Havaintoja parisuhteesta

Rakasta ihmistäsi tänä iltana kerrankin ihan kunnolla!

Teksti:
Havaintoja parisuhteesta

Täydellinen hetki. Jos odotat, että tulee vielä täydellisempi, niin ei sellaista tule. Se on tässä ja nyt. Kaikki tai ei mitään. Mitä vielä odotat? Teillä saattaa olla lauantai-illassanne lapset siinä ympärillä. Mitä sitten? Antakaa lastenne nähdä arjessa olevien aikuistensa hellyys ja rakkaus toisiansa kohtaan.

Rakasta kerrankin ihmistäsi kunnolla koko ilta. Älä rakasta sinne päin. Alkuillasta rakastatte kiltisti. Pieniä, kevyitä kosketuksia. Merkitystä täynnä olevia katseita. Vihjailua jostain vieläkin isommasta. Mene nyt siihen rakkaasi viereen, äläkä pelleille. Heitä pois kädessäsi oleva puhelin. Siellä ei ole sinulle yhtään mitään tärkeää. Elämä on siinä ympärilläsi olevassa kodissa, ei sen ulkopuolella, jossa kosketukset tulevat sinisen valon läpi.

Havahdu hetkeen, ota siitä kiinni, suutele siltä jalat alta ja anna hetken viedä. Sellaista tämä elämä on. Tässä on tämä hetki ja kohta se onkin sitten ohi ja takaisin ei tule. Tarpeeksi pitkään kun antaa hetkien mennä jatkumona ohitse, niin huomaa koko elämänsä menneen ohitse. No ainakin parisuhteen, sillä ei kukaan jaksa hetkestä hetkeen, päivästä toiseen, kuukaudesta kuukauteen ja vuodesta toiseen istua vierellä ilman, että kukaan huomaa. Turha sen jälkeen ihmetellä, kun rakas on jossain toisaalla saamassa tarvitsemansa.

Lapset nukkuvat nyt. Voiko hetki enää helpommaksi tulla. Oletko tosissasi, että suoratoistostasi laittamasi sarja on parasta, mitä tämä hetki voisi sinulle ja teille tarjota? Unohtuiko joku homma ennen sarjamaratonia? Onko se unohtunut jo monena viikkona peräkkäin? Lasketaanko? Kahden viikon aikana 24 jaksoa Netflix-sarjaa ja rakasteluja nolla kertaa. Vai oliko se yksi kerta silloin aivan nukahtamisen rajamailla? Se kerta, joka pitää tehdä, jotta voi uskotella itselleen ja toisilleen, että seksielämää on vielä jäljellä ja kaikki on hyvin.

Okei, ei olla niin jyrkkiä. Saatte laittaa sarjan pyörimään, mutta menkää edes sohvalle vierekkäin. Ota rakkaasi joku osa itsesi syliin. Nyt keksinkin! Voit vaikka samalla hieroa rakkaasi hartioita. Ehkä kosketus alkaa tuntua sekä kosketeltavalta että koskettavalta niin hyvältä, että sarjan jakso jää kesken. Ja vaikka ei jäisikään, niin elämänne kuolinvuoteella te ette muista tuosta hetkestä sarjan tapahtumia, vaan kosketuksen toistenne vartalolla. Tai niin arvelen. En ole ollut elämäni kuolinvuoteella, ainakaan tietääkseni, sillä eihän meistä kukaan koskaan tiedä, että milloin siinä tulee maanneeksi.

Sitäkin voi miettiä siinä illan hetkessä, kun valitsee olla menemättä ihmisensä lähelle.

X