Havaintoja parisuhteesta

Rakkaus on kuin ameba

15.7.2018 Teksti: Havaintoja parisuhteesta

Rakkaus.

Vaikea sana selitettäväksi. Ei kai kukaan sitä ole koskaan pystynyt kovin tarkasti määrittelemään. Puhumattakaan siitä, että sen voisi jollain lailla arvottaa. Joku rakkaus olisi oikeampaa, syvempää tai parempaa kuin jokin toinen rakkaus. Se on subjektiivinen kokemus. Jokaisen henkilökohtainen tunne. Voima, joka herättää niihinkin aamuihin, joihin ei ehkä haluisi herätä.

”Melkein kolmekymmentä vuotta kestäneen hyvän parisuhteen kokemuksella voin sanoa vain lyhyesti, että kirjoittaja ei ymmärrä rakkaudesta yhtään mitään. Ihastuminen, hullaantuminen, vetovoima, jopa rakastuminen on ihan eri asia kuin oikea rakkaus. Ja siitä rakkaudesta hänellä ei siis ole aavistustakaan.”

Tämän kommentin sain perjantaina. Rakkauden määritelmä tuntuu joillekin olevan kovin suppea. Tarvitaan siis melkein kolmekymmentä vuotta saman henkilön kanssa elettyä parisuhdetta siihen, että ymmärtää rakkaudesta jotain. Kauhean surullinen kuva rakkaudesta. Tämän määritelmän mukaan yhteiskuntamme on täynnä ihmisiä, jotka eivät tiedä rakkaudesta mitään.

Lähetänkö minä tämän kommentin muutama vuosi sitten aviomiehensä onnettomuudessa menettäneelle ystävälleni viitesanoilla, että ”älä välitä, kolmen vuoden suhteenne aikana et vielä edes ymmärtänyt rakkaudesta mitään”? Kaikki ne kauniit muistotilaisuudessa lausutut sanat rakkaudesta olivatkin vain pelkkää sanahelinää. Päteekö sama määritelmä lasten suhteen? Olen ollut pian kaksitoista vuotta isä. Tarvitaanko vielä tuplasti lisää vuosia, että ymmärrän rakkaudesta lapsiani kohtaan edes jotain? Sanonko heille tästä eteenpäin iltaisin, että ”isä ei voi sanoa rakastavansa teitä, koska en ole ollut vielä tarpeeksi monta vuotta isä”? Ehkä sitten reilun kymmenen vuoden kuluttua isi alkaa pikkuhiljaa ymmärtää rakkaudesta jotain.

Minä uskon rakkauteen. Siihen voimaan, joka saa nousemaan sängystä niinäkin aamuina, kun ei jaksaisi nousta. Eikä rakkautta tarvitse edes edestään etsiä. Sitä näkee aivan kaikkialla jos vain katsoo oikeaan suuntaan. Joinakin aamuina se näyttäytyy juuri heränneen lapsen kasvoista. Kun taas joinakin aamuina sen tuntee rakkausihmisensä ihokosketuksesta. Niinä aamuina, kun herää asunnostaan yksin, sitä näkee katsomalla ikkunasta.

Kuten aiemmin kirjoitin, niin ei kai rakkautta voi yksiselitteisesti määritellä tai arvottaa. Oma määritelmäni rakkaudelle on erittäin kirjava ja monimuotoinen. Se voi ilmentyä miljoonin eri tavoin. Se voi elää hetkessä, joka kestää muutamia sekunteja. Se voi elää kahden ihmisen elämänmittaisessa rakkaussuhteessa. Se voi kyteä pääsemättä koskaan kunnolla roihuamaan. Ajasta se ei koskaan kai voi olla kiinni? Niin, että vasta kolmekymmentä vuotta yhdessä parisuhteessa antaa valtuuden sanoa, että ymmärtää jotain rakkaudesta.

Itseasiassa juuri tänään ymmärrän hyvinkin paljon.