Havaintoja parisuhteesta

Rakkaudesta vahvatahtoisiin ja itsenäisiin naisiin

Teksti:
Havaintoja parisuhteesta

Meistä miehistä sanotaan monesti, että olemme parisuhteissamme tahdottomia tossukoita. Naisista leivotaan jyriä, jotka kohtelevat miehiään kuin lapsia. Mies on kuin avuton pieni rääpäle, joka odottaa tossun alla kiltisti naiselta neuvoja odotellen, että mitä tehdään seuraavaksi.

Mies ei saa valita kodin sisustusta, ei saa osallistua lasten kasvattamiseen, ei saa päättää yhteisistä asioista eikä omata omaa tahtoa tai mielipiteitä. Siellä se mies istuu sohvan nurkalla huoneen väriin sopivana sisustustyynynä, jota voi pöyhiä näyttämään sellaiselta kuin hänen halutaan näyttävän.

Hetkinen.

Aloitetaanpa ihan alusta. Minulla on ollut tapana rakastua vahvatahtoisiin ja itsenäisiin naisiin. Ihmisiin, joilla on oma mielipide ja tahto, ja jotka eivät arastele kertoa niitä minulle. Minua ei vain tahdo kiinnostaa sellaiset niiailevat palvelijat, jotka taipuvat asentoihin, joihin heidän käsketään taipumaan. Ehkä siksi, koska olen ollut itse sellainen.

Minuahan ei ole kukaan koskaan pakottanut olemaan tahdoton taipuilija. Ihan itse olen roolini itselleni ottanut, koska rooli on tuntunut minulle luontevalta. Tekisin itsestäni typeryksen ja pellen, jos alkaisin syyttää alistuvuudestani jotain muuta kuin itseäni. Peilistä löytyy tässäkin tapauksessa vika. Ihmisen on helppo olla mukavuusalueellaan, koska pois lähteminen vaatii viitseliäisyyttä ja riskinottamista.

Kyllähän minun pitää saada sanotuksi, jos minua häiritsee jokin asia. Pakko olla tässä kohtaa tarkoituksellisen jyrkkäsanainen ja sanoa, että onhan se pahanlaatuista miehistä munattomuutta olla sanomatta mielipidettään tai olla kertomatta tarpeistaan. Ei se ole vastaanottajan vika. Ei se tee toisesta ihmisestä ehdotonta ja jyrää, jos itse jättää joka kerta sanomatta tai jos suostuu kaikkeen, mitä ikinä vain keksitäänkään kysyä.

Ulkopuolelle se voi siltä näyttääkin. Siltä, että nyt on jäänyt mies pahasti naisensa tossun alle. Minä väitän tässä ihan omasta kokemuksesta, että tossun alle ei jäädä, vaan tossun alle jättäydytään. Miksi sinne jättäydytään? Koska siellä on luontevaa ja turvallista olla. Koska siten ei tarvitse muuttaa omasta käyttäytymisestän mitään. Koska myöhemmin voi selittää eroansa sillä, että kun se toinen oli sellainen ehdoton jyrä. Sillä sitä sitten tulee selittäneeksi oman saamattomuutensa ja munattomuutensa.

Sitä paitsi, kukaan ei halua puolisokseen tahdotonta kivirekeä, jota pitää vetää perässään kuin laiskaa koiraa. Ehkä siitä vetäjästä tuntuisikin hyvältä olla olematta vastuussa kaikesta. Ehkä vetäjä haluaisikin, että vedettävällä olisikin mielipide ja hän sanoisi joskus vastaan. Ehkä vetäjä ajattelee, että jos hän ei tee ja päätä, niin kaikki jää tekemättä ja päättämättä, koska vedettävästä ei siihen tunnu olevan.

Parisuhteessa tulee useinkin vastaan tilanteita, joissa mielipiteet ja halut eivät kohtaa. Voi tulla jopa erimielisyyksiä ja riitoja. Ei se voi olla niin, että konfliktinpelossa ja välttääkseen riitoja antaa kaikessa periksi ja antaa toisen päättää kaikesta ja myöhemmin väärinkohdeltuna itkee, että kun toinen on niin ehdoton ja päättää ihan kaikesta. Pakkohan hänen on päättää, kun toinen kaivelee nenää ja pyörittelee peukaloita vieressä.

Varmasti on niin, että joukossamme elää myös ihmisiä, jotka eivät ole millään muotoa kompromissikykyisiä ja jotka eivät kuuntele muita kuin itseään, mutta heidän kanssaan ei lähtökohtaisesti pidä kenenkään olla parisuhteessa, sillä he ovat parisuhteeseen kykenemättömiä. Silti väitän, että he edustavat pientä vähemmistöä. Enemmän on meitä, jotka omalla velttomaisella käytöksellämme olemme asettaneet itsemme alisteiseen asemaan puolisoamme nähden ja pakottaneet puolison ottamaan päättäjän roolin.

Puhun meistä, koska olen itse ollut joskus sellainen eikä minua hävetä sitä tässä teille myöntää, koska oppimaanhan tänne elämään on tultu, parisuhteissakin.

Toimiva ja tasapainoinen parisuhde koostuu kahdesta oman tahdon omaavasta ihmisestä, jotka toisinaan myöntyvät toisen tahdolle ja joskus taas saavat itse enemmän. Useimmiten jotain siltä väliltä. On tavattoman epäreilua syyllistää toista ehdottomuudesta, jos ei itse uskalla pistää vastaan tai ottaa vastuuta. Olen siihen itse elämässäni syyllistynyt ja haluan pyytää sitä anteeksi.

Rakastan vahvatahtoisia naisia. Rakastan, vaikka olen välillä helisemässä heidän kanssaan. Onneksi olen oppinut tekemään pesän muualle kuin tossun alle, jossa ihmisellä on kieltämättä hyvä ja helppo olla. Pidemmän päälle kukaan ei sellaista tossun alla lymyilevää otusta jaksa arvostaa ja kunnioittaa.

Vaikka sieltä pois tuleminen tarkoittaakin kahden tahdon välistä kipinää, niin se kipinä kuuluu muutenkin kuin riitasointuna. Se kuuluu kahden tasa-arvoisen ja tasapainoisen rakastavaisen intohimon äänenä.

Väitän rohkeasti, että sillä äänellä on rakennettu ne onnellisimmat ja pisimmät parisuhteet. Sillä 1+1 on aina 2, ei koskaan 1.

X