Rakkaus, joka sinua kohtaan on pyyteetöntä.

Elämä alkaa alusta.

Pisteestä, jossa ympärillä oleva on pelkkä tyhjä taulu. Myöhemmin taulu täyttyy pisteistä, jotka yhdistyvät toisiin pisteisiin ja viivoista syntyy elämänmuotoinen tarina. Pisteet eivät synny itsestään. Ne piirtyvät tauluun ihmisten kohtaamisista, ihmisten kosketuksista.

Se oli jo aamuyö, jolloin maailma todisti kahta merkittävää kosketusta. Kun pienet huulet hamusivat kohti äidin rintaa. Tai kun pieni nyrkki puristui isän sormen ympärille. Elämä alkaa kahdesta tauluun piirtyvästä pisteestä ja elämän kaksi ensimmäistä pistettä ovat kosketuksista syntyneet.

Ihmisen kosketus, ei kai muulla ole edes väliä. Ne taulun muut pisteet ovat vain raamina kosketusten ympärillä. Se on suurinta, mitä minä sinulle toivon. Toivon, että elämä koostuisi ihmisten kosketuksista. Toivon, että taulu täytyisi niistä merkitsevimmistä pisteistä.

Että ne kaikki kosketukset olisivat tarkoitettu

suojelemaan,

rakastamaan,

lohduttamaan,

pitämään huolta.

Että yksikään kosketus ei koskaan satuttaisi.

Ehkä me kaikki tässä tämän ihmisen ympärillä luvataan olla niitä hyviä kosketuksia.

Luvataan olla suoja.

Luvataan olla se kosketus, joka synnyttää pienen ihmisen ympärille turvan, jonka raameissa pieni ihminen uskaltaa kasvattaa siipensä, jotta myöhemmin voi huoletta lähteä omaan lentoonsa.

Kosketus, joka luo pohjan omille kosketuksille, joita elämässään ihmisille antaa.

Niille kosketuksille, jotka rakastavat, eivät satuta.

Nämä sanat ovat vain sanoja.

Mutta niiden sisään on ladattu se kaikki rakkaus, joka on sinua kohtaan pyyteetöntä.

Vanhemman rakkaus lastansa kohtaan.

Rakkaus, joka on sitä vahvinta ja pysyvintä rakkautta.

Lupaus, että niinä elämän vaikeimpinakin hetkinä, rakkaus on suoja, turva ja lohtu.

Rakkaus on pyyteetön ja suora.

Lupaus, että kädet ovat aina valmiina ottamaan syliin, ei työntämään pois.

Valmiina avaamaan rajoja, eikä sulkemaan niitä.

Sinä olet rakkauden ympäröimä.

Rakkaus olkoon elämäsi suoja.

Rakas. Älä huoli. 

Kaikki on hyvin.