Rakkausbloggarilla( ei Karpolla )on asiaa

Rakkaat ihmislapset

Niin sanottu rakkauselämäkin seuraa yhteiskunnan muuttumista ja sen vaikutukset näkyvät jo nyt, mutta arvelen, että myöhemmin vielä enemmän.

Jo nyt, Suomen historiassa ensimmäistä kertaa, kolmekymppisistä naisista enemmistö asuu yksin kuin yhdessä kenenkään kanssa ja se on jo sosiologisesti ajateltuna hyvin mielenkiintoinen ja suuri muutos.

Minusta on mahtavaa tutustua tähän muutokseen saamieni tarinoiden kautta ja heijastaa muutosta myös teksteihini, vaikka se usein hiertääkin ns. parisuhdekonservatiivien arvomaailmaa.

Olenkin miettinyt, että blogini on seuraajiltaan liian suuri siihen, että vedän täällä tällä hetkellä todella liberaalia linjaa.

Toisaalta sillä linjalla jatkaminen on ratkaisu ongelmalle, koska jokaisen tekstin jälkeen, joka haastaa ajattelemaan parisuhdetta uudesta kumasta, seuraajien määrä vähenee, joskus jopa merkittävästi.

Tämä ei yllätä minua, sillä olen huomannut, että moni mieluummin sulkee silmänsä kuin suhtautuu uusiin asioihin uteliaisuudella. Siksi olen ajatellut, että en seuraajien kadon pelossa aio perääntyä tai ala nuolemaan kenenkään saappaita. Teen tätä kaikkea edelleenkin intohimosta ja rakkaudesta, enkä vain laskelmoinnista ja eurojen takia. Sitä paitsi pienemällä porukalla saa aikaan paremmat bileet.

Itsellä kun on elämässä filosofia että mieluummin luovii uutta kuin myötäilee vanhaa ja että jokainen uusi asia on enemmän mahdollisuus kuin uhka. Minulle moni asia ja tapa joista ihmiset kirjoittavat on uusi ja tuntematon. Koen suurta mielihyvää siitä, että olen aitiopaikalla niistä kuulemaan.

Haluan antaa ääneen myös heille, joiden tarinoita ei elokuvissa ja laulujen tarinoissa kerrota. Yhä vieläkin valtaosa populaarikulttuurin tuotoksista on kerronnaltaan hyvinkin vanhakantaista. Romanttisen komedian kaava on iätön. Keskiluokainen nainen löytää keskiluokkaisen miehen ja happily ever after.

Minä haluan pitää esillä myös muita tarinoita. Siltikin prosentuaalisesti minunkin blogini teksteistä ylivoimaisesti isoin osa on sitä samaa perinteisen parisuhteen suurta tarinaa. Toki se on sitä siksikin, koska itse olen edustanut sitä samaa tarinaa.

Minua kiehtoo kaikki se, mikä kulkee suuren tarinan sivussa. Olen aina ollut kiinnostunut enemmän reunoista kuin keskiosasta. Minä en ole kultaisen keskitien kulkija ja minua sellaiset tarinat eivät jaksa sytyttää.

Minulle lähetetään ihastuttavan paljon tarinoita. Olen etuoikeutettu. Usein saan kuulla, että jos vaikka julkaisen tarinan, joka sisältää pettämistä, että minun vastuullisena bloggarina pitäisi saatesanoissa kertoa, että tuomitsen tarinaan sisältyvän pettämisen. Tiedättekö mitä sen jälkeen kävisi? Ihmiset eivät lähettäisi minulle tarinoitaan. Minä en muutenkaan tuomitse, minä kuuntelen.

Tämä ei ole siis havaintoja yhdenlaisista parisuhteista. Tämä on havaintoja monimuotoisista parisuhteista ja parisuhteettomuuksista. Usein annan äänen ja alustan kertojalle ja olen itse taustalla hiljaa.

Toki arvoni näkyvät muun muassa aihevalinnoissa, mutta tämä on minun henkilökohtainen blogini ja olisi outoa jos ne eivät näkyisi. Jos ne ovat jollekin liikaa, niin tämä on väärä blogi heille.

Minulle saa esittää aihetoivomuksia, mutta sitä ei kannata tehdä, että lähettää minulle aihelistan, josta en saisi kirjoittaa. Se on vähän moukkamaista.

Tällä tiellä jatkan. Blogini on moniääninen, monimuotoinen, monikulttuurinen ja edustaa sateenkaaren kaikkia värejä.

Pääsanomana silti, aina ja kaikessa, on Rakkaus, isolla kirjoitettuna.