Havaintoja parisuhteesta

”Rakkaus on kaikki, puhdas, omistamaton, kauniin leijaileva”

Teksti:
Havaintoja parisuhteesta

 

”Tässä sinulle yksi aito tarina. Jokainen sana on totta. Haluan kertoa/ yritän tiivistää sen sinulle, koska koen sen olevan yksi kauneimmista, puhtaimmista rakkauden muodoista, jonka olen tavannut 43-ikäni polulla.

”Olin 25-37 ikävuodet elämäni pisimmässä parisuhteessa, (ei naimisisa tms), joka oli silloin toki merkityksellinen. Hän vei neitsyyteni, kirjaimellisesti vaikka ennen häntä mulla oli ollut muita juttuja, mutta arkuuteni juuri yhdyntään oli ollut aina tiellä. Hänen kanssaan olin ”kotona”.

No, aikaa meni, lapsia ei suhtesta tullut. Ehkä silloiselleni miehelleni tuli ikäkriisi tms, mutta suhde päättyi hänen valinnastaan ihastuessaan työkaveriinsa. (Joka oli kahden lapsen yh-äiti) Jota minulle ei hän kertonut syyksi.
Se tuli ilmi myöhemmin.

Puolivuotta erosta tajusin itse yhtenä aamuna, että hän oli pettänyt minua aiemminkin kun asuimme yhdessä, mutta en vaan ollut tajunnut sitä silloin, olin ns.naivi tyttö nuorena; näin kaiken ihananan vaaleanpunaisten lasien läpi vaikka arvostin henkisyyttä, herkkyyttä ja ystävälllisyyttä, en vaan siihen aikaan ’nähnyt kaikkea’.

No, ero oli silloin mulle elämäni käännekohta, oman itsensä kasaaminen ja ’selviytymistarina’ monine muutoksineen, joiden OLI TAPAHDUTTAVA.

Jos tänä päivänä minulta kyaytään asiasta, vastaukseni on: se on parasta mitä mulle tapahtui. Ei se tapa miten se kävi, vaan se koko asia.
Ero n.13-vuoden suhteesta oli minulle tärkein ihmisyyden kasvumittari jonka voi saada ”lahjaksi”.

Joo, en tiennyt sitä silloin. Enkä olisi tätä lausetta edes pystynyt kirjoittamaan silloin. Ja se on ok.

Elämäni nyt:
Tapahtuneesta oli kulunut 3 vuotta, oli kevät 2018, olin onnellinen itseni ja elämäni kanssa. Siihen ei tarvinnut ketään muuta, hehkuin, iloitsin ja tuntui että ei tämän parempaa olekaan. En ajatellut itseäni eronneena sinkkuna, joka on noussut tuhkasta vaan sielu, joka näkee kokee ja iloitsee joka hetkestä päivästä ja elämästään upeiden ystävien ja oman työn kanssa. Sielu, joka ei hae parisuhdetta vaan on itsensä kanssa ’suhteessa’ ja pitää siitä joka on ja millaiseksi saanut tulla.

Herkkyyteni ei katoa koskaan eikä sen pidäkään. Se vaan tekee elämästä koskettavamman, ’kauniimman’.

Universumi heitti eteeni ihmisen juurikin silloin 2018 keväällä, joka kosketti sielua, sydäntä ja mieltä.
Jotain, mikä osui vahvasti.
Ainoa mikä tuli kynnyskysymykseksi oli hänen oma seksuaalitraumansa, josta hän oli avoin ja josta pystyimme keskustelemaan jne. Välillämme oli ymmärrystä ja voimaa. Jotenkin uskoin että tämäkin selviää..
Niin paljon kaunista, hyvää ja ainutlaatuista se oli.

2,5-vuotta hänen kanssaan iloa, surua ja trauman kanssa elämistä.
Ei helppo yhtälö tai sellainen että kontrolli ja hänen ahdistus katoaisi.
Ajattelin silloin, että MIKSI mun piti kohdata tämä ihminen, että eihän tässä ole mitään järkeä, yhtään. Vie voimia ja tuo turhautumista jne..

No, tämä tarina päättyi vuosi sitten. Toki, suretti se että ”jouduin luopumaan” ajatuksesta olla yhteisessä elämässä. Mutta koska hänen kanssaan siltikin se puhdas rakkaus ja toisen kunnioitus oli nii läsnä ja herkkyys ymmärtää toisen sisäistä kamppailua, teki sen että halusimme olla toistemme elämässä ystävinä ja pystyin tekemään hänen kanssaan yhteisiä reissuja ja olemaan läsnä ilman, että se toi tuskaa tai omistamista. Molemmat liikuituimme välillä siitä, miten kauniisti kaikki meni ja saamme pitää edelleen sen yhteyden toisiimme.

Oli vuoden 2020 loppu, lokakuu, olin kiitollinen elämästäni ja oman kodin rauhasta, sieluni oli nii rauhallinen. Halusin vain että koko kevään sekoittanut korona olisi pian ohi ja yrittäjänä saisin tehdä työtäni niinkuin ennenkin. Olin sanonut äidilleni että en halua nyt ketään enkä mitään suhdetta, haluan vain olla ja maadoittua, minulla on hyvä olla.

Odotin vuotta 2021, kaikki edessä: uusi vuosi, kevät, kaikki oli tulossa. Omaa aikaa ja hengähdystä.
Ex-poikaystäväni kysyi lokakuussa mahdollisuutta voisiko yksi hänen tuttu päästä töihin työpaikslleni aina välillä.

No, summa summarum. Hänen tuttavansa kirjoitti minulle itsestään jne ja sanoin, tervetuloa tiimiin. Koin ihmeellistä yhteyttä häneen kun kirjoittelimme. Emme olleet silloin nähneet vielä livenä. Tai jotain sellaista että miten voi olla niin ja tuttu vaikka en tuntenut mistään.

Lopun ehkä arvaatkin.
Mä tapasin mun kaksoisliekin, hän tapasi omansa, olemme olleet ihan häkeltyneitä asiasta, se ei alkanut heti koska minulla oli niin vahvana ajatus olla ”itsenäinen vahva nainen” ja vuosi 2021 oli vasta alkanut.

No, hänellä oli oma eroprosessi piiitkästä liitostaan menossa ja tiesin että välttämättä ne ei koskaan ole helppoja juuri sen ”erotaan vttumaisesti”- suomalaisen kaavan takia jne..
en lähde tätä avaa enempää, mutta kyllä, hänen exä on juuri se uhriutuva vittumainen ihminen joka ei halua katsoa peiliin ja syy on kaikissa muissa. He olivat asuneet erillään 9kk ennenkuin mä edes kohtasin tämän kaksoisliekkini.

Mitä tulee tähän kuvioon.. henkinen ja herkkä ex-poikaystäväni, kenen kautta/ kenen takia tapasin kaksoisliekkini, elämäni suurimman rakkauden, on edelleen elämässäni.
Kaksoisliekkini ja tämä exäni, ovat kuin ”isä ja poika”, mitään katkeruutta tai vihaa tms kyräilyä ei ole. Meillä kaikilla on niin uskomattoman hieno energia keskenämme. Enkä tarkoita nyt siis polyamoriaa tms.

Voimme yhdessä olla tekemisissä ja ex poikaystäväni kirjoitti minulle kerran whatsapiin.. kuinka hän liikuttui siitä ajatuksesta, miten hyvän miehen mä sain.  Ja miten paljon MÄ liikutuin kun luin sen.

Puhdas rakkaus, ymmärrys, ilo, elämä, hyvyys… kaikki. Rakkaus.
Se on jotain sellaista mitä voi kauneimmillaan olla. Ne tajuu, jotka tajuu.

Me kaikki kolme olemme voineet mennä yhdessä saunaan, puhua elämästä ja halata toisiamme kiitollisena.
Kaikki on kiitollisia toisillensa ja kun olen miettinyt elämääni;
Mikään tapahtuma ei ole ollut vahinko, ei yksikään. Kaikki on mennyt niinkuin sen on pitänyt, vain sen takia että siinä on ollut se punainen lanka, jota me ihmiset ei tajuta heti, mutta kyllä sen sitten huomaa.

Tiedän, tämä case on yksi harvoista varmasti, mutta halusin kirjoittaa sinulle sen. Rakkaus on kaikki. Puhdas, omistamaton, kauniin leijaileva.

Elämän käsikirjoitus on salamyhkäinen.”

X