Rakastan sinua sen jälkeen, kun olen ensin kirjoittanut tämän päivityksen

Lehti pyysi lukijoilta tarinoita parisuhteessa elävien älypuhelimen käytöstä. Tarinoitahan tuli. Pureutumatta sen kummemmin tarinoiden sisältöihin, koska te kaikki parisuhteessa elävät tiedätte sisällön, niin pureuduttakoon itse aiheeseen ja omiin käyttäytymistapoihini, jotka kaipaavat myös suurta muutosta.

Moni kokee jäävänsä puolisonsa toimesta älypuhelimelle toiseksi. Liian moni ei edes myönnä käyttäytyvänsä älypuhelimensa kanssa moukkamaisesti. Puhelin on kuin oikeutus olemassaololle ja sitä saa käyttää ihan missä sitä haluaa käyttää. On suorastaan vapaudenriistoa puuttua sen käyttämiseen. Toisin sanoen, oppikirjamaista riippuvuuden selittämistä muuksi kuin riippuvuudeksi.

Ennen kuin mennään parisuhteisiin, niin muutama elävä esimerkki elokuvateatterista ja nimenomaan lasten elokuvista. Me emme koskaan voi tietää, että miksi ihmisen pitää vilkuilla puhelinta kesken elokuvan katsomisen. Voihan olla jokin oikeasti tärkeä syy tarkistaa puhelimesta, että onko siihen tullut soittoa. Mikään ei silti voi olla riittävän hyvä syy käydä puolentoista tunnin elokuvan aikana muutaman kerran Facebookissa.

En ole ihmisten kyttääjä, mutta elokuvateatterissa puhelimen käyttäminen salaa ei oikein onnistu sen tuoman valon vuoksi. Muutaman kerran läheisyydessäni istunut ihminen on avannut puhelimensa kesken elokuvan katsoakseen Facebookin läpi. Niin koukkuun olemme jääneet. Enkä puhu teistä muista, vaan puhun itsestänikin.

Miten olikaan vapauttavaa unohtaa puhelin kotiin lähtiessäni lapseni kanssa kaupungin puistoon. Vaikka sitä miten yrittäisi puolustella puhelimensa käyttöä viettäessään lapsen kanssa aikaa, niin minä ainakin olin huomattavasti enemmän läsnä lapselleni tuolla puistoretkellä. Minä nimittäin olen yksi niistä monista vanhemmista, jotka puistossakin saattavat kaivaa puhelimen esiin, vaikka sille ei olisi olemassa mitään oikeaa syytä. Olen siitä suunnattoman vihainen itselleni ja omalla karulla tavalla se kertoo riippuvuudestani.

Oletteko koskaan olleet tilanteessa, jossa olet sanomassa puolisollesi jotain itsellesi merkityksellistä ja kesken kaiken puolisosi ottaa puhelimen eteensä ja alkaa koskettelemaan sitä? Tilanne, joka on varmasti toistunut monessa parisuhteessa. Tilanne, joka tarkemmin ajateltuna on helvetin loukkaavaa ihmiselle, joka haluaa puolisonsa huomion. Sehän on kuin isku vasten kasvoja, että tämä puhelin on minulle tässä nyt tärkeämpi kuin sinä. Tilannetta on aivan turha selittää pienemmäksi millään syyllä. Se on puolison vähättelemistä ja vittuilua päin kasvoja.

Tätä todellakin tapahtuu ja olen aivan varmasti sortunut tämänkaltaiseen junttiin käytökseen itsekin. Aivan kuin sitä yhtä pientä hetkeä ei voisi olla ilman puhelinta, vaikka siihen tulisikin viestiääni. Sitä kun ei tarvitse lukea sillä sekunnilla. Se säilyy kyllä tallessa. Nämä asiat voivat tuntua pieneltä, mutta kasvaessaan se on kyllä yksi tekijä, joka ansaitusti erottaa parisuhteen osapuolet toisistaan. Puhutaan asioiden oikeilla nimillä. Kyse on puolison kunnioittamisen ja arvostamisen puutteesta.

Kaikki ovat nähneet pariskuntia, jonka molemmat osapuolet räpläävät puhelintaan ravintolassa olleessaan. Surullisinta mitä siellä näkee, on parit, joista toinen on uppoutunut puhelimeen ja toinen katsoo surullinen ilme kasvoillaan kaukaisuuteen. Niissä tilanteissa tekisi mieli mennä sanomaan sille räplääjälle, että edessäsi istuu ihminen, joka haluaisi tänä iltana rakastaa sinua. Voisitko laittaa sen puhelimen taskuusi ja rakastaa? Jos sinä et siihen pysty, niin anna jonkun muun tehdä se sitten ja jatka sinä omaa kivaa puhelimesi kanssa.

Lukijoiden vastaukset olivat osin surullista luettavaa. Moni koki jopa yksinäisyyttä puolison someriippuvuuden vuoksi. Yhteiset koti-illat menivät kyllä samalla sohvalla, mutta toinen kaukana somemaailmassa ja toinen odottamassa, että hänet otettaisiin syliin ja rakastettaisiin. Eräs lukija kirjoitti, että samalla kuin hän selaa somea läpi, niin toisella kädellä hän hiljaa silittää puolisonsa ihoa ja hiuksia. Ei hän silti ole tilanteessa kokonaan paikalla. Sormella voi tehdä ihan mitä liikettä tahansa, mutta siitä puuttuu tunne, jos mieli ei ole sormen mukana.

Me ansaitsemme enemmän. Me olemme ulkoistaneet mielihyvän ja huomioiduksi tulemisen tunteemme sosiaaliselle medialle. Uuden profiilikuvan tuomat virtuaaliset tykkäykset tuntuvat paremmalta kuin puolisolta saatu kosketus. Saatamme kehua jonkun toisen ihmisen profiilikuvaa kauniilla sanoilla, mutta jättää samat sanat sanomatta sille vierellä istuvalle puolisolle. Hän ei ole siinä kehumista, vaan naljailua varten. Lopulta sänkyyn kaatuu kaksi toisistaan vieraantunutta entistä rakastavaista ja parisuhteesta on jäljellä vain raamit.

Seuraava aamu nousee muutamana uutena sydäntykkäyksenä. Puhelin on kädessä aiemmin kuin puolison käsi. Somepäivitys: ”Ihana herätä oman kullan kainalosta. Rakkautta kaikille.”

Oma kulta tosin on lähtenyt jo aikoja sitten töihin.

Suutelematta.