Rakasta niitä ihmisiä joita haluat rakastaa, elä sitä elämää jota haluat elää

Ollapa taas viisivuotias.

Heräisi aamuun ja pistäisi prinsessamekon päälle. Valitsisi että onko tänään Elsa vai Anna. Tai kenties Batman. Miltä ikinä siinä hetkessä tuntuisikaan. Olisi tyhjä taulu. Valmiina värittämään itsensä väreillä joista eniten tykkää. Eikä niillä väreillä joilla muut käskevät värittämään. Olisi oma polku jota pitkin kävellä ja siinä kaiken elämisen ja värittämisen keskellä olisi turvallinen syli johon painautua silloin kun tekisi mieli syliä ja turvaa.

Ollapa taas viisivuotias. Tyhjä taulu, oma polku ja rakastavan ihmisen syli.

Minä en muista kun olin viisi, mutta minä näen viisivuotiaan elämää joka ikinen viikko. Sen minä muistan kun olin yhdeksäntoista. Se oli vuosi ysiviis. Valkolakki kourassa. Elämä edessä ja nuoruus molemmissa suunnissa ja päiväkirjan sanat.

PÄIVÄKIRJA.

Toukokuu 1995

Joskus toivoisin olevani taas lapsi. Odottaisi kuplavolkkarin edessä että isä nostaa kuplavolkkarin katolle. Katsoisi maailmaa sieltä korkealta. Tarkkailisi elämää kuin sivullinen kuin siihen kuulumaton. Odottaisi käsivarsia jotka nostaisivat alas olemaan lapsi. Kaikki olisi puhdasta ja viatonta tai niin viatonta kuin se ikinä nyt voisikaan olla.

Joskus mietin että mitä sitten kun olen neljäkymmentä ja jotain. Olenko unohtanut miten olla ihminen? Enkö enää ajattelekaan että sodat voitetaan suutelemalla? Enkö enää pidäkään raivoisasti heidän puoliaan joilla ei ole oikein mitään? Onko sieluuni piirretty mantroja jotka olen oppinut ulkoa. Valta, voima ja kunnia. Menestys, toisten tallominen, jatkuva voitontavoittelu, ilottomuus, stressi ja sylittömyys.

Sylittömyys joka synnyttää sotia.

Ei, en halua!

Olisi neljäkymmentävuotias. Heräisi aamuun ja olisi tyhjä taulu. Keittäisi kahvin ja ajattelisi että mitä tänään haluaisi kirjoittaa elämänsä kirjaan? Mikä väri olisi? Olisiko Prinsessa Ruusunen vai Batman? Vai ihan joku muu? Sen minä haluaisin että olisi syli johon painautua. Käsivarret jotka nostaisivat pystyyn. Olisi itse käsivarret jotka nostaisivat. Ja sitä minä haluan, että suudelmat olisivat lopettaneet maailman jokaisen sodan.

Huomenna on sunnuntai. Tai maanantai. Sinä olet noin kaksikymmentä. Minä olen noin neljäkymmentä. Kaikki te muut jotain muita numeroita. Herää aamuun, joka aamuun tyhjänä tauluna. Väritä päiväsi niillä väreillä millä haluat maailmasi värjäytyvän. Kirjoita niitä sanoja joita haluat kirjoittaa. Rakasta niitä ihmisiä joita haluat rakastaa. Elä sitä elämää jota haluat elää. Älä siinä tyydy vähempään. Sinun elämäsi, sinun valintasi, joten kuuntele sinua, älä muita. Sinä tiedät parhaiten elämäsi suunnan.

Ja sitten kun olet 80. Sinun luoksesi tulee lähihoitaja. Sinä hymyilet hänelle. Olet onnellinen ja vailla katkeruutta kaikista niistä valinnoistasi jotka ovat ohjanneet elämäsi suuntaa. Avatessasi median kuulet uutistenlukijan sanovan että suudelmat ovat lopettaneet maailman jokaisen sodan. Rakkaus voitti. Me voitimme.

Maailma on sun, tänään ja huomenna joten ota se. Pidä mukanasi ja rakasta niin vimmaisesti kuin rakastaa osaat. Rakastaa ei voi koskaan liikaa.

Kiitos sinulle ja sukupolvellesi siitä, että teette tämän kaiken paljon paremmin ja anteeksi siitä, mitä me olemme teille jättäneet.