. Ilmapiiri alkoi olla tulehtunut. Nainen ehdotti miehelle pariterapiaa. Mies kieltäytyi. Nainen ehdotti miehelle toisen kerran pariterapiaa. Mies kieltäytyi. Mies alkoi tehdä pidempiä työpäiviä, jotta nainen ei pääsisi usein ulos omiin menoihinsa. Nainen hankki lapsenvahdin ja lähti silti. Mies yritti kaikkensa, että saisi takaisin naisen, johon oli rakastunut. Roolimallin, joka soveltui omaan arvomaailmaan. Ehdotti kolmatta lasta. Nainen havahtui tosissaan. Laittoi kesäkuussa eropaperit vetämään. Elokuussa hän tapasi miehen. Miehen, joka näki hänet ihmisenä, naisena.

Seitsemäntoista vuotta on pitkä aika ihmisen elämässä. Varsinkin siinä kohtaa, kun ihminen on vielä voimakkaasti kesken. Vuosien myötä ihminen muuttuu, tai niin ainakin pitäisi. Muutokseen tarvitaan usein laukaiseva voima. Tässä tarinassa se oli naisen kokema ahdistus. Sen jälkeen pitäisi uskaltaa kyseenalaistaa kaikki ympärillä oleva ja kaikki aikaisemmin opitut. Kysyä itseltään, että mitä haluan. Tämän jälkeen tullaankin isoon kysymykseen, ihmisen muuttuessa, muuttuuko parisuhde sen mukana. Aina se ei ole niin vahva muuttuakseen yrityksistä huolimatta.

Parisuhteen tarkoitus ei ole tilan ottaminen, vaan tilan antaminen. Jos ihmisen muutokselle ei ole kykyä ja halua antaa tilaa, niin suurin tapa rakastaa on päästää irti.

Omistettu Marikalle.