Havaintoja parisuhteesta

Rakkaus on parisuhdettakin tärkeämpää

Teksti:
Havaintoja parisuhteesta

Jos on parisuhteessa, naimisissa tai avopuolisoina, niin on luvannut toiselle siinä olla. Jos yhtäkkiä haluaa suhteesta pois, se on itsekkyyttä. Eikä ole missään nimessä rakkautta päästää toista menemään. Rakkautta on se, että on toisen kanssa niin myötä kuin vastoinkäymisissä. Riitoja ja erimielisyyksiä tulee ja menee. Tämän päivän suhteissa niin helposti luovutaan, eikä olla valmiita näkemään vaivaa suhteen hyvinvoinnin eteen ja joka paikassa vaan toitotetaan, miten täytyy ajatella itseään. Kaikki terapeutitkin sitä tuntuvat hokevan. Toki jos kumppani on väkivaltainen, joko henkinen tai fyysinen, silloin on lähdettävä.

Näin kirjoittaa eräs nainen kommentissaan, koskien tekstiä, jossa painotin, että yksi suurin rakkauden muoto on päästää rakastettunsa menemään, jos hän haluaa mennä. Hänen mielestään päästäminen ja pääseminen pois on mahdollista vain siinä tapauksessa, että suhteessa on väkivaltaa.

Naisen edustama ajattelutapa on konservatiivisuudessaan yleinen varsinkin vanhempien ikäluokkien keskuudessa. Parisuhde tai avioliitto on itseisarvo, josta poispääseminen tuntuu olevan vaikeampaa kuin maarajojen ylittäminen tällä hetkellä. Vain todella pakottavien syiden vuoksi asiaa voi edes harkita.

Pakottava syy lähteä ei ole rakkaudettomuus tai tyytymättömyys, koska on luvattu olla yhdessä vastamäessäkin ja jos vastamäki kestää koko loppuelämän, niin sitten se kestää. Kuten nainen kommenttinsa pelottavimmassa osoissa itsekin toteaa:

Ei ole missään nimessä rakkautta päästää toista menemään.

Tämä on pelottavaa ajattelua. Usein ajattelua höystetään arvioimalla ”nykyisten” parisuhteiden kestämättömyyttä kuluneella argumentilla, että erotaan ja luovutaan helposti tai vetoamalla ihmisten itsekkyyteen olla onnellinen ja ajatella omaa hyvinvointia parisuhteen hyvinvoinnin edelle.

Ei parisuhteen kuulu olla mikään alttari, jonka edessä uhrataan koko muu elämä. Parisuhde on yksi osa elämää ja jos parisuhde ei tunnu yrityksistä huolimatta toimivan, niin sen voi kyllä lopettaa ilman, että syyt ovat niinkin painavat kuin väkivalta.

Totta kai ihmisen pitää ajatella omaa hyvinvointinsa ja onnellisuuttaan. Miksi ihmeessä se on itsekkyyttä? Jos onkin, niin se on ihan tervettä itsekkyyttä. Kuinka paljon me tarvitsemme yhteiskuntaamme ihmisiä, jota voivat henkisesti huonosti, koska kärsivät itselleen sopimattomassa parisuhteessa? Ihan vain siksi, koska ei ole olemassa riittävän hyvää syytä erota.

Naisen kirjoittama kuva vanhakantaisesta parisuhteesta sopii tähän aikaan yhtä hyvin kuin neliönmuotoinen palikka sopii ympyränmuotoiseen reikään. Maailma on muuttunut tässä vuosikymmenten saatteessa ja parisuhdetta ei muodosteta vain sen vuoksi, että se tarjoaa kahdelle ihmiselle taloudellisen turvan tai saattamaan yhteiskuntaan lisää vauvoja.

Parisuhteita muodostetaan ihan vain rakkaudesta toiseen ihmiseen. Parisuhteita muodostetaan siksi, että haluaa jakaa toisen ihmisen kanssa aikaa ja rakkauttaan. Parisuhteessa ollaan siksi, koska kaksi toisilleen sopivaa ihmistä antaa toisilleen iloa ja hyvää oloa. Vasta kun rakkauden perusteet on kunnossa, niin voi lähteä ajattelemaan parisuhteelle toissijaisia asioita, joita ovat kaikki keskinäisen rakkauden ulkopuolella olevat asiat.

Naisen esittämä mielipide parisuhteesta on myös vaarallinen. Se on vaarallinen siksi, että aivan liian moni, varsinkin vanhemman ikäpolven ihminen, tuntuu yhäkin kokevansa häpeää erotessaan. Varsinkin siinä tapauksessa, jos eron syy on jokin muu kuin kumppanin väkivalta, joka tuntuu olevan ainoa syy erota joillekin.

Eroaminen on täten itsekästä ja maailmaa tulee ajatelleeksi vain oman navan ja onnellisuuden kautta. Kun kyse ei kuitenkaan ole loppujen lopuksi muusta kuin siitä, että kaksi ihmistä ei ollutkaan pitkässä juoksussa toisilleen sopivia. Minun mielestäni on paljon häpeällisempää olla tunnustamatta sitä ääneen kuin todeta se.

Jos yhtäkkiä haluaa suhteesta pois, se on itsekkyyttä.

Tämän lauseen kirjoittajalta on ehkä jäänyt huomiomatta itsekkyydestä sellainen pieni asia, että sanomalla ääneen, että haluaa pois parisuhteestaan ei ole itsekkyyttä, vaan rehellisyyttä. Suurta itsekkyyttä taasen on se, että sen jälkeen ei päästä toista menemään. Ikään kuin kirjoittaja olisi sitä mieltä, että valheellisuuskin on hyväksyttävämpää kuin pois lähteminen.

Kirjoitan aiheesta siksi, koska minulle rakkaus on aivan liian tärkeä asia haaskattavaksi. Parisuhde ei saa koskaan olla tärkeämpää kuin rakkaus. Jos elää rakkaudettomassa parisuhteessa, niin elää jotain ulkopuolelta opittua normia, jossa parisuhteen merkitys korostuu jopa rakkauden kustannuksella.

Rakkaudettomuutta pääsee pakenemaan muun muassa juomalla liikaa alkoholia. Niin kertoi minulle eräs keski-iän ylittänyt herra, joka selitti liikajuomistaan sillä, että ei kestä vaimoansa muuten. Sitä pääsee pakenemalla salasuhteilla muihin ihmisiin. Niin kertoi minulle eräs ravintolassa vuosia työskennellyt ihminen, jolla on ollut aitiopaikka katsoa sormus nimettömässä seikkailevien tyytymättömien parisuhteilijoiden maanista seuranmetsästystä.

Rakkaudettomuutta pääsee pakenemaan myös luopumalla ajatuksesta, että jotain parempaa olisi elämässä edes mahdollista saada. Meistä jokainen tuntee kyseisiä katkeroituneita ja perusnegatiivisia ihmisiä. Rakkaudettomuutta pääsee pakenemaan myös selittämällä ja uskottelemalla itselleen, että tärkeintä ei ole edes olla itse hyvinvoiva ja onnellinen, vaan uhrata onnensa jonkun muun hyväksi.

Heitä kutsutaan vanhemmiten yksinäisiksi marttyyreiksi.

Olisiko kuitenkin helpompaa ja viisaampaa olla itselle suora ja rehellinen? Olisiko kuitenkin hyvä antaa itselle lupa rakkaudelle? Olisiko kuitenkin niin, että oma hyvinvointi ja onnellisuus on perusta jakaa hyvinvointia myös ympärilleen? Olisiko oma hyvinvointi jopa tae sille, että muutkin ympärillä voivat paremmin?

Mikä tärkeintä, olisiko mahdollista, että lakkaisimme kuuntelemasta sormella osoittelevaa syyllistämistä siitä, että haluamme ajatella elämässämme myös meidän omaa parastamme?

Jos on oikeasti valmis luopumaan rakkaudesta, niin sekin on valinta, mutta antaa toisten valita toisin siihen puuttumatta. Ihan vain siksi, koska toisten tapa ajatella parisuhteesta ja rakkaudesta ei oikeastaan edes kuullu kenellekään.

X