”Riitti, että miespuolinen sukulainen soitti, niin turpaan tuli”

”Väkivalta suhteessa on kamala asia ja sitä tapahtuu niin naisille kuin miehille, mutta miehet eivät kehtaa kertoa siitä!Olen itse kokenut väkivaltaisen suhteen ja se on helvetti! Olin suhteessa, jossa väkivalta oli kaikissa muodoissaan; henkisenä uhkailuna, vainoamisena, jossa minua tarkkailtiin koko ajan, seksuaalisena, fyysisenä, taloudellisena.

Minulle soitettiin töihin 40-50 puhelua vain sen varmistamiseksi, että en ole muhinoimassa jonkun miehen kanssa! Minut tuotiin autolla töihin (kävelymatka) ja haettiin autolla. Aluksi pidin tätä romanttisena! Lopulta jopa hengitykseeni puututtiin eli siihen millä rytmillä saan hengittää aamuisin, jotta toinen ei heräisi siihen. Tämän lisäksi en saanut liikkua aamuisin sängyssä enkä edes nousta sängystä ennen kuin puolisoni oli herännyt.

Kaikki yhteydet katkaistiin ystäviin ja sukulaisiin ei saanut pitää yhteyttä, riitti, että miespuolinen sukulainen soitti, niin turpaan tuli. Hajuvettä ei saanut käyttää etten viettele muita miehiä, ketään miespuolista ei saanut katsoa silmiin ja koiran kanssa aamulla kello 6 piti pitää kännykkä linjaa auki, jotta en muhinoi toisen koiranulkoiluttajan kanssa.

Hän seurasi minua kaikkialle harrastuksiin, kauppoihin ym. Lisäksi jouduin ottamaan uhkauksen alaisena vippejä ja lainaa hänelle omissa nimissäni. Seksuaalinen väkivalta oli myös hurjaa; koska hän piti urheilusta, tuli minun ottaa suihin jokaisesta maalista/korista tai voitosta riippuen urheilulajista.

Minun pientä koiraa kidutettiin edessäni roikottamalla sitä 5. kerroksen parvekkeelta tai se heitettiin yöksi rappuun siten, että estettiin hakemasta sitä pois sieltä. Pahinta oli kuitenkin se kuolemanpelko mikä voimistui etenkin kun huomasin olevani raskaana.

Viimeisin niitti oli se, kun päätin muuttaa pois yhteisestä kodistamme reppu selässä ja koira sylissä ja hän tulikin yllättäen kotiin. Hän pahoinpiteli minut kadulla eivätkä ihmiset, jotka kävelivät ohi auttaneet siitä huolimatta, että huusin apua. Vain lapset tulivat ja ottivat koiran turvaan ja lopuksi lähipubin poke näki tilanteen ja sain koiran syliini ja juostua metroon. Elämäni pisimmät minuutit kuluivat kun odotin, että metro lähtee päättäriltä.

En toivo tätä kenellekkään ja siksi on järkyttävää huomata, että tämä on niin monen todellisuutta, myös miesten osalta. Tällä hetkellä tuen miespuolista ystävääni, jossa häntä on pahoinpidelty suhteessa vuosia. Fyysisten vammojen (joista osaa hoidettu sairaalassa) lisäksi henkiset traumat ovat vielä suurimmat. Henkilö on itsemurhan partaalla.”