Havaintoja parisuhteesta

Rakastatko mua vielä?

Teksti: Havaintoja parisuhteesta

Onnea ja rakkautta tursuavista kuvista huolimatta ei se aina ole yhtä ruusuilla tanssimista tämä parisuhteessa oleminen.

On iltoja, jolloin parisuhde on alastomia ihmisvartaloita ja hekumallista halua. Sitten on niitä iltoja, jolloin rakkauskylvyn sijasta istutaan yhdessä kaupan parkkipaikalla autossa ja toisen naama vituttaa niin paljon, että tekisi mieli jäädä sinne ruokakauppaan yöksi. Toista tulee koskettaneeksi lähinnä sielua äärimmilleen venyttävillä sanoilla. Ilma sakenee vitutuksesta ja kosmisesta parisuhdeahdistuksesta.

Tunteet ovat siinä mielessä itsekkäitä paskiaisia, että ne eivät tottele kalenterimerkintöjä eikä kellonaikoja. Sitä on helppo kirjoittaa maanantaina yhteiseen parisuhdekalenteriin, että perjantaista sunnuntaihin romanttista, kiimaista ja ihanaa yhteistä parisuhdeaikaa. Saman tien alkaa odottaa, että tulisipa jo se perjantai, että pääsisi rakkaansa syleilyyn.

Sitten perjantai tulee ja vastassa onkin synkkä ilme ja vaikea tulevaisuus. Pettymyshän siitä on seurauksena. Odotukset ovat alun perinkin olleet niin korkealla, että niihin ei olisi ylettynyt edes kodin korkeimmalla keittiöjakkaralla. Odotetun sarjaorgasmin sijaan ilta tuokin tullessaan sarjariitelyn, todellista ärtymyksen ilo(tonta)tulitusta. Ei ole aina helppoa antaa puolison paskemman mielialan olla vaikuttamatta itseensä, mutta voisi sitä yrittää harjoitella. Ehkäpä toisenkin ilta kääntyy nopeammin paremmaksi jos pitää itsensä hyvässä vireessä. Sellaisenkin on kerrottu tarttuvan helposti.

Useinhan myös esimerkiksi yhteisiin lomiin ladataan sellaiset odotukset, että niitä on lähes mahdotonta toteuttaa. Ihan vain siksi, että yhteinen lomamatka on helppo suunnitella ja laittaa kalenteriin, mutta kolmea kuukautta ennen määräaikaa on erittäin vaikea tietää sen hetken mielentilojaan. Vituiksihan se sitten menee kun pettymys purkautuu kolmen viikon känniputkena ja mykkäkouluna.

Ehkä pitäisi hyväksyä, että tunteitaan ei voi etukäteen suunnitella. Olisihan se tietenkin ihanaa, että jokainen päivä ja yö jonka saan viettää vaimoni kanssa, olisi suudelmien ja kuumien kosketusten kyllästämä. Ihan jo siksi, että etäliitossa yhdessäoloaika on hyvin rajallista. Miksi käyttää se arvokas aika angstailuun, kun se voi käyttää hulahulaan?

Elämä ei ole vain niin yksinkertaista, onneksi. Yhdessä olemistahan se ”vähän haastavampikin” parisuhdeaika on. Tuhoavaa taas olisi kieltää ja paeta vaikeita hetkiä. Niissä hetkissä opetellaan taas enemmän toisiamme. Sen voi ottaa rakkaudenosoituksena, että kumppani uskaltaa olla myös ärsyyntynyt, väsynyt, surullinen, ahdistunut, kiukkuinen. Silti rakastetaan.

Juuri sellaisena kuin on.

Lue myös

X