”Rakastan häntä vaikka hän ei uskallakaan irtaantua vanhasta”

”Olen itse kasvanut eroperheessä ja onnellisessa uusioperheessä, jossa koin rikkautena saada elämääni useamman aikuisen ja nähdä myös omien vanhempieni valintojen kautta että parisuhteen kuuluu olla rakkautta kahden aikuisen välillä ja me lapset sopeudumme kun saamme elää turvallisessa ja onnellisessa ympäristössä. Voin omasta kokemuksestani sanoa että olen kiitollinen että olen saanut tämän esimerkin vanhemmiltani ja myös isovanhemmiltani.

Itse erosin 2018 alkukesästä lasteni isästä ja olen hänelle kiitollinen siitä että nosti kissan pöydälle ja otti asiakseen hoitaa eromme loppuun. Heti eropäätöksen jälkeen helpotti ja olo keveni. Saimme sovittua sulassa sovussa kaikki yhteiset asiamme ja lapset asuvat vuoroviikoin meillä. Ostin itselleni oman kodin ja laitoin sen siihen kuntoon että minulla ja lapsilla olisi siinä koti seuraavaksi 10 vuodeksi – päätin että keskityn nyt itseeni ja heihin….

Samana kesänä lähdin tyttöporukalla Helsingin yöhön juhlimaan – ensimmäistä kertaa sinkkuna ja ilman vihkisormuksia pitkään aikaan (minulle se oli iso juttu).

Olin unohtanut tehdä pöytävaraukset porukalle ja pienen säädön jälkeen jouduimme toiseen ravintolaan – onneksi – koska sinä iltana tapasin elämäni rakkauden.

Hän astui elämääni juuri silloin kun mitään tällaista ei ollut ”haussa” tai ”suunnitelmissa”. Meidän välillä joku sanoi vain naps ja ensimmäistä kertaa elämässäni lähdin suoraan ravintolaillasta miehen kanssa kotiin. Seuraavana aamuna rakastelimme, harrastimme seksiä, olimme lähekkäin ja nautimme toistemme seurasta – sellaista jota en eläessäni siihen asti ollut saanut kokea. Ja se rakastelu ja kaikki muu on vain vuosien varrella parantunut ja syventynyt välillämme.

Tiedän että hän on minun puuttuva palanen. Me täydennämme toisiamme – nauramme samoille asioille, toinen tietää yhdestä katseesta mitä toinen ajattelee tai tuntee, tuemme toisiamme työasioissa, ja mikään aika tässä maailmassa ei riitä meidän keskusteluille. Hän rauhoittaa minua ja pystyn olemaan täysin oma itseni hänen seurassaan.

Olemme tapailleet kohta neljä vuotta. Tämä on yksi elämäni tärkeimmistä ihmissuhteista. Olemme viettäneet vuoroviikkoja yhdessä, matkustelleet ja missä tahansa olemmekin on aina hyvä olla. Haluan enemmän, jakaa arjen tämän miehen kanssa ja olla hänen valittu. Hän ei kuitenkaan uskalla ottaa hyppyä tuntemattomaan ja tarttua tunteeseen, hän on päättänyt jatkaa avioliittoaan siitä huolimatta että se ei ole onnellinen parisuhde, eikä ole ollut sitä vuosiin. Tämänkin asian olemme keskustelleet läpi monia kertoja, mutta hän ei pysty. Mutta samalla meidän rakkaus ja vetovoima toisiamme kohtaan ei laannu. Sitä on kokeiltu kadottaa tai ”tappaa” – olemme olleet toisistamme erossa, jopa kuukausia, mutta aina olemme palannut yhteen ja jatkettu siitä mihin jäätiin.

Hän antaa minulle kaiken aina kun olemme yhdessä, mutta en enää halua valehdella ja peitellä rakkauttani tätä miestä kohtaan läheisiltäni. Olen samalla surullinen ja samalla kunnioitan hänen rehellisyyttään ja päätöstä jäädä siihen missä hän on. Olen sanonut hänelle että toivon että joku päivä hän löytää sen rakkauden jonka avulla hän pystyy irtaantumaan tai löytää onnellisuuden siinä missä elää nyt. Toivon hänelle vain parasta.

Tänään hän palautti kotiavaimeni, vietimme vielä aivan ihana vuorokauden yhdessä keskustellen, ruuanlaitossa, rakastellen.

Rakastan häntä.”