Havaintoja parisuhteesta

”Rakastuin puolisooni uudelleen”

Teksti:
Havaintoja parisuhteesta

”Kesällä päätimme päästää irti. Haimme eroa ja muutin yhteisestä asunnostamme omaan asuntoon. Eromme oli sopuisa ja saimme keskenämme päätettyä lastemme tapaamisista. Muutin lähelle, jotta lapsillamme olisi mahdollisimman vaivaton siirtymä vanhemmalta toiselle. Ero tuntui jopa menevän liian hyvin.

Olimme ennen eroa yrittäneet jatkaa avioliittoamme moneen eri kertaan. Takana oli useita pariterapia sessioita ja olimme molemmat sitä mieltä, että haluamme vielä yrittää saadaksemme esille sammuneen hehkun. Olimme molemmat sitä mieltä, että lastemme vuoksi emme sitä vain tee, koska heillä ei ole mitään tekemistä parisuhteemme ja rakkautemme kanssa. Päätimme, että jos liekki ei enää syty, niin me emme liity porukkaan, jotka ovat vain lasten vuoksi yhdessä.

Liekki ei syttynyt. Enkä moni pari olisi vielä voinut jatkaakin yhteiselämää niin sanottuna perheenä ja kämppäkaverisuhteessa, mutta olemme vaimoni kanssa molemmat persoonia, joille sellainen ei tunnu riittävän. Lopulta teimme yhteisen päätöksen siitä, että minä muutan pois yhteisestä kodista ja jatkamme eri ositteessa vanhempina olemista lapsillemme.

Muuton myötä välimme tuntuivat paranevan. Ne olivat avioliittomme loppuaikoina päässeet jo osittain tulehtumaan varmasti molempien turhautumisen myötä. Riitelimme aivan mitäänsanomattomista asioista. Näimme vaimoni kanssa lastenvaihdon yhteydessä ja muutaman kerran jäin kahville tai muuten hetkeksi rupattelemaan. Yhden kerran jäin yöksi ja meillä lipsahti seksin puolelle. Edellinen kerran meillä oli ollut seksiä noin puoli vuotta ennen poismuuttoani. Kumpikaan ei halunnut. En tiedä, mitä tuona iltana tapahtui.

Seksi oli virhe, sillä aloin hamuta sitä lisää ja aloin pitää melkein itsesään selvyytenä, että saisin jäädä edes kahville lapseni haettuani. Ihmettelin, että miksi se yhtäkkiä loppui. Silti olin ehdottomasti sitä mieltä, että ero oli hyvä ratkaisu. Molemmat meistä alkoi voimaan huomattavasti paremmin ja välimme olivat paremmat kuin ennen eroa. Tuntui kuin lastenkin mieliala olisi parantunut ratkaisumme myötä.

Silti aloin kaivata yhteisiä kahvihetkiä ja mikä pahinta, yhteistä seksiä. Olin aikeissa ehdottaa vaimolleni, että kun meillä ei ole vielä muita ihmisiä elämässämme, niin voisimmehan me halutessamme nauttia toisistamme ilman mitään taka-ajatuksia yhteen palaamisesta. Se jäi aikeeksi, sillä pian tuosta kuulin syyn kahvihetkien loppumiseen. Vaimoni oli löytänyt jonkun toisen.

Se mitä uutisen kuultuani tunsin, hämmensi minut aivan täydellisesti. Tunsin suurta pettymystä ja mustasukkaisuutta. Miten voi tuntea mustasukkaisuutta sellaista ihmistä kohtaan, johon ei ole enää aikoihin ollut rakkaudellisia tunteita? Ei mitenkään ja ei tässäkään tapauksessa. Minun tunteeni eivät olleetkaan sammuneet vaimoni kohtaan ja jos olikin, niin eron jälkeen ne olivat syttyneet uudestaan.

Ensin mietin, että kerron tunteistani vaimolleni, mutta onneksi tulin järkiini. Aion pitää asian itselläni. Sillä jos vaimoni tuntisi samoja tunteita minua kohtaan, niin tuskin hän olisi aloittanut jonkun muun kanssa suhdetta. Tämä meni nyt näin ja minun pitää hyväksyä tilanne. Olisihan se jopa naurettavaa olla vaimolleni vihainen siitä, että hän on yhteisesti päättämämme eron jälkeen jatkanut omaa elämäänsä, johon minä en romanttisessa ja seksuaalisessa mielessä kuulu. Meillä oli kyllä runsaasti yhteistä aikaa saada avioliittomme toimimaan.

Silti olen pyöritellyt mielessäni, että jäikö meillä yksi kortti käyttämättä ja se olisi ollut etäisyyden ottaminen. Olisimme voineet päättää asua erikseen, koska olemme onnekkaassa asemassa ja taloudellinen tilanne olisi sen mahdollistanut, mutta olisiko se johtanut toisenlaiseen lopputulokseen, niin se on vain pelkkää spekulaatiota.

Tammikuussa tulee puoli vuotta avioeron ensimmäisestä vaiheesta täyteen ja ero tulee lopulliseksi. Kirjoitan nimen alle ja sen jälkeen alan kutsua vaimoani ex-vaimokseni.

Pakko sanoa, että vähän se ajatus satuttaa minua.”

X