”Rakastan viikkoa lapseni kanssa ja viikkoa ilman lastani”
”Olen onnellinen noin 35 -vuotias nainen. Yhden lapsen äiti ja yhden ihmisen rakastettu. Minulla on maailman paras ex -mies jonka kanssa jaan vanhemmuuden puoliksi. Lapsellamme on kaksi kotia joissa hän asuu vuoroviikoin. Hän on viisivuotias ihana energiapommi.
Rakastan viikkoja hänen kanssaan ja rakastan viikkoja itseni kanssa ilman häntä. Olemme ex -mieheni kanssa keskustelleet että eromme jälkeen olemme molemmat puhjenneet kukkaan ja hehkumme elämää. Ennen eroamme me olimme tuhota toisemme ja kaiken kauniin ympäriltämme, sillä meistä ei ollutkaan viettämään niin sanottua normaalia perhe-elämää. Erosimme vaikka varmasti rakastimme vielä toisiamme. Nyt rakastamme vielä enemmän, vaikka emme romanttisessa ja seksuaalisessa mielessä.
Voin sanoa rehellisesti että olen onnellisempi näin. Saan olla äiti joka toinen viikko ja joka toinen viikko nainen. Olen minä nainen lapsiviikollakin, mutta naiseuteni peittyy äitiyden alle. Ex -miehelläni on uusi rakkaussuhde ja hän on päättänyt ottaa lapsemme mukaan kuvioon ja se on täysin hänen asiansa jota tuen kaikin tavoin. Olen tavannut hänen uuden rakastetun ja hän on ihastuttava naisihminen. Hän on mahtava lisä myös lapsellemme.
Minäkin elän rakkaussuhteessa. Olemme hänen kanssaan päättäneet toisin. Emme koskaan näe lapsiviikollamme, sillä haluamme pitää lapsiarjen erillämme ja viettää yhteistä aikaa vain meidän kesken. Naisystäväni on myös eronnut nainen ja hänellä on sama tilanne, että on viikon lapsensa kanssa ja viikon ilman. Meidän aikaamme on viikko ilman lapsia. Jos haluamme. Me emme ole kehystäneet suhdettamme pakkonäkemisellä. On viikkoja jolloin haluamme keskittyä täysin itseemme ja emme tapaa, vaikka siihen olisi mahdollisuus. Voisi kai sanoa että meillä on tunnesuhde jota emme halua pilata sillä, että jotain olisi pakko tehdä.
Tämä on juuri täydellistä näin.
Olen muutamalta läheiseltäni saanut kuulla olevani itsekäs. En ymmärrä että miten tämä on itsekkyyttä. Jos itsekästä on se, että elää niin kuin haluaa ja on onnellinen, niin sitten voin olla aivan hyvin itsekäs. Silti tekisi mieli sanoa joskus heille jotka valittavat ainaista väsymystä ja kelvotonta puolisoaan, että miksi et valitse toisin. Erotkaa. Jakakaa vanhemmuus ja tulkaa onnellisiksi.
Minä en vaihda tätä tapaa elää mihinkään. Tänään on sunnuntai ja minä olen ollut viikon lapseni kanssa.
Huomenna minä elän itselleni. En tiedä vielä että näemmekö rakastettuni kanssa. Sen me päätämme huomenna. Tänään on ikävä. Huomenna voi tuntua joltain toiselta.
Elämä on ihanaa.”
Kommentit
Hei!Onpa ihana kuulla,että on vastaavia kokemuksia muillakin.Erosimme lähes 20v. sitten ja tyttäremme asui alkuaikoina viikosta puolet isänsä luona ja puolet minun luona ja myöhemmin vuoroviikoin.
Lapsemme on hyvin toimelias ja huomasin eron jälkeen miten voimmekin tarjota hänelle aikaa enemmän erilaisten asioitten parissa.Hänen isänsä on aktiivinen, pitää liikunnasta,peleistä ym. ja minä taas puuhailen kotona,maalaan,askartelen jne.
Ex-mieheni avioitui muutaman vuoden kuluttua erosta ja hänen vaimonsa on todella fiksu ja mukava.Hän otti tyttären hyvin kaverikseen ja on vaikuttanut positiivisesti hänen kehitykseen.
Itse olen asunut yksikseni tämän ajan ja minullakin on ollut miesystävä,mutta olen kokenut hyvänä sen,että olen saanut olla tyttären kanssa kahdestaan vielä kun hän asui minun luona.Erillään asuminen on ollut meille molemmille sopivampi ratkaisu.
On ollut ihanaa,että voimme myös viettää aikaa yhdessä.Yhteiset ystävämme ex-mieheni kanssa ovat edelleen elämässämme. Olemme viettäneet yhdessä pikkujouluja,syntymäpäiviä,käyneet marjastamassa ym. Ja ennenkaikkea, olen niin kiitollinen tästä kaikesta tyttären takia,koska erotessa pelkää tekevänsä sen suurimman virheen lapselleen.
Siis- kyllä elämä voi olla ihanaa.
Kommentit
Hei!Onpa ihana kuulla,että on vastaavia kokemuksia muillakin.Erosimme lähes 20v. sitten ja tyttäremme asui alkuaikoina viikosta puolet isänsä luona ja puolet minun luona ja myöhemmin vuoroviikoin.
Lapsemme on hyvin toimelias ja huomasin eron jälkeen miten voimmekin tarjota hänelle aikaa enemmän erilaisten asioitten parissa.Hänen isänsä on aktiivinen, pitää liikunnasta,peleistä ym. ja minä taas puuhailen kotona,maalaan,askartelen jne.
Ex-mieheni avioitui muutaman vuoden kuluttua erosta ja hänen vaimonsa on todella fiksu ja mukava.Hän otti tyttären hyvin kaverikseen ja on vaikuttanut positiivisesti hänen kehitykseen.
Itse olen asunut yksikseni tämän ajan ja minullakin on ollut miesystävä,mutta olen kokenut hyvänä sen,että olen saanut olla tyttären kanssa kahdestaan vielä kun hän asui minun luona.Erillään asuminen on ollut meille molemmille sopivampi ratkaisu.
On ollut ihanaa,että voimme myös viettää aikaa yhdessä.Yhteiset ystävämme ex-mieheni kanssa ovat edelleen elämässämme. Olemme viettäneet yhdessä pikkujouluja,syntymäpäiviä,käyneet marjastamassa ym. Ja ennenkaikkea, olen niin kiitollinen tästä kaikesta tyttären takia,koska erotessa pelkää tekevänsä sen suurimman virheen lapselleen.
Siis- kyllä elämä voi olla ihanaa.